Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.
Ehkä jonakin päivänä Eurooppa on taas kiva?
Euroopan piti olla kivaa. Yhdentyvä Eurooppa ja yhteinen valuutta tarkoitti arkitasolla muun muassa sitä, että Berliiniin, Barcelonaan tai Pariisiin matkustaessa ei tarvinnut enää vaihtaa rahaa. Komeissa, trendikkäissä paikoissa oli entistä helpompaa liikkua kuin kotonaan. Tuntea olevansa enemmän eurooppalaisia, jotenkin samaa perhettä kuin ihmiset isommassa, vanhemmassa maailmassa.
Varsinkin me täällä Euroopan reunoilla halusimme aina kuulua Eurooppaan, meille kun se ei ole aina ollut itsestäänselvää, että olemme osa Eurooppaa. Me virolaiset olemme klubissa suhteellisen uusia jäseniä. Teimme kaikki oikein päästäksemme mukaan oikeiden eurooppalaisten joukkoon. Euroalueeseen pääsimme kuitenkin juuri niihin aikoihin, kun juhlat alkoivat olla jo ohi.
Me suomalaisetkin olemme samassa klubissa suhteellisen uusia jäseniä, liityimme vain joitakin vuosia ennen eteläisiä naapureitamme – aika, joka jälkeenpäin katsottuna tuntuu hetkeltä. Meistä kaikista mukanaolo tiiviimmässä Euroopassa on tuntunut etuoikeudelta. Pakettiin kuuluu paitsi avoimet rajat, interrail ja trendikkäät paikat, myös ihmisoikeudet, länsimainen sivistys ja Välimeren hiekkarannat.
Itäisen Euroopan auttaminen ulos kommunismin aiheuttamasta kaaoksesta oli projekti, jolle löytyi selkeä perustelu. Syy köyhyyteen löytyi ulkoa tulleesta epäoikeudenmukaisuudesta, ulospääsy siitä oli mahdollinen, aikaan sidottu, näkyvissä. Toinen on tilanne yli varojensa eläneiden eteläisten jäsenvaltioiden kanssa. Kun kreikkalaiset lakkolevat Che Guevaran lippujen alla, heidän pelastukseensa tarkoitetut rahat tuntuvat syöksyvän mustaan aukkoon. Katsomme kauhulla Italiaa ja Espanjaa, niitä aurinkoisten hiekkarantojen maita – pystyvätkö hekään maksamaan laskunsa?
Onko Eurooppa enää kiva? Olemmeko mukana yhteisessä projektissa tositarkoituksella, “myötä- ja vastoinkäymisissä”? Hyvin paljon uuseurooppalaista populismia liittyy nimenomaan Euroopan vastaisuuteen, vaikka nykyajan kansankoteja puolustavissa liikkeissä huomataan eniten ennakoluuloja Euroopan ulkopuolelta tulevia maahanmuuttajia kohtaan. Eikä uus-sulkeituneisuus ole vain oikeiston ratkaisuehdotus ongelmiin. Vasemmisto on vaatinut Schengen-rajojen palauttamista jo pitkään.
Bulgarialainen politiikan tutkija Ivan Krastev on huomioinut, että nyky-Euroopan kapina ei enää taistele muutosten puolesta, kuten vuoden 1968 kapinoiva sukupolvi. Kuusikymmenlukulaiset halusivat uutta ja toisenlaista maailmaa, he halusivat muuttaa vanhempiensa maailman täysin. Kaksituhatlukulaiset kapinoitsijat haikailevat vanhempiensa maailmaa takaisin, he kapinoivat muutoksia vastaan. Edellinen sukupolvi teki maailmasta, ainakin Euroopasta, sittenkin liian mukavan.
Lama, pankkikriisi, eurokriisi ja velkakriisi tuovat hyvin lähelle toisiaan vasemmiston ja oikeiston, jotka haluavat pysäyttää maailman menon, vain osittain eri syistä. Ominaisinta tämän päivän protestiliikkeille, Lontoon mellakoitsijoista Wall Streetin sekä Euroopan kaupunkien keskustojen miehittäjiin, on selkeän tavoitteen, ideologian tai päämäärän puute. He vain haluavat olla vastaan: maahanmuuttajia, pankkeja, koko järjestelmää, pomoja, rikkaita, köyhiä, naapureita, vieraita, periaatteessa melkein keitä vastaan tahansa. He eivät pysty kertomaan, mitä he haluavat, vaikka kerrottavaa oikeastaan riittäisi. Eihän maailma, eikä tämän hetken Eurooppa, ole täydellinen.
Vaikka epäoikeudenmukaisuuksia ja huonoja päätöksiä, joita vastaan tuleekin kapinoida, riittää, ongelma kadunvaltaajien kielenkäytössä on sen yksinkertainen mustavalkoisuus. Viesti on pelkistetty: systeemi on mätä, kaadetaan systeemi. Mitä halutaan tilalle? Sitä ei kukaan kerro. Sitten kuka tahansa, joka pohtii vaihtoehtojen mielekkyyttä, ajautuu “systeemin puolustajaksi”. Harmaita sävyjä ei löydy.
Filosofi Gerry Gaus – joka aikoinaan toimi vastaväittäjänä väitöstilaisuudessani – puki ongelman hienosti sanoiksi äskeisessä esseessään. Monet järjestelmän kriitikot eivät huomaa, että jokainen epätäydellisyys ei tarkoita totaalista vääryyttä. “Systeemissä” on toki korjattavaa, mutta se ei tarkoita, että “systeemi” – tarkoittaen länsimaista demokratiaa kaikkine epätäydelisyyksineen – olisi läpimätä, ja että se tulisi kaataa kokonaan. Kun tätä eroa ei kaduilla huomata, protesti ei voi olla rakentavaa.
Tästä mustavalkoisuudesta olisi päästävä eroon, jos haluamme pelastaa tämän saman demokratian – ja jopa tehdä siitä hieman toimivamman. Ei Eurooppa – paikkana, eikä ideana – ole vielä tuhoon tuomittu. Järjestelmä tarvitsee rakentavaa kritiikkiä, ei palavia autoja. Ehkä kreikkalaiset eivät sittenkään ole eläviä piruja tai “systeemi”, eli Unioni, arabidiktaattorien kaltainen poliittinen hirviö, joka pitää tuhota, ennen kuin oikeus voi voittaa. Ehkä jonakin päivänä Eurooppa on taas kiva?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Niin, joku onkin paradoksaalisesti todennut, että täydellisyyteen on aina liityttävä epätäydellisyys, koska jos sitä ei siinä ole, siitä puuttuu jotakin ja jos jostain puuttuu jotakin, se ei voi olla täydellistä.
Pitämällä edellä esitettyä paradoksia vain paperitiikerinä jätämme tiedostamatta "systeemin" täydellisyyden syvimmmän olemuksen.
"He vain haluavat olla vastaan: maahanmuuttajia, pankkeja, koko järjestelmää, pomoja, rikkaita, köyhiä, naapureita, vieraita, periaatteessa melkein keitä vastaan tahansa. He eivät pysty kertomaan, mitä he haluavat"
Olipas osuva määritelmä puberteetista! Ei olisi uskonut, että se jonain päivänä pätee yhteiskuntiin vanhassa Euroopassa.
EU on muuten ihan OK, samoin kuin euro. Mutta ei nykymuodoissaan, joihin liittyy aivan liikaa kusetusta. Ja suomalaispoliitikoiden olisi tullut ajaa suomalaisten asiaa, ei koko euroopan. Eivät kreikkalaiset meidän parastamme ajattele, kuten eivät myöskään ranskalaiset, saksalaiset,...
Suomalaiset eivät ole valmiita eurooppaan, poliitikkomme ovat liian sinisilmäisiä.
Eurooppaa on myös Inkerinmaa ja Pihkova. Esteiden purkamista täytyy jatkaa.
Pihkova on miun sormessa aina kun piäsöö tulehtummaa. Kuusen pihkova.
Auttaa aina. Koska on antiseptinen, vaikka byrokraattibannaani sanoisi mitä.
Ps. katohan Jouni siitä vasemmanpuoleisesta akkunastas oikealle alaviistoon...vitsi vitsi.
"Viesti on pelkistetty: systeemi on mätä..." Eikö se sitten ole? Mitä muuta voidaan ajatella unionista, joka ei noudata omia yhteisesti sovittuja sääntöjään?
"Mitä halutaan tilalle? Sitä ei kukaan kerro." Kyllä varmaan kertoo. Tilalle halutaan älyllisesti ja moraalisesti valveutunutta demokratiaa nykyisen improvisoidun sähläämisen sijaan.
"Kaksituhatlukulaiset kapinoitsijat haikailevat vanhempiensa maailmaa takaisin, he kapinoivat muutoksia vastaan."
Voisin antaa tähän oman mielipiteeni:
Teidän oma sukupolvi näkee maailman kaksinapaisena. On vain USA + kapitalismi tai Neuvostoliitto + kommunismi.
Molemmat ovat epäonnistuneita poliittisia ja taloudellisia järjestelmiä. Kertoisiko joku minulle, että miksi kaikki mikä ei ole kapitalismia, on automaattisesti kommunismia?
Voin antaa myös listan siitä, mitä nuoret sukupolvet tällä hetkellä haluavat:
-lopettaa sodat
-lopettaa köyhyyden ja kärjistyvän epätasa-arvoisuuden
-todellisen demokratian
-ajatella omilla aivoillaan, ilman propagandaa
-jakaa tietoa vapaasti
-elää ihmisarvoista elämää, jossa saa pakollisen työn lisäksi myös toteuttaa itseään
-pelastaa ympäristön ja palauttaa maapallolle kestävän kehityksen
-elää terveesti ja syödä puhdasta ravitsevaa ruokaa
-lopettaa ihmisiä ja eläimiä alistavat käytännöt
-keksiä, ajatella, nautiskella ja ihmetellä maailmaa, kurkottaa tähtiin
-elää ilman pelkoa (uhkailua), jota poliittiset järjestelmät käyttävät häikäilemättä omien tarkoitustensa edistämiseen
Meissä on myös joitain hyvin oleellisia eroja. Me emme elä sotatraumoissa, vaan haluamme luottaa ja rakastaa. Elää ihmisen elämää, ilman koneistoa, joka tunkeutuu yksityiselämään.
Aah... kaipailit "harmaata" vaihtoehtoa. Omassa blogissani on paljon erilaisia ideoita, jotka eivät ole kumpaakaan hallitsevaa ideologiaa. Olen rakentanut oman hahmotelmani talousjärjestelmästä. Näitä vaihtoehtoja ja keskusteluja käydään monella suunnalla, mutta ei niistä puhuta. Puhumattomuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jotain ei olisi olemassa.
Sellanen päätöksentekojärjestelmä, jossa jokaisella kansalaisella on yhtäläinen vaikutusvalta yhteisiin päätöksiin. Sitä voisi kutsua myös suoraksi demokratiaksi. Edustuksellinen demokratia on täynnä ongelmia. Sama koskee suoraa demokratiaa, mutta sähköiset työkalut ovat kovaa vauhtia pienentämässä päätöksenteon kustannuksia ja tiedon jakaminen ei ole enää mikään ongelma.
Yhdyn 100%:sti Antin sanoihin siitä mitä me nuoret haluamme.
Vanhempien pitäisi löytää itsensä jotta he voisivat luovutaa "yhteiskunnan" meille.
"Vasta 'minän' vahvistumisen myötä ihmiseltä luonnistuu seuraava elämän antama tehtävä: Oman elämän lahjoittaminen seuraavalla sukupolvelle.
Se joka luopuu oman menestyksen tavoittelusta huolehtiakseen toisista,varsinkin huolehtiakseen nuoremmistaan,osoittaa generatiivisuutta eli vastuunalaisuutta ja sitoutumista seuraavan sukupolven huolehtimiseen.
Samalla ihminen usein kasvaa uuteen rooliin,joka kaikissa yhteiskunnissa on vanhusten osa: rooliin tiedon vaalijana sekä yhteisten arvojen ja kokemusten välittäjänä.
Lopuksi jäljelle jää enään rauhan solmiminen itsensä kanssa,oman elämän kulun hyväksyminen ja sitä kautta eheytyminen"
Ote oli Harvardin yliopiston suuresta pitkittäistutkimuksesta.
"Kaksituhatlukulaiset kapinoitsijat haikailevat vanhempiensa maailmaa takaisin, he kapinoivat muutoksia vastaan."
Ei tämä pidä paikkansa. Minä olen kaksituhatlukulainen ja enkä ole niin naivi, että luulisin kurjuuden maalmasta loppuvan vain "haluamalla". Nuo esittämäsi asiat ovat lähinnä kaupunkilaiseten viherhörhöjen haluamia asioita. Kaikki kaksituhatlukulaiset eivät ole kasvissyöjiä, luonnonsuojelijoita, linkolalaisia, jotka haluavat tappaa puolet väestöstä ideologian takia. Kaikkia kaksituhatlukulaisia ei pidä niputtaa yhteen nippuun.
Mitää tulee Neuvostoliittoon. Se ei ollut ainakaan marxilaista kommunismia. Enemmän järjestelmä musitutti keskiaikaista feodalismia. Sellainen järjestelmä mitä näkee Suomessa paljon enemmän kuin esim Ruotsissa.
Te roskanpuhujat olette vieneet meiltä demokratian. Me osaamme sen sanoa ja te tiedätte ja kuulette sen. Silti kirjoitatte, että me emme osaa sanoa mitään. Kuulostaa ihan kommunismilta ja Neuvostoliitolta ja sitä EU on.
Blaa blaa blaa.
Suomen ei kannata maksaa Kreikan ja muiden maiden velaksielämistä.
Suomen ei kannata toimia koko maailman sosiaalitoimistona.
Tässä se pieni ero: muut sentään yrittävät analysoida ja selvittää tilannetta, kun 20% kansasta tyytyy sanomaan blaa blaa.
Eurooppa on täsmälleen sellainen kuin sen kansalaiset ansaitsevat. Mutta on se minusta edelleen paras maanosa. EU ja EURO ovat ovat kuin vastasyntyneitä Euroopan pitkässä historiassa. Mutta näillä korteilla on pelattava muun maailman puristuksessa. Mutta jos jotain hyvää on tässä kriiisissä on se, että Eurooppa on "pienentynyt". Se on lähes joka heti olohuoneissamme ja esillä jopa tämänkin viestintäkanavan kautta.
Hmmm.. eurooppa tosiaan on pienentynyt. Eikä omakaan euro-kriittisyyteni kohdistu kreikkalaisia tai eurooppalaisia kohtaan. Tämä järjetön liittovaltio ajatus vaan on tuhoon tuomittu. Ei kansat toisiaan vihaa, vaan typeriä poliitikkoja ja finanssioligarkkeja, jotka vetää meidän maanosaa takapuoleen.
Hajottakaa instituutiot ja korjatkaa ne. Se tässä on ongelma. Poliitikot haluaa erilaisen euroopan, kuin kansalaiset. Ja miksi liittovaltio? Euroopan yksi rikkaus on moninaiset kulttuurit ja erilaiset tuotantorakenteet. Iso ei ole kaunista.
"Ja miksi liittovaltio? Euroopan yksi rikkaus on moninaiset kulttuurit ja erilaiset tuotantorakenteet. Iso ei ole kaunista."
Samaa mieltä, on hienoa siirtyä kulttuurista toiseen matkustellessa eri maissa, muuten voi käydä kuten Juicen laulussa: Ja kun aamu on en tiedä mistä herään. Sellaista se oli työskennellessäni NL:ssa, kaikki hotellit niin samanlaisia, että piti herätessään hetken miettiä mikä maa, mikä kaupunki. Sama homma suurten länsiketjujen hotelleissa. Suuri on rumaa, luonnotonta ja epäviihtyisää.
Ja liittovaltio on minulle kauhistus - paluu neukkulaistyyppiseen keskushallintoon ja komentotalouteen. Suosin pieniä, eläviä ja ekologisia kylä- ja kaupunkiyhteisöjä sekä itsenäistä paikallishallintoa.
Antti Papinniemelle toteaisin edelliseen kommenttiinsa, nykynuorten haaveisiin siitä minkälaisen maailman haluatte, me 60- ja 70-lukujen nuorisovallankumoukselliset halusimme prikulleen samaa kuin mitä luettelit, kävi vain niin ikävästi, että sukupolvemme päästyä valtaan ahneus ja vallanhimo taisi sokaista, jopa vihreän liikkeen pioneerit. Mutta onhan meitä joitakin oman elämämme sankareita - jotka elämme siten kuin nuorena haaveilimme.
Ihan järkeviä ajatuksia sinällään. Mutta olisiko sittenkin niin, ettei Eurooppaan olisi koskaan pitänytkään lähteä rakentamaan mitään perinteistä vapaakauppaa pidemmälle menevää integraatiota?
Ihmettelen vaan, että millaisia opettajia yliopisto pitää sisällään, ja millaista opetusta he antavat nuorisolle. Anna Masso itse asiassa myöntää, että ei ymmärrä ajan henkeä, kulun suuntaa eikä myöskään sitä, mistä ollaan tulossa.
Neuvostoliitto oli porvarillinen vallankumous, joka oli matkalla kapitalismiin. Arabisosialismin maissa ollaan askeleen verran jäljessä. Se oli ja on välttämätön vaihe jokaisen maan kehityksessä, vaikka sen pitäisi tapahtua ilman oman kansan tuhoa. Niin onnellisesti ei käynyt Suomellekaan. 25000 suomalaista vallankumouksen sankaria lahdattiin keskitysleireihin. Kapitalismi vaatii näköjään verta syntyäkseen. Toivottavasti kapitalismin jälkeen tuleva sosialismi ei sitä vaadi.
Venäjä on nyt dynamiikassaan sitä, mitä Eurooppa ja Amerikka olivat muutama vuoskymmen sitten. Sen aurinko on nousussa. Euroopassa ja Amerikassa se on laskussa. Massonin on syytä asennoitua Eurooppaan kuten pimenevään iltaan. Onneksi kansanjoukot toimivat lyhdyn kantajina.
Wall Street kertoo samaa Amerikasta. Luokkayhteiskunnan aika lännessä alkaa olla täyttymässä. Kreikassa kansa käy jo taistelua paremmasta tulevauisuudesta. Ei välttämättä kovin selkein tavoittein, välttämättömyyden pakosta. Kapitalismi on sille takana. Johonkin on kuljettava. Antiikin filosofithan sanoivat, että kaikki virtaa.
Kaikella kunnioituksella elämänkokemustasi ja syvällistä perehtymistäsi kommunismiin tuntien, en voi välttää toteamasta, että kommenteistasi ja teksteistäsi huokuu yritys selittää todellisuudessa ilmeävät poikkeamat Marxin teorioista epätoivoisesti sellaisin tavoin, jotka eivät ole uskottavia.
Jos Neuvostoliitto ei olisi vielä romahtanut, niin todennäköisesti ylistäisit sitä loistavana kommunistisena valtiona.
Eurooppa on taas kohtuullisen kiva kunhan on ensin päästy irti nykyisenkaltaisesta markkinatodellisuudesta ja sen tekijöistä. Muun väittäminen on teoreettista haikailua ja toiveajattelua.
Ongelmna nr 1 on EUn erkaantuminen reaalitodellidesta. Se ei noudata edes itse itselleen laatimia sääntöjä vaan selittelee niiden rikkomista parhain päin. Se laatii idioottimaisia direktiivejä "ilmaston pelastamiseksi" jotka kiihdyttävät ympäristökatastrofia. Se "ostaa aikaa" katastrofaalisessa tilassa olevien jäsentensä nostamiseksi jaloilleen mutta ei tee mitään ostetulla ajalla.
EUn virallisen totuuden suhde reaalimaailmaan muistuttaa päivä päivältä enemmän Neuvostoliittoa. Virossahan se pitäisi olla muistissa.
"länsimainen sivistys" - Iivi - särähti nyt korvaan.
Mutta oikeassa olet - sitähän minäkin.
Kivenheittäjillä ei ole tarjottavaa, mutta lienevät toisinaan oikeutetusti turhautuneen kansan ääntä. Heitä on kusetettu. Heidän altaan vedetään ISOA mattoa, ja vetäjiä ovat varakas eliitti - poliitikot siunaavat tämän teon. On helvetisti syytä olla vihainen.
Ainoa konkreettinen (todellinen) vaihtoehto tarjota mitään nykyisen kapitalismin tilalle, olisi lähestyä kommunismin rajoja. Kaikki muu sortuu mitään aikaansaamattomaan teeeskentelyyn. Kommunismi on ainoa, joka edelleen kykenee haastamaan vapaan ja hallitsemattoman markkinatalouden. Sen voi saada toimimaan.
Euroopassa on kivaa, kunhan eurooppalaiset tajuavat, että työnteko on kivaa tai että kiva täytyy ansaita tekemällä työtä. Nyt tämä "Eurooppa projekti" tuntuu olevan hengeltään sellainen, että pohjoinen osa tekee työt ja eteläinen osa pitää muuten vaan kivaa.
Tällä "Eurooppa projektilla" tuntuu olevan kirouksensa. Sen nimissä on yritetty rakentaa eräänlaista utopiaa aivan kuin Neuvostoliitossa aikoinaan realiteetit unohtaen. Pitää ottaa opiksi historiasta. Ehkä eurooppalaiset filosofoivat liikaa. Millään filosofisella idealismilla ei ole koskaan saatu mitään kestävää aikaiseksi.
"Eurosklerosis" ei ole mikään tuulesta temmattu väite. Se on sosiaalinen tauti, jolla tarkoitetaan varsinkin taloustieteissä eurooppalaista työn vieroksumista, jossa kuvitellaan että demokratia ja hyvinvointivaltio (tai tämä "Eurooppa projekti") ratkaisee yhteisvastuullisesti kaikki ongelmat ilman kansalaisten omaa henkilkohtaista vastuuta omasta elämästään. Pitää vain marssia kaduilla, tai lakkoilla ja vaatia demokratioan nimissä, niin kaikki järjestyy.
I.A.Masson tekstissä on runsaasti asiaa.
Suomessa tilanne on nyt kovin hämmentynyt, koska näistä jäsenyysseuraamuksista ei aikanaan kansalaisille kerrottu, ei ainakaan selkokielellä.
En muista kenenkään poliitikon tuoneen esille sitä, että EU:n jäsenyys merkitsee talousvastuuta muista EU- maista.
Uskon, että useimmat suomalaiset laillani näkivät asian turvallisuuspoliittisena tekona: jos Nato ei käy, niin EU kuitenkin. Turvatekijä se oli, kansalaisten mielestä. Eikä paljonkaan muuta.
Olemme siis suossa nyt.
Erityisen vaikea on ymmärtää, miten tähän mentiin.
Joku tai jotkut ne päätökset aikanaan tekivät, mutta missä silloin oli media ja tutkijat? Mentiinkö hommaan euforian vallassa? Kuka tai ketkä sen synnyttivät? Edelleen veikkaan: motiivi oli halu todistaa, että olemme länttä. Emme tajunneet , että Kreikka, Irlanti, Italia tulevat kaupan päälle.
Mistä sen olisimme tienneet? Mutta valtion virkamiesten olisi se pitänyt tietää.
Ymmärsikö kukaan , mitä päätettiin? Olivatko vallan vahtikoirat myös kokonaan kuutamolla?
Turha itkeä, kun maito on jo kaatunut. Niinhän se on, mutta jotkut ovat hölmöilleet tosi rankasti. Olisi arvokasta tietää, ketkä.
Että Trotsky, Lenin ja Stalin edustivat "porvarillista vallankumousta", joka oli matkalla sosialismiin?
Saksa teki Brest-Litovskin rauhansopimuksen Neuvosto-Venäjän kanssa päästäkseen eroon kahden rintaman sodasta. Sitä ennen Saksa oli salakuljettanut Leninin seurueineen Sveitsistä Saksan ja Saksan valloittamien alueiden kautta Venäjälle tarkoituksena saattaa Venäjä kaaokseen. Keisarillinen Saksa rahoitti bolshevikkien nousun johtavaksi vallankumoukselliseksi voimaksi lahjoittamalla bolshevikeille 25 miljoonaa Saksan markkaa. Kaaoksen sijasta tuloksena oli monipäisen hirviön nousu suurvallaksi boshevikkien vallankaappauksen seurauksena.
NKP:n entinen propagandapäällikkö ja N-liiton entinen Kanadan suurlähettiläs Vladimir Jakovlev julkaisi vuonna 2002 tuhatsivuisen teoksen "Muistojen syöverit. Stolypinista Putiniin." Kirjassaan Jakovlev siteeraa Leninin nimenomaisia ohjeita siitä, miten vanhan yhteiskunnan sosiaaliset ryhmät tuli tuhota fyysisesti: kaikki vallankumousta edeltäneiden puolueiden entiset jäsenet, tsaarinvallan oikeus- ja sisäministeriöiden työntekijät, oikeusviranomaiset, poliisit, tuomarit, upseerit, neuvostojärjestelmän salaiset viholliset kuten kaikki valkoisessa armeijassa palvelleet upseerit ja aliupseerit, kirkkokuntien työntekijät, piispat,papit, munkit, kirkkokuorojen johtajia myöten. Jakovlev korostaa, että tuhottaviksi määrättyjä olivat myös neuvostovaltaa vastaan aseellisesti taistelleiden perheenjäsenet. Jakovlevin mukaan taakse jäänyt vuosisata oli Venäjän historian traagisin. Valtionvastainen vallankaappaus vuonna 1917 avasi tien joukkoterrorille, joka muodostui järjestelmän päälinjaksi.
Että "25 000 suomalaista vallankumouksen sankaria lahdattiin keskitysleireihin"?
Maailmanvallankumouksen oli määrä alkaa Suomesta. Lenin kehotti 17.11.1917 Pietarin Smolnaan saapunutta Suomen SDP:n johtokolmikkoa vallankumoukseen Suomessa. Stalin sanoi 25.11.1917 Helsingissä, että Venäjä antaa veljellistä apua, jos sitä pyydetään. Sitä apua ei pyydetty.
Pietarin suomalainen punakaarti aloitti Suomen kansalaissodan. Tuhat Pietarin suomalaisen punakaartin jäsentä saapui 27.1.1918 Helsinkiin ja Tampereelle suurilla asejunilla, jotka Jukka Rahja oli lastannut Leninin käskystä Pietari-Paavalin linnoituksesta. Lenin lähetti Suomeen luotettavia bolshevikkijoukkoja taistelemaan punaisten rinnalla Suomen kansalaissodassa ja eversti Svestnikov ja muut bolshevikkiupseerit johtivat Suomen punaisten sotatoimia.
Teloituskeskukset olivat toiminnassa kaikilla punaisten vallassa olleilla alueilla ja punaiset teloituskomennuskunnat riehuivat asutuskeskuksissa ja maaseudulla teloittamassa luokkavihollisia ja maltillisia vasemmistolaisia. Lentävät punaiset liikkuivat ratsain 10-80 miehen kokoonpanoissa toteuttamassa komentajansa etsi ja tuhoa -käskyjä.
Lentävät punaiset olivat vapaaehtoisia ja liikkuivat vaihtelevissa kokoonpanoissa. Yhtäkään vallankumouksellisen terrorin sankaria ei asetettu edesvastuuseen punaisen vallan aikana.
Punaisia syytettiin ja punaiset tuomittiin valtiorikoksesta. Punaiset kerättiin vankileireille odottamaan valtiorikosoikeudenkäyntiä. Punaiset aloittivat terrorin Suomessa jo suurlakon aikana syksyllä 1917. Joka miekkaan tarttuu sen miekkaan hukkuu. Suuri kuolleisuus vankileireillä johtui huonosta hygieniasta ja espanjantaudista, uusimman ajan ensimmäisestä tappavasta pandemiasta.
Valtiorikoksesta tuomitut punaiset armahdettiin nopeasti kahdessa vaiheessa. Vain paatuneimmat kommunistit suljettiin Tammisaaren vankilaan.
Niin, ehkä Eurooppa on jonakin päivänä taas kiva. Paljon on kiinni siitä, kuinka nopeasti Kiinan kommunistivalta murskataan.
Mitäpä se auttaisi, että Kiinan "kommunistivalta" murskattaisiin? Jäljelle jäisi edelleen se puolitoista miljardia yritteliästä ja ahkeraa kiinalaista. Kiinan "kommunistivalta" on sallinut vapaan markkinatalouden ja kapitalismin kansalaisilleen jo kolmenkymmenen vuoden ajan ja tulokset ovat sen mukaiset.
Olemme samaa mieltä siitä, että kommunisteja on Kiinassa vain kourallinen. Vapaus ja kestävä kehitys voi toteutua vain demokraattisessa oikeusvaltiossa.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 35 kommenttia