Hyvää itsenäisyyspäivää Viro!

Viro viettää tänään itsenäisyyspäivää. Naapurimaiden samanikäisyys korostuu sitä enemmän, mitä kauemmaksi Viron kehityksen vuosikymmeniksi keskeyttänyt miehitys jää. Tämän päivän suomalaisten parikymppisten sukupolvi ei enää muista etelänaapuriaan entisenä neukkulana. Viroon matkustaessa ei enää tarvitse näyttää passia, eikä vaihtaa rahaa. Rautaesiripun takaisesta mystisestä tuntemattomasta on tullut ihan tavallinen naapuri.

Tänä vuonna molemmissa naapurimaissa on parlamenttivaalit, lähes samoihin aikoihin. Kummassakin maassa kampanjointi on jo täysillä, vaalikeskustelujen aiheet ovat kummassakin omat.

Yllättävintä vaalien alla on se, että yllätyksiä odotetaan tällä kertaa enemmän Suomen lahden pohjoisella puolella kuin eteläisellä.

Viron uudelleen itsenäistymisen jälkeen maan nuori demokratia on ollut etsimisen tilassa, ja siksi muutokset poliittisissa kuvioissa ovat saattaneet olla isoja vaaleista toisiin. Kokonaisia uusia puolueita on syntynyt tyhjästä ja menestynyt nopeasti, ja toisaalta aiemmin elinvoimaisia ja laajaakin kannatusta nauttineita puolueita on kadonnut täysin.

Ihmisten äänestyskäyttäytymistä ei Virossa ohjaa sukupolvia jatkunut vastakkainasettelu “punaisten” tai “valkoisten” välillä, siellä puolueen valinta ei ole sidottu niin vahvasti ihmisten identiteettiin kuin täällä Suomessa. Siellä on enemmän seurattu poliitikkojen tekoja ja sanoja, ja mieltä on muutettu onnistumisten tai pettymysten mukaisesti.

Suomessa poliittinen kartta on pysynyt siihen verrattuna hämmästyttävän vakaana. Kolme isoa puoluetta ovat pitkään pysyneet isoina, ja suunnilleen samankokoisina. Niiden perässä tulee pari noin kymmenen prosentin puoluetta ja muutama vielä pienempi. Vaalitaistelua on käyty pienten prosenttiyksiköiden muutoksista isojen puolueiden äänisaaliissa. Jonkun ison puolueen kannatuksen nousu tai lasku prosentin tai parin verran on ollut jo iso muutos, ratkaiseva sen kannalta, kuka kulloinkin lasketaan voittajaksi tai häviäjäksi.

Nyt kaikki on toisin, molemmin puolin Suomenlahtea.

Viron parlamenttivaaleissa ei tällä kertaa suuria muutoksia edellisiin vaaleihin verrattuna odoteta. Nykyisistä hallitsijoista veikataan uusia voittajia, entistäkin suuremmalla menestyksellä. Pääministerin puolueelle, toiselle kahdesta hallituspuolueesta, ennustetaan jopa neljänkymmenen prosentin äänisaalista – lamasta ja leikkauksista huolimatta.

Muidenkaan puolueiden kannatuslukuihin ei odoteta suuria muutoksia. Jännitetään sitä, ylittävätkö vihreät, joiden listoilla on tällä kertaa paljon tunnettuja sitoutumattomia ehdokkaita, viiden prosentin äänikynnyksen päästäkseen Riigikoguun. Sosiaalidemokraatit eivät ole olennaisesti nostaneet kannatustaan siitä huolimatta, että puolue valitsi syksyllä uudeksi johtajakseen nuoren ja kyvykkään Sven Mikserin. Ollaan siis tilanteessa, jossa muutaman prosentin muutokset edellisiin vaaleihin verrattuna ovat isoja, ja ratkaisevia.

Suomessa on samaan aikaan “kolmesta suuresta” tullut yllättäen “neljä suurta”. Perussuomalaisten marginaalisesta pikkupuolueesta, populistisesta protestipuolueesta, on tullut vakava haastaja etenkin asemiaan menettäneille sosiaalidemokraateille – ja oikeastaan kaikille “suurille”. Enää ei lasketa vaalituloksia yksi prosenttiyksikkö kerrallaan. Jotain on olennaisesti muuttunut – kuinka olennaisesti, näkyy vaaleissa.

Tämä kaikki ei tarkoita, että Suomi olisi nyt uusi Viro tai toisin päin. Mutta tilanne on omiaan kumoamaan asetelmaa, että toisella puolella lahtea on vakiintunut, vauras ja tapahtumaköyhä “tylsä” Pohjoismaa ja toisella puolella arvaamaton ja villi “itä”.

Suomi taistelee hyvinvointivaltion säilyttämisen puolesta samaan aikaan, kun Viro edelleen yrittää rakentaa omaansa, omalla tavallaan. Yllätyksiä voi täällä olla tulossa muitakin, Perussuomalaisten vaalimenestyksen lisäksi – ja kaikki eivät välttämättä ole miellyttäviä.

Virossa ei “perusvirolaista” puoluetta ole. Eikä muutakaan kovin erikoista vaalien alla. Ei tietoa jännityksestä kansallisryhmien välillä, jota jotkut ovat sieltä odottaneet. Puolueiden välistä syyttelyä ja kinastelua, toki. Mutta sehän kuuluukin demokratiaan.

Sunnuntaina Haapsalussa sattuneen traagisen tulipalo-onnettomuuden uhreja muistaen Viro juhlii tänään itsenäisyyttään hillitysti. Surukin kuuluu arkeen.

Itsenäisyyspäivästäkin tulee sitä arkisempi juhla, mitä useammin sitä on vietetty, ja mitä itsestäänselvemmäksi itsenäisyys muuttuu. Suomen rutiineihin siinä asiassa on tietysti vielä matkaa, kuten myös suomalaiseen BKT:seen.

Mutta Viron olemassaolon ihmettelyn ja ihailunkin aika on ohi. Nyt peukaloita voidaan pitää demokratian ja normaaliuden puolesta itärajalla ja Viroa kauempana etelässä. Etelässä Suomen lahden takana on tänään jo arkinen, normaali, hyvin tavallinen naapuri.

Hyvää itsenäisyyspäivää Viro.