Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.
Kuka rakastaa liberaalia?
”Venäjä ei ole enää diktatuuri. Ajan myötä Venäjästä tulee demokratia. Teidän ei pitäisi yrittää kiirehtiä asioita”. Näin Lilia Shevtsova siteeraa uusimmassa Foreign Policy -lehdessä länsimaista intellektuellia, joka tapaamisessa venäläisten liberaalien kanssa yrittää rauhoittaa heitä. Ei tässä ole mitään hätää. Ei kannata keinuttaa venettä.
Shevtsova on huolissaan siitä, että länsimaiset poliitikot ja myös älyköt ovat lakanneet tukemasta venäläisiä liberaaleja. Myös EU:n Venäjä-politiikka pikemminkin vahvistaa nykytilannetta kuin pyrkii muuttamaan sitä. Toki, EU-parlamentti myönsi venäläiselle Memorial-järjestölle vuoden 2009 Saharov-palkinnon mielipiteenvapauden edistämisestä. Mutta myös Sergei Kovalev, joka otti palkinnon vastaan järjestön nimissä, valitti kiitospuheessaan, että Eurooppa harvoin enää esittää suosituksia Venäjälle demokratian ja ihmisoikeuksien osalta. Välillä se on mieluummin täysin hiljaa näistä asioista.
Nyky-Euroopan varovainen lähestyminen tai perusteeton optimismi Venäjän suhteen on Suomessa tavanomaista. Täällä ei ole oikeastaan koskaan löytynyt paljon ymmärrystä Venäjän – tai aiemmin Neuvostoliiton toisinajattelijoille. Anna Politkovskajan kohtaloa tosin kauhisteltiin, muista murhatapauksista on jonkin verran keskusteltu medioissa.
Mutta virallinen Suomi on hyvin hiljaa ihmisoikeustilanteesta naapurissa. Kun Viron tai muiden N-Liiton vaikutusvaltaan kuuluneiden valtioiden johtajat ovat avoimempia, heitä syytellään traumoista ja liioittelusta. Tällä tavoin Venäjän niin kutsuttua ”suvereenia demokratiaa” ymmärtämällä käännetään selkä ennen kaikkea heille, jotka vapaata Venäjää eniten kaipaavat: venäläisille liberaaleille ja demokraateille.
Anne Applebaum, joka on kirjoittanut kansainvälisesti tunnetun (mutta ei suomennetun) kirjan Gulag, huomauttaa, että nykyaikainen ihmisoikeusliike sai oikeastaan alkunsa 60- ja 70-luvun Venäjältä. Hrustshevin aikaisen ”sulan” olosuhteissa tiedemies Andrei Saharov ja muut liberaalit venäläiset vaativat todellisia kansalaisoikeuksia ja henkistä vapautta.
Liike tukahdutettiin Neuvostoliitossa, mutta se herätti laajaa kiinnostusta ja sympatiaa lännessä. 1975 Saharoville myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Mistä johtuu, että nyky-Venäjän liberaalit eivät enää saa vastaavanlaista sympatiaa osakseen, vaikka Venäjä on edelleen hyvin kaukana oikeasta demokratiasta?
Venäjällä ei enää järjestetä toisinajattelijoille näytösoikeudenkäyntejä. Valitettavan monet heistä vain ammutaan tai heitetään ulos ikkunoista, eikä tekijöistä kuulu vuosiin mitään. Kuolleet journalistit, vaikka heitäkin on masentavan paljon, edustavat vain jäävuoren huippua. Useammat vaiennetaan vaikkapa uhkailemalla ja pahoinpitelemällä. Tilanteeseen nähden länsimaiden reaktiot ovat jääneet hyvin vaimeiksi.
Shevtsova arvostelee Gerhard Schröderia siitä, ettei tämän omatunto estänyt häntä tukemasta Venäjän autokratiaa liittymällä Nordstream-yhtiön hallitukseen. Suomessa ei vastaavanlaisesta tapauksesta ole juuri keskusteltu. Paavo Lipposta mainostettiin EU-presidenttiehdokkaana hänen Nordstream-kytköksestään huolimatta. Asiaan liittyviä eturistiriitoja ei sen kummemmin pohdittu.
Miksi sitten Euroopalle, ja meille Suomessa, on niin tärkeää teeskennellä, että Venäjän demokratia on aivan kohta nurkan takaa näkyvissä, tai että maan epädemokraattisuudella ei ole väliä? Onko kysymyksessä taloudellinen laskelmointi, vai joku laajempi haluttomuus enää puolustaa länsimaisiksi miellettyjä arvoja: vapautta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia?
Niin tai näin, lännen vastahakoisuus tukea demokraattisia voimia Venäjällä ei harmita pelkästään liberaaleja venäläisiä, jotka toivovat ja odottavat länneltä moraalista tukea. Se nakertaa myös lännen omaa identiteettiä. Minkä arvoisia ovat puheemme omasta vapaamielisyydestämme, jos emme halua puolustaa vapauden arvoja rajojemme takana?
Palaan vielä Shevtsovan sanoihin: ”Venäjän liberaalit ovat ehkä pieni vähemmistö, mutta jos länsi menettää sen länsimielisen vähemmistön, se menettää Venäjän kokonaan”.

Kommentoi 99 kommenttia