Sananvapaus ja kaksinaismoralismi
Vuonna 2004 tanskalaislehti julkaisi 12 pilapiirrosta muslimien profeetasta Muhammedista vastalauseena uskonnon taholta tuleville sananvapauden rajoituksille. Reaktiot ovat kaikille tuttuja: mellakoita, raivoa, tulipaloja, tappouhkauksia, murhia. Pelästynyt maailma kiirehti huomauttamaan tanskalaisille, ettei sananvapaus tarkoita oikeuttaa loukata.
Sananvapauttaan epäkorrektisti käyttäneitä tanskalaisia moittivat myös Suomen presidentti ja ulkoministeri. Pääministeri Matti Vanhanen pyysi muslimeilta anteeksi loukkausta, kun kuvat julkaistiin Suomessa pienen Sisu-järjestön verkkosivuilla. Joku aika myöhemmin kaksi suomalaista bloggajaa sai syytteet kansanryhmien vastaisesta kiihotuksesta, koska he olivat kuvailleet loukkaavasti afrikkalaisia ja muslimeita.
Pikakelaus vuoteen 2008. Suomalaiseen blogimaailmaan alkaa taas ilmestyä vihamielistä puhetta. Tällä kertaa kohteena ovat eteläiset naapurimme. Ensin Virossa asuva suomalaisjournalisti kutsuu Viron vielä tuoreessa muistissa olevaa väkivaltaista neuvostomiehitystä ”myytiksi”, ja ilmoittaa verkkosivuillaan virolaisten olevan ”satumaisen tyhmiä”. Pian WSOY julkaisee hänen samanaiheisen pamflettinsa.
Mainittujen loukkauksien vertailu on osin ongelmallista. Kansakunta on eri asia kuin uskontokunta, vaikka muslimit kutsuvat itseään ”ummaksi” eli kansaksi. Uskonto perustuu oppiin, jonka tunnustaminen on viime kädessä vapaaehtoista, vaikka uskonnon piiriin myös synnytään. Suuri uskonto yhdistää monia kulttuureja ja etnoksia. Kansakunta on paikkaan, kieleen, kulttuuriin ja historiaan perustuva ryhmä, josta ei juuri ole pakoa.
Myös kritiikin laadussa on eroa. Pilakuvat kohdistuivat historialliseen auktoriteettihahmoon, jollaista ei virolaisilla kansakuntana edes ole. Virolaisiin kansana kohdistuvia pilakuvia on Suomessa julkaistu monia, eivätkä virolaiset ole viitsineet edes kohottaa kulmiaan. Yllämainitun journalistinkin puheet lähinnä ihmetyttivät ja huvittivat. Vakavia protesteja ei sen kummemmin kuulunut.
Sittemmin etelänaapuriin kohdistuvat vihamieliset puheet ovat vain yltyneet. Syksyllä eräs Helsingin yliopiston dosentti julkaisi kirjan, jossa hän muun muassa kutsui virolaisten tilintekoa neuvostomiehityksestä jo ”natsimyytiksi” ja oikeutti sekä vähätteli vanhempiemme ja isovanhempiemme lähettämistä Gulagin kuolemanleireihin. Dosentin verkkosivuille alkoivat kertyä muun muassa venäjän ja saksan kielellä julkaistut haastattelut ja artikkelit, joissa ennustetaan Virolle pikaista loppua ja maan liittämistä Venäjään. Tämä on jo psykologista sotaa pahoja kokenutta kansakuntaa vastaan.
Dosentti haukkuu demokraattista nyky-Viroa rasistiseksi apartheid-valtioksi – ja opettaa Viron oikeusjärjestelmää yliopistolla. Hänen propagandansa päätehtävä näyttää kuitenkin olevan ”vihollisten” hankkiminen valtaansa tiukentavalle itänaapurille sen omien kansalaistensa silmissä. Suomalainen yliopistotitteli antaa puheille arvovaltaa ulkomailla.
Tämän vihakampanjan johdosta 15 ihmisen ryhmä lähetti yliopistolle avoimen kirjeen, jossa ihmeteltiin kyseisen dosentin sopivuutta Viron politiikan opettajaksi ja kysyttiin yliopiston suhtautumista hänen yliopiston nimissä tehtyihin julkisiin kannanottoihinsa.
Se, mikä siitä on seurannut, on varsin mielenkiintoista. Suomi on yhtäkkiä sananvapauden mallimaa, jossa vihapuheita suojellaan jopa julkiselta kritiikiltä. Siinä, missä lähetystöjä polttavien mellakoitsijoiden loukkaantumista pidettiin oikeutettuna ja pilapiirtäjiä moitittiin sananvapauden väärinkäytöstä, virolaisten sylkykuppiasemaa kyseenalaistava kohtelias protestikirje tulkittiin hyökkäykseksi demokratian arvoja vastaan, ja neuvostotyylinen propaganda nauttii sananvapauden ehdotonta suojaa.
City-lehti nosti dosentin Ayaan Hirsi Alin kaltaisten sananvapauden sankareiden rinnalle. Kirjeen allekirjoittajat puolestaan rinnastettiin kirjanpolttajiin, jotka edustavat ”tappouhkauksia, sensuuria, vainoja, häiriköintiä ja oikeusjuttuja” – vaikka käytännössä sananvapaussankari itse pyrkii vaientamaan kriitikoitaan oikeusjuttujen avulla.
Ylioppilaslehti julisti dosentin suulla kirjeen laatijan yliopiston autonomian ja demokraattisen yhteiskunnan viholliseksi. Monopoliyliopiston ”autonomia” tarkoittaa Suomessa ilmeisesti sitä, että yliopisto on kaiken julkisen arvostelun yläpuolella.
Edellä mainittujen lisäksi muutama muukin verkkoaktivisti on keskittynyt saman pienen kansan vastaiseen kiihotukseen, mutta poliittisen korrektiuden apostolit eivät ole nyt huolissaan ”rasismista”. Ja pääministerin anteeksipyyntöä voimme odottaa pitkään.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
- "- Stalinin rikoksia listaavia kirjoituksia sensuroidaan."
- " ..lisäksi voi tutustua teokseen Kommunismin Mustakirja. Lisävalaistusta tuo S Montefiorin teos:Nuori Stalin."
- *Venäjä-myönteisiä presidenttiä ja pääministeriä ei kritisoida. Mm. Nato-myönteistä ulkoministeriä kritisoidaan.*

Kommentoi 268 kommenttia