Meren rannalla
Jokainen suomalainen unelmoi omakotitalosta keskellä kaupunkia, meren rannalla. Nyt se on Helsingissä vihdoin mahdollista.
Kaupungin suunnittelijat ovat keksineet, että kun rannoille ei ole tilaa rakentaa, rakennustonttina voi käyttää meren pintaa. Ja sitähän Helsingin edustalla riittää. ”Kelluvat asunnot” ovat rakennusalalla päivän kuumin sana.
Keskustelu merenpinnan hyödyntämisestä tonttimaana alkoi varovaisesti laiva-asumisesta puhumalla. Sittemmin puheet laivoista ovat kehittyneet massiivisiksi talonrakennusprojekteiksi.
Samaan aikaan kun yleisöpalstoilla keskustellaan Kaisaniemenlahteen suunniteltavista asunto- ja toimistolaivoista, suunnitellaan kaikessa hiljaisuudessa Herttoniemen Kipparlahden täyttämistä parillakymmenellä betoniponttoonilla kelluvalla omakotitalolla.
Monet foorumit, kaupungin verkkosivuista sisustuslehtiin ja sanomalehtien pääkirjoituksiin, kehuvat, kuinka hieno ja nykyaikainen asumismuoto on kelluva talo. Kelluvia asuntoja markkinoidaan asumisen monimuotoisuuden uutena juttuna, ja niihin skeptisesti suhtautuvat leimataan taantumuksellisiksi edistyksen jarruttelijoiksi.
Asialla tuntuu olevan kiire – joko taloudellisista tai imagollisista syistä johonkin on pakko saada kelluvat talot pystyyn, ja äkkiä. Lähiön ranta askarruttaa harvempia kuin keskustan ranta, siksi lähiöt sopivat monimuotoisuuden kokeilukentiksi.
Ongelma on siinä, että kun taloja rakennetaan veden päälle, ranta lakkaa olemasta ranta – rannalla kulkija ei enää näe merelle katsoessaan vettä, vaan veden päällä kelluvia taloja. Käytännössä vedenpäällinen rakentaminen on keino kiertää kaupungin rakentamista viime vuosina ohjannut hieno rantojen avoimuuden periaate. Rannalla saa toki kävellä, mutta vesinäkymä varataan kelluvien talojen kohdalla vedenpäällisille asukkaille.
Kelluvien talojen rakentamisen pakkoa on selitetty epämääräisen monimuotoisuus-argumentin lisäksi yksilön oikeuksilla: ihmisellä on kuulemma oikeus asua niin halutessaan veden päällä. Tulevien vesiasukkaiden väitetty oikeus välittömään merinäkymään toteutetaan viemällä merinäkymät rannalla jo asuvilta kaupunkilaisilta.
Uusienkin asukkaiden oikeus merinäkymään toteutuu vain kunnes samaa oikeutta tavoitteleville seuraaville asukkaille istutetaan uusi talorivi veden päälle, edellisten vesiasukkaiden näkymien eteen. Kun ranta ei ole rakennetun alueen raja, mihin raja vedetään? Kenellä on viimeisenä oikeus merinäkymään?
Merenpäällisen rakentamisen pakkomiellettä ohjaa toisaalta kova bisnes, kelluvien talojen tuottajien ahkera lobbaus. Toisaalta pelissä on lapsellinen ”haluan saman lelun mikä naapurin lapsellakin on” -asenne.
Kelluvia taloja on Kööpenhaminassa, Dubaissa ja Miamissa, joten pakko niitä on saada Suomeenkin. Ei haittaa, että täällä meri jäätyy talvella ja kylmä tuuli tekee oleskelun rantaterassilla useimmiten mahdottomaksi. Jos edistys näin vaatii, meidän on seurattava suuren maailman esimerkkiä.
Kelluvien talojen mainonta muuttuu jo suorastaan orwellilaiseksi siinä vaiheessa, kun merenlahden täyttämistä betonilaitureilla ja laatikkotaloilla puolustetaan ”merellisyyden edistämisellä”. Mitä enemmän merellisyyttä tällä tavoin edistetään, sitä vähemmän merta, rantoja, pienveneitä ja merellista luontoa jää kyseiseen paikkaan. Merenlahden peittäminen betonilla ihmetyttää myös yleisesti ympäristöarvoja ajatellen.
Jos monimuotoisuus riittää minkä tahansa projektin perusteluksi, tästä hienolta joskus kuulostaneesta sanasta tulee käsitehirviö, joka vapauttaa byrokraatit todellisen perustelun velvollisuudesta tilanteessa kuin tilanteessa. Uusi arkitehtuurimme on toki harmillisen yksitoikkoista.
Mutta voiko vaihtelua saavuttaa vain tuhoamalla parasta, mitä Helsingissä on – rantoja ja merenlahtia? Asumisen monimuotoisuuden lisäämiseksi on pakko olla parempiakin keinoja kuin merenpinnan käyttö tonttimaana.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Sen Enson viereen suunnitellun hotellin voisi rakentaa kelluvaksi. Sitten sitä voisi siirrellä kunnes oikea paikka löytyisi (jostain kaukaa ja näkymättömistä).
Kyllä lakikirjasta löytyy määräykset myös vesialueille. Aikoinaan Krunikan T-laituri haluttiin putsata "sinne pesiytyneestä vanhoissa puulaivoissa asuvasta aineksesta" ja Stadin "pikku-Amsterdam" joutui muuttamaan muistaakseni jonnekin Vuosaaren taakse.
Asuntokaupassa ratkaisevaa on sijainti, sijainti ja sijainti. Jokainen meistä haluaisi asua punaisessa tuvassa, meren rannalla, keskellä kaupunkia. Se vain on yleensä mahdonta, koska tontin hinta nousee järjettömän korkeaksi. Vaikuttaa näppärältä silmänkääntötempulta tarjota tällaisia asuntoja "ilmaisille" tonteille meren päälle. Ennen kuin meritontteja ryhdytään täyttämään asuntolaivoilla pitäisi määritellä tontin rajat ja oikea hinta. Vertailukohtana voisi käyttää yhtä hyvät näkymät tarjoavaa tuhannen neliön rantatonttia. Se voisi hieman hillitä ostohaluja. Ihmettelen myös miksi talojen pitää kellua. Järkevämpää olisi paaluttaa ne ja rakentaa heti pysyvät viemärit. Mutta näin ei tehdä siitä syystä, että asuntolaivat saadaan näyttämään ikään kuin väliaikaiselta ratkaisulta, jolle ei täydy maksaa täyttä merentantatontin hintaa. Kaupunkilaisten ei kannata antaa rantojansa pois ainakaan pilkkahinnalla - vaan jos joku tällaista ehdottaa, niin tontin hinnan pitää olla vähintää samaa luokkaa kuin Kaivopuiston rannassa ja mieluummin enemmänkin, koska samalla häviää merentantamaisemaa tosin kuin rannalle rakennettaessa.
Iivi Anna Masso ei voisi olla enemmän oikeassa, kun tiukasti osoittaa mikä on olennaista kelluvien talojen pakkosyötössä Helsingin rantoja tukkimaan.
Lähetin tiedon jutusta myös Helsingin Rantaryhmälle Veli-Heikki Klemetin kautta, sekä Kaupunkimetsäliikkeelle.
Helsinkiläisten ei ole pakko alistua rantojen tuhoamiseen ja yksityistämiseen!
Erkki Haapaniemi
fil. maist.
Meri-Rastila, Vuosaari
"Iivi Anna Masso ei voisi olla enemmän oikeassa..."
Kyllä minusta tuntuu, että Iivi on nyt totaalisesti väärässä :D Jotenkin hänelle on jäänyt päälle (neuvostoliittolainen) sääntelylogiikka, jonka mukaan viranomainen, poliitikko tai ainakin hän on aina enemmän oikeammassa kuin kukaan muu.
Syy on ehkä oikea, minkä hän minitsee. Halu jättää kaikki rannat rakentamatta kaupungissa, jossa vapaata rantaa olisi riittävästi kaikille, vaikka 75% ranoista rakennettaisiin, ei voi olla vaikuttamatta haluun rakentaa kelluvia taloja. Kun katselee toteutettua Ruoholahtea ja suunniteltua Hernesaarata ei voi kuin ihmetellä. Näin paljon rantaviivaa ja kenellekkään ei myydä kunnon rantatonttia!
Ei riitä että on campuksen kaunein proffa. Pitää olla myös kyky vähän avarakatseisemmin ymmärtää asioita. (Sanoinkohan asian riittävän kärjistetysti?)
"Näin paljon rantaviivaa ja kenellekkään ei myydä kunnon rantatonttia!"
Sekä kaupunki, että rakentaja tienaavat paljon enemmän kun rannat jätetään vapaaksi rantatonteista ja rakennetaan sen sijaan kerrostaloja merinäköalalla.
Jos pätkästä rantaviivaa rantatontteja voidaan myydä kymmenen omakotitalon/rivitaloasunnon verran, niin ilman niitä voidaan sata kerrostaloasuntoa myydä merinäköalalla.
Suomessa ei ole tarpeeksi niin rikkaita, että näistä kymmenestä omakotitontista voitaisiin saada saman verran rahaa kuin sadan merinäköalan myymisestä.
Olemme monet ihmetelleet, miksi Dubain miljardöörit rakentelevat keinosaaria porhoille tai turisteille. Kun sitä vertaa nyt suunniteltaviin
uiviin omakotitaloihin, voi vain sanoa, että arabi on oikeammalla tiellä.
Jos pääkaupunki- tai muulla seudulla on maasta pulaa, lähtekööt yhteistyöhön ympäryskuntien kanssa. Ei ole järkeä muutaman individualistin takia pilata rantaviivaa. Omistan saaren, n 1,5 hehtaaria, ja lintukin tarvii luvan, jos pesänsä sinne rakentaa. Näin sanoopi ympäristöministeriö.
Kelluvia taloja kyllä mahtuu Suomeen. Siitä voidaan kiistellä, että minne. Itse en toisi niitä alueelle, jossa asuu paljon muitakin ihmisiä, ja joiden rantanäkymät siten pilataan.
Tietääkseni Suomessa on vain yksi tällaisia taloja valmistava yhtiö, joten jos lobbausta on kovasti esiintynyt, sylttytehdas on tiedossa.
Mielestäni tärkein asia mitä Suomessa tulisi tehdä rakentamiseen liittyen, on purkaa kuntien kaavoitusmonopoli. Pääkaupunkiseudun asuntohelvetti johtuu suurelta osin juuri siitä, että kaupunkien sallitaan jarruttaa kaavoitusta ja tehdä rahaa maan hinnan nousulla.
Mielestäni veden päälle rakennettavien talojen idea on Suomessa kuolleena syntynyt ajatus.
Jokainen meistä Helsingistä autolla poistunut on todennut, että maata ja metsää riittää.
Ajetaan mitä hyvänsä tietä mihin suuntaan vain: aina tulee pikaisesti näkyviin metsää.
Siis: kaavoitus. Kyse on kuntien tahdosta. Jos kauppakeskukset saavat aikaan kaavamuutoksia, miksi pikkukuntien valtuutetut eivät halua asukkaita ja kaavoita maata heille?
Meitä pakataan Helsinkiin ja pakoitetaan ostamaan mielipuolisen kalliita asuntoja.
Eikö meillä muka ole maapohjaa taloille?
Olen Iivi Anna Masson kanssa samaa mieltä siitä, että asuntolaivoja ei tarvita ainakaan Kaisaniemen rantaa. Sen sijaan haluaisin hieman kommentoida blogin ensimmäistä lausetta:
"Jokainen suomalainen unelmoi omakotitalosta keskellä kaupunkia, meren rannalla."
Tämä vanha klisee on jonkun rakennusfirman edustajan keksimä (muodossa "järven rannalla") eikä pidä paikkaansa. Tutkimusten mukaan suomalaisten omakotiunelmaa voisi kuvata sanalla impivaara eli paikka kaukana naapureista. Ei missään nimessä kaupungin keskustassa. Asuntojen hintoja tutkimalla asia vaikuttaa päinvastaiselta, mutta todellisuudessa se ihmisryhmä, joka on asuu tai haluaa asua Helsinginniemellä omakotitalossa (Eirassa, Meilahdessa) on varsin rajallinen ja käsittää suurelta osin ihmisiä, joiden asunto on myös edustuskäytössä. Heidän "kotinsa" saattaa olla jossakin muualla, esimerkiksi mökillä. Käytännön ongelma suomalaisesta omakotiunelmasta on se, että yhdyskuntarakenne tulee jatkossakin hajoamaan.
Pääkaupunkiseudun yhdyskuntasuunnittelu ei etene, vaan on juuttunut näköjään määräämättömäksi ajaksi siihen, että kaupunki siirtyi 1600-luvulla epäonnistuneeksi koetusta Koskelasta Vironniemelle. Helsinki ja Vantaa yhteen ja lisukkeiksi Sipoota Sipoonjokeen asti sekä Tuusula. Tästä päästäisiin oikeaan metropolin yhdyskuntasuunnitteluun, jossa ei enää tarvittaisi keinotekoisia virityksiä kuten kelluasuntoja. Miksei sitten Tapiolaa tai Espoota otettaisi metropoliin? Ilman muuta, mutta itsepäisyys ja omahyväisyys taitaa siellä olla sitä luokkaa, ettei taida olla toivoakaan.
Olipa taas virkistävää käydä Linnanmäen näkötornissa. Siellä oikein taas nauratti tämä "metropoli",jonka metsien keskeltä pilkistää muutamien neliökilometrien yhtenäinen kerrostaloalue ja sitten haja-kerrostaloasutusta sen ympärillä.
"Oikean metropolin yhdyskuntasuunnittelun" voi mielestäni jättää maihin, joissa on oikea metropoli. Suomessa ei ole eikä tule. Sipoon, Tuusulan ym. maaseutualueen rakentaminen tekee Helsingin seudusta armottoman väljään rakennetun pannukakun.
Luovuus kaikessa laajuudessaan on arvokas "omaisuus"! Varsinkin rakentamisessa yhteiskunnan viranomaismääräykset ovat kenties pahin este todella vapaalle luovuudelle ja terveelle kehitykselle.
Varmaan joku "Pelle Peloton" on jo suunnitellut kokonaisen kelluvan ja vaikkapa hinattavan seurakunnan. Toivottavasti myös riskit on kartoitettu, ja punnittu - euroissakin.
Mieleeni tulee ajankohtainen ja pelonsekainen epävarmuustekijä: Ilmastonmuutos seurauksineen. Mitä sitten, jos Itämeren pinta nousee vaikkapa vain metrin per 20-30 vuotta? jne. - No, Töölöönlahden voi näppärästi padota, ja ennakoida meren pinnan nousut.
Muutama pieni yhdyskunta "kelluvia koteja" yhteiskunnan tukemina on varmaankin mielenkiintoinen tutkimuskohde ja askel eteen tai pakon edessä pakkia!
Toisaalta, olen tyytyväinen kotiini, jota eivät keikuta maailman myrskyt, ja tätäkin kirjoittaessani ikkunoista avautuu järvimaisema Sisä-Suomessa. Meilläpäin kelluvat vain laiturit!
.....kuin Iivi Anna Masso. Olen alusta asti ihmetellyt tätä ilmiötä, kun ensi kerran kuulin tai luin siitä jossain.
Rannat ovat rantoja ja on hyvä säilyttää ne rantoina kaikille. Ainakin Helsingin ympäristössä. Rantatalot (esimerkiksi Aurinkolahti) nyt vielä menettelee, koska itse rantaviiva on jätetty ihmisille.
Mutta en ymmärrä mitä järkeä on edes ajatella rakentaa Suomen karuihin olosuhteisiin meressä lilluvia taloja? No ei sitten yhtään mitään.
Meri jäätyy talvella, mutta se myös "elää" koko ajan, myös talvella jääpeitteen alla. Lisäksi veden korkeus vaihtelee usein ja aika suurissa määrin jopa. Entä kovat syysmyrskyt, kun ainakin esimerkiksi mökillämme aallot peittävät laajan betonilaiturin ja nousevat muutaman metrin rannasta olevaan venevajaan saakka.
Mikäli ei ole nostanut poukaman puulaituria ylös talveksi, niin se saattaa löytyä sitten satojen metrien päästä paikaltaan toisen mökin rannalta.
Lisäksi todella hyvä kysymys on tuo, että kenelle se "viimeisin" merinäköala sitten todella kuuluu? Ja kuinka sinne kuljetaan? Toisten talojen terassienko kautta?
Lisäksi, merellä kun ollaan, niin terassilla on oltava sitten pelastusliivit päällä kaikilla......näitä syitä kyllä löytyy vaikka kuinka paljon, jotka puoltavat nimenomaan sitä käsitystä, joka ei missään tapauksessa ainakaan kannata näiden hökötysten rakentamista.
On aivan eri asia, jos arabit jossain lämpimässä haluavat tällaisia rakentaa, niin siitä vaan.
Mutta että Suomessa......ei missään tapauksessa. Koko ajatus on kerrassaan naivin typerä, kuka valopää lienee tuollaisen keksinyt? Siis sen ajatuksen, että näitä pitää ehdottomasti saada myös Suomeen.
Kuten moni aikaisempikin kommentoija kirjoitti, niin ei Suomesta todellakaan ole tonttimaat lähelläkään loppua. Lääniä riittää, jopa sitä merenrantaa, jos menee hieman etäämmäksi Helsingin ydinalueelta, koskee myös Herttoniemen rantaa.
Ei tässä nyt sentään mikään Hongkong tai Singapore vielä olla.
Muutenkin taitaa kohta käydä niin, että ainoa Hongkong, jossa suomalainen pystyy enää käymään, on eräs halpaliikeketju......
Nyt pitää ottaa sekin seikka huomioon, että jo alkanut taloudellinen alamäki tulee jatkumaan ja alkaa pikkuhiljaa muutenkin jo vaikuttaa aika riskibisnekseltä rakentaa nyt kaikenmaailman ylimääräisiä Idea Parkeja ja muita jättiliikkeitä. Siinä tulee nimittäin käymään äkkiä tosi huonosti, kun kellään ei ole kohta varaa ostaa bensaa ajaakseen niihin ja vaikka olisikin, niin eipä ole sitten ko. mammuttiliikekeskuksissakaan varaa muuta tehdä kun viettää vapaa-aikaa näyteikkunoita katsellen ja ehkä hampparia ja jätskiä syöden.
Unohtakaa nämä kelluvat talot, eivät ne sovi Suomeen lainkaan. Itse en ole koskaan halunnut edes vesisänkyä, koska vierastin ajatusta nukkua "vedessä", eikä meillä sellaista ole todellakaan ollut, vaikka olivat kuinka trendikkäitä aikanaan.
-EP-
Homehtuisivat parissa vuodessa.
Jäiden painaessa rakenteita kasaan, veden alapuolisten rakenteiden kondensio, lämmonhukka. Käyttäjien osaaminen, huollon vaikeus.....
Nykyisissä rakennuksissakaan ei osata asua eikä niitä suunnitella eikä huoltaa oikein. Miten sitten lotjia?
Tätä ajattelin myös. Näiden ylläpito tulisi varmaan todella kalliiksi kaikkine ylimääräisine tilpehööreineen, joita tällainen systeemi aivan varmasti tulee vaatimaan. Jatkuvaa säätöä todennäköisesti.
Ja mitäs sitten kun naapurisopu alkaa siinä harmien keskellä vielä huonontua, kun kaikilla alkaa olla pinnat tiukalla.....sitten aletaan rakentelemaan vedenalaisia aitoja ja kaikenmaailman "näköesteitä" ym.
Kuten Tuula Kiilamokin tuolla aikaisemmin mainitsi, täysin kuolleena syntynyt ajatus Suomen olosuhteissa.
Ja juuri vielä tuo Zeuksen kuvaama todennäköinen lopputulema osuu nappiin. On tosiasia, ettei kuivalle maallekaan todellakaan osata enää rakentaa kunnollisia taloja, niin kuinka se voisi onnistua mereen rakennettaessa....?
No way!
-EP-
Asuntolaivat sopivat kyllä Herttoniemenrantaan paljon paremmin kuin nykyiset ruoppausproomut. Paikka on upea, eivätkä asuntolaivat peitä merinäköalaa rannasta - ellei niistä sitten tehdä kuusikerroksisia.
Hesari kirjoitti muuten suunnitelmasta kuukausi sitten pääkirjoituksessaan. Että sellaista hiljaisuutta.
En todellakaan ymmärrä tätä valitusta rantojen avaruudesta. Helsinissä on rantaviivaa yli 100 kilometria ja nyt on suunniteltu asuntoja korkeintaanmuutaman sadan METRIN matkalle. Tämäkö on paljon. Aukeita paikkoja katsella merta jää kyllä riittämiin.
Kirjoittajan perustelu siitä että Esim. dubaissa on kelluvia taloja ja niitä täytyy sen takia saada tänne kylmiin talviolosuhteisiin on yhtä heikko vertaus kuin että Suomeen ei kannata rakentaa puistoja joita kukaan ei käytä talvella.
Naurettavaa kirjoittajalta on myös pelotella lapsellisella "seuraava rivi taloja seuraa kohta" asenteella.
Se että kaupunkia monipuolistetaan ja tarjotaan erilaisia asuntovaihtoehtoja erityyppisille ihmisille ei ole keneltäkään pois.
Hollannissa ja Göteborgissa nämä kelluvat laivat/asunnot ovat positiivisen ihailun kohde joita käydään iltakävelyillä katselemassa.
Taloista on annettu enimmäiskorkeus ja on täysin selvää että ne eivät peitä merimaisemia.
Rantaviivan pituutta ei kukaan tiedä, koska sitä ei voi mitata.
"Se että kaupunkia monipuolistetaan ja tarjotaan erilaisia asuntovaihtoehtoja erityyppisille ihmisille ei ole keneltäkään pois".
Jos sinä omistaisit rantatontin, olisitko valmis antamaan sen pois tontin edustalle ankkuroitavan kelluvan tontin uudelle omistajalle ilmaiseksi?
Toki olisit, koska et ilmeisesti omista Helsingn rantoja, etkä ole ollut hereillä peruskoulun matematiikan tunneilla.
Väität polleasti: "Taloista on annettu enimmäiskorkeus ja on täysin selvää että ne eivät peitä merimaisemia".
Etkä ymmärrä, että jo yhden metrin korkuinen este peittää merimaiseman? Tuskin niistä taloista mitään alle metrin korkuisia ryömintäkennoja ollaan tekemässä?
Kelluvat asunnot ovat ihan asiaa. Ei niitä stadin rantoja oikeasti tarvitse joka paikassa säästää jalankululle, satamille ja teollisuudelle. Saisi joissain rannoissa, ja vaikka rantaan kiinnittyneenäkin, mielestäni kaupunkilainen asuakin. Kaisaniemessä, Kalasataman edessä, Kulosaaren pohjoispuolella, Arabianrannassa... monia hyviä paikkoja löytyy pienelle omakotitaloalueelle - kelluvana tai paalutettuna.
Helsinki on vain niin sosialistinen yhteisö, että kateus nostaa päätään: Kukaan ei saisi asua erikoisella tavalla eikä erottua massasta!
Kaikki jätteet vuosi kaataa mereen täytemaaksi ja laajentaa Helsingin asutusta kohti Tallinnaa.
En jaksa toistaa kaikkia argumentteja, joita aiheesta on jo kirjoitettu, mutta sen voin sanoa, ettei tässä ainakaan todellakaan mistään kateudesta ole kyse. Pikemminkin säälistä, itse ainakin säälisin jotain onnetonta lapsiperhettä, joka muuttaisi tällaiseen Suomen oloissa täysin luonnottomaan hökötykseen.
Mites olisivat ne Sipoon rannat? Kirjoittajan sukunimi viittaa aika vahvasti siihen, että hän asuu siellä tietyllä alueella ja nauttii itse hienosta merimaisemasta ja hulppeasta yhteisranta-alueesta......
Olenpa nimittäin itsekin sattunut asumaan kyseisellä alueella. Käsittääkseni se meni tässä viimeisimmässä uusjaossa Hesalaisille, joten jos otat tuon seikan huomioon, niin haluatko edelleen näitä kopperoita sinne esimerkiksi tämän kyseisen asuinyhteisön rannoille?
Saisivatko nämä tulevat merenpäälliset asukkaat käyttää tämän mestan yhteisomistuksessa olevaa rantasaunaa ja uimarantaa? Entäs venepaikkoja, joita siellä riittää aika monelle?
Mitäs sitten, jos haluat mennä vaikka virvelöimään rannalle ja koukkuun tarttuukin reipas kasslermötikkä lotjan terassilla olevasta grillistä?
Tällä asialla on niin monta eri puolta, että enpä kyllä ainakaan itse lähtisi äkkipäätään rakentaman tällaisia kämppiä yhtään mihinkään.
-EP-
Kansantaloudellisesti olisi viisasta keskittyä talojemme energiatehokkuuteen, ilmanvaihtoon ja kuivuuden säilyttämiseen - tuhlaamme yllättäen taloissamme energiaa harakoille----
....
Ihminen käyttää luonnottomasti energiaa ympäriltään kattojensa alle
Ei saattaisi arvata, että talo ympäriltämme, jossa asumme - voisi tuottaa lämpöä, sähköä ja energiaa enemmän, kuin se tarvitsee oman kattonsa alle. Edelleenkin nykyinen asumisemme voidaan kutistaa energiatarpeeltaan jopa vain kolmanteen osaan nykyisestä. Ihminen on ainoa eläin, joka tarvitsee extraenergiaa lämmittääkseen itseään sateelta suojassa eristettynä luonnosta.
Asunto tai omakotitalo Suomessa ovat keskimäärin elämämme suurimpia investointaja; elämme velkasuhteessa jopa 35 vuotta saavuttaaksemme omat seinät ympärillemme. Suomessa rakentaminen on kallista, asuminen on kallista ja ylläpitokin on kallista. Lämpimistä jouluista huolimatta varautumamme on tulipalopakkasiin, vaikkakin lisääntyvän kosteuden ilmasto pikemminkin homehduttaa ja mädännyttää kalleinta perusomaisuuttamme.
Aurinko, joka loi kaiken edellytyksen elolle ja meidänkin jatkumolle - osaa lämmittää talojamme bruttoenergiasaantona aina 1300 prosenttiin saakka, siis pystyen luovuttamaan ulos ja muuhun käyttöön monta kertaa enemmän energiaa, kuin mitä se itse tarvitsee [prof. Kai Wartiainen]. Aurinko on tehokas lämmitin, säteilijä ja energiapatteri. Aurinkoenergia on väkevä ilmiö ja talteenoton kehittyessä on ratkaisemassa osaltaan kyltymätöntä energiatarvettamme.
Nykyinen moderni asuintalo kuluttaa noin 130 kWh energiaa neliömetriä kohden - tämä luku on tutkijoiden mukaan helposti pienennettävissä jopa vain 40-50 kWh:iin [tekn.tri Miimu Airaksinen]. Rakentamisen totunnaiset tavat lienevät suurin syy hitaaseen muutokseen. Laboratorioissa on toteutettu uusia kokonaisuuksia olemassa olevilla osaratkaisuilla vähentäen energiatarvetta asumisessamme. Keksintöihin lisättynä säästö, terveellisemmän - siis alemman keskilämpötilan (nyt 21-23 C) säätäminen ehkäpä noin 18-20 C:een - entisestään pienentäisi energiariippuvuutta. Viileämpi elinympäristö tuottaa virkeämpiä ajatuksia ja mielenlaatua
Eläinkunnassa [mihin mekin kuulumme], kaikki paitsi me, ei tarvita lisäenergiaa pesään, joiksi kotejammekin voitaisiin kutsua. Kodin, siis pesän merkitys on jatkuvuuden huolehtiminen seuraaviksi sukupolvien luojiksi. Pesä on turvapaikka, kuten kotikin, joka on asetettu lain erityissuojeluun. Suojeltu ympäristömme seininä ja lattioina on rakentunut energian tuhlaamisen kuningaskuluttajaesimerkiksi.
Vaihe, jossa ihmiskunta huomasi kiinteän kodin ominaisuuden, aloitti suunnitelmallisuuden, jota eläinkunnassa ei esiinny. Suunnitelmallisuus loi omistamisen, aidallisen reviirin ja huolen omistuksien menetyksistä. Näin ihminen aloitti "kodistansa" kehityksen, jossa energia on käymässä vähiin ja pahempana seikkana tuhoamassa ympäristömme. Eläinkunta ei hae omistusasuntoja, -pesiä, ne hakevat vain lisääntymisalustan, jossa juuri ja juuri vain pentujen avuttomuusvaihe ylitetään. "Suunnitelmallisuutta" ei ole kuin vaistojen ajama lisääntyminen ja ruoan hankinta.
Me suunnittelimme itsellemme fyysisen kodin, joka vaurastumisen, näyttöhalun ja mukavuuden tarpeen kasvaessa kuluttaa entistä enemmän. Ulkoiset tekijät ovat ylittäneet luonnon kestokyvyn; ympäristö muuttuu tekosistamme jo nyt meidän mahtamatta sille mitään - sen kehitys ja antamamme kehityssykäykset ovat karanneet käsistämme. Energian lisääntyvälle tarpeellemme ei näy loppua.
Tiedeyhteisöt ovat löytäneet ratkaisuja tähän arvokkaimpaan sijoitukseemme/ omistukseemme; ennakkoluulottomuudella ja kokonaissuunnittelulla voimme ratkaisevasti aloittaa energian säästämisen nyt - ratkaisut ovat jo olemassa. Huomisen koti on energiaa tuottava yksikkö, jolloin paikallisuus energiatuotantona syrjäyttää hiljalleen nykyistä suuruuden lain keskittymistä. Hajautetun energiantuotannon ratkaisuille on maailmanlaajuinen kysyntä. Olisiko Suomi näiden ratkaisujen osaaja?
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.blogspot.com
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
Kuva:
DSC_2045.JPG. 6. toukokuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti yllä olevan tekstin yhteydessä.
Kuvateksti:
Lasipinta on kaksijakoinen; se "vuotaa" lämpöä eniten harakoille, mutta voi olla huomisen energiakeräämisen pinta-ala. Onko uudessä eduskunnan lisäosassa käytetty energiasäästöä aikaansaavia menetelmiä, ei ole tiedossa, mutta heijastus perinteistä antaa näkymiä "vanhojen hyvien menetelmien" uudelleen käyttöön.
Kolumnistilta voi toivoa hieman rehellisyyttä. Masso olisi voinut kertoa, että pelkää oman merinäköalansa puolesta ja siksi vastustaa Kipparlahden kaavaa.
Jos omaa henkilökohtaista etuaan ajaa kolumnillaan, niin mielestäni se tulisi mainita
Koska Hesari ei toimi kunnallislehtenä, on hauska kun löytyy media jossa pengotaan tämän nousukaskaupungin pöhöytymiä.
Kaupungissa, jonka lähiöt täyttyvät enemmän tai vähemmän syrjääntyneistä ei tulisi olla verovaroin palkattuja virkamiehiä, joilla riittää aikaa asuntolaivaprojekteihin.
Hämäläiset jättivät rannat viisaasti asuttamatta, koska ennemmin tai myöhemmin saapui viikinki tai varjagi kylät polttamaan. Myöhemmin sisäsuomalaisten asuttama kaupunki kaavottui siten, että se avautuu merelle vain Kauppatorilta, Cafe Ursulasta tai Ruotsinlinnasta.
Toivoisi, että kaupunkisuunnittelu keskittyisi korjaamaan asian satamalta vapautuvien uusien asuntoalueiden asettelussa siten, että saisimme aidon 'strandin' kaikkien kaupunkilaisten käydä.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 26 kommenttia