Lista vai ihminen?
Keskustelu vaalirahoituksesta on tuonut taas julkisuuteen niin kutsuttujen pitkien listojen puolustajat. Heidän mielestään meidän ei pitäisi äänestää vaaleissa ehdokkaita, vaan pelkästään puolueita. Silloin puolueiden eliitit, eivätkä kansalaiset, päättäisivät, ketkä pääsevät edustamaan kansaa europarlamentissa, eduskunnassa ja kunnallisvaltuustoissa.
Listavaalijärjestelmää käytetään monissa eurooppalaisissa maissa, vaikkakin muokattuna niin, että valtavan äänimäärän kerännyt ehdokas pääsee listoilla jonkun verran eteenpäin. Myös Suomessa listoilla on nyt jo väliä: puolueille jaettujen äänten perusteella vähemmän ääniä saaneet yksittäiset ehdokkaat voivat ohittaa enemmän ääniä saaneet ehdokkaat vähemmän suosituista puolueista. Suomalainen nykyjärjestelmä on tiukempiin listavaaleihin verrattuna kuitenkin huomattavasti demokraattisempi. Ehdokkaiden sijoitus puolueen sisällä riippuu vain äänimäärästä – se on siis kansalaisten päätettävissä.
Ehdotukset epädemokraattisempien listavaalien käyttöönotosta kummastuttavat, kun samanaikaisesti eliittiä huolestuttaa kansalaisten kuihtuva kiinnostus politiikkaan. Kun poliitikkojen työ koetaan jo nyt liian etäiseksi arjen näkökulmasta, kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien supistaminen saisi monet luopumaan äänestämisestä. Pitkät listat vähentäisivät kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa paitsi siihen, ketkä heidän asioistaan päättävät, myös päätösten sisältöön.
Yksittäisten päättäjien ja ehdokkaiden näkemykset poikkeavat merkittävästi toisistaan myös puolueiden sisällä. Tv:n vaalikeskusteluissa puolueita edustavat perinteisesti niiden johtajat, mutta internet on luonut kaikille ehdokkaille entistä paremmat mahdollisuudet tuoda esiin näkemyksiään, muun muassa vaalikonetenttien ja blogien avulla. Äänestäjällä on siten myös paremmat mahdollisuudet selvittää ehdokkaiden mielipiteitä ja huomata myös ehdokkaat, joilla ei ole varaa näkyvään mainontaan. Näin ollen edustuksellinen demokratia on nyt demokraattisempi kuin koskaan. Sekö joitakin päättäjiä häiritsee?
Vaalikoneiden vastaukset paljastavat näkemyseroja puolueiden sisällä tai samankaltaisia näkemyksiä yli puoluerajojen. Vaikka testikysymykset ovat usein turhankin yksinkertaistettuja, vastausten perustelut avaavat ehdokkaiden ajatusmaailmaa. Monien testaajien tuloslistat – myös omani – ovat puoluepoliittisesti hyvinkin kirjavia. Eri puolueiden ehdokkaat asettuvat ”paremmuusjärjestykseen” kutakuinkin vuorotellen, ja saman puolueen ehdokkaita saattaa löytyä listan alku- ja loppupäästä. Eri vaalikoneet antavat myös erilaisia tuloksia riippuen siitä, minkälaisia kysymyksiä ne korostavat.
Äänestäjä voi valita ehdokkaansa puhtaasti asiakysymysten perusteella, tai hän voi poimia suosikkipuolueestaan itsensä kanssa tärkeistä kysymyksistä samaa mieltä olevan ehdokkaan. Näin sisältökysymykset korostuvat mainonnan ja ehdokkaiden virallisen aseman kustannuksella, ja puolueiden kannattajat pystyvät vaikuttamaan puolueiden kehitykseen: vaaleissa pärjäävät ehdokkaat, joiden mielipiteillä on kansalaisten tuki, ja he puolestaan muokkaavat puoluettaan äänestäjiensä näköiseksi.
Pitkien listojen politiikka kääntäisi tämän aidosti demokraattisen kehityksen. Puolueiden sisäiset hierarkiat vahvistuisivat, ehdokkaiden keskeinen kilpailu listapaikoista kasvattaisi eliitin valtaa ja vaikeuttaisi uusien ajatusten esilletuloa. Politiikasta tulisi rivikansalaisen silmissä entistäkin tylsempää ja etäisempää, ja se näkyisi kasvavana turhautumisena.
Listavaaleja puolustetaan nyt vaalirahoituksen sotkujen estämisellä, ja vanha argumentti julkkisehdokkaiden äänestämisestä pomppaa taas pintaan. Listavaaleissa valta vaalirahojen käytöstä siirtyisi yksin puolueiden johdolle. Sekö olisi demokraattisempi vaihtoehto? Mikään ei myöskään estäisi puolueita käyttämästä julkkiksia listavaalien vetonauloina. Kansalaisten arvostelukyvyn vähättely on kansanvallan halveksimista. Jos kansalaiset äänestävät vääriä ehdokkaita, miksi he osuisivat oikeaan puolueiden osalta? Tämän logiikan pohjalta turvallisempaa olisi jättää vaalit kokonaan väliin.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Vääriä ehdokkaita äänestetään siksi, että he edustavat vääriä äänestäjiä.
Äänestäjät mahdollistavat sen, että Paavo Väyrynen, Ilkka Kanerva, Erkki Tuomioja jne. tulevat kansantahdosta takaisin eikä heitä voi lopullisesti likvidoida puoluevallan avulla Esko Aho, Sauli Niinistö tai Paavo Lipponen.
Jotta vaalit onnistuisivat hallinnon kannalta, pitäisi yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, mm. naisten äänioikeus ja vaalikelpoisuus peruuttaa. Näin vähemmän televisiokuuluttajia, mannekiineja jne. pääsisi kansanedustajiksi.
Demokratian heikkous on kansan tahto. Näin ollen hallinto saa riesakseen kiusallisia ministereitä, jotka kuuntelevat äänestäjiään ja saavat hallinnon selkeät periaatteet kriiseihin.
Sehän on totta, että demokratia vaatii kompromisseja se on demokratian heikkous mutta myös vahvuus.
Diktatuuri on tehokas sen vuoksi, että ei tarvitse tehdä kompromisseja.
Se on harhaluulo, että nyky-vaalijärjestelmässä äänestetään henkilöitä. Voi sanoa, että suurin osa äänestäjistä antaa äänensä ehdokkaalle joka ei tule valituksi, äänet menevät puolueelle.
Mikään puolue ei jättäisi listavaaleissakaan suosituimpia ehdokkaita asettamasta läpimeno paikalle. Kyllä siellä olisivat tuomiojatväyrysetkanervat etutiloilla.
Saamme olla ylpeitä siitä, että maamme antoi vuonna 1906 kolmantena maailmassa ja ensimmäisenä Euroopassa naisille äänioikeuden. Silloin myös valittiin eduskuntaan maailman ensimmäiset naisparlamentaarikot.
En kaipaa eduskuntaan yhtään kauneuskunigatarta, mannekiiniä tai makuuhaavoihin kyllästynyttä tyhjäntoimittajaa.
Järkeviä ja tasokkaan akateemisen koulutuksen saaneita viisaita naispäättäjiä, jotka eivät ole nousseet maakuukamarin varjosta keilavaloihin, tarvitaan edelleen valtaa jakamaan.
"Mikään ei myöskään estäisi puolueita käyttämästä julkkiksia listavaalien vetonauloina."
Siinähän se syy on. Pitkillä listoilla julkkikset saataisiin pois eduskunnasta häiritsemästä politrukkien tekemisiä.
Ehdotus pitkistä listoista Suomessa ei yllätä. Poliitikot ja virkamiehet vastustavat kaikkea, missä pelkäävät menettävänsä omaa valtaansa kansalle.
Esimerkiksi kansanäänestysten - neuvoa antavien tai sitovien - järjestäminen olisi nykytekniikalla helppoa ja edullista. Kaikki ymmärtävät, että kansalaisten suora vaikutusmahdollisuus parantaisi demokratiaa, mutta asia ei vain etene. Miksi?
Suomalaisilla ei ole toivoakaan esim. Sveitsin mallisesta kansanäänestysjärjestelmästä, koska se johtaisi väistämättä äänestyksiin pakkoruotsista, kiintiöpakolaisista, liikenteen verotuksesta ja monesta muusta sellaisesta kysymyksestä, joissa meitä suomalaisia halutaan ohjailla, ts. sivuuttaa kansan tahto. Suomalaisessa "demokratiassa" onkin vahva tuoksahdus putinismia. Otsikon mukaisesti meillä valtiokoneisto kontrolloi kansaa, vaikka asian pitäisi olla päinvastoin.
Niin pitkään, kuin suomalainen tuulipukukansa ei edes erota sitä, että SDP:n S-kirjain tarkoittaa SOSIALISMIA ei SOSIAALIA, niin on aivan sama kuka tuollaista kansaa hallitsee.
Tehdään me muut, jotka asian ymmärtävä, työmme hyvin.
Palkinto odottaa.
Siltä näyttää etteivät kaikki ymmärrä Suomen kielen sanojen
sisältöä.
Vinkki: Gookleta kirjasimet SDP, siellä saattaa selkokielellekin
olla käännettynä kirjainten merkitykset......
puoluekuri on Suomessa kova ja täällä mennään niin kuin puoluejohto päättää ei sen mukaan mitä äänestäjät haluavat edustajaltaan.
Tyhmiä äänestäjiä riittää ja myös niitä joita ei politiikka vain kiinnosta mutta käyvät nyt kumminkin äänestämässä. Masso on antaa ehkä liikaa krediittiä suomalaiselle perusäänestäjälle (nuorten koulutettujenkin ihmisten kiinnostus ja tietämys on aika nollassa).
Mikään ei muutu oli listat tai ei. Se tässä Suomen politiikassa onkin ongelma, kansaa ei varsinaisesti kuunnella, mutta minkäs teet kun vaaliaika tulee niin samat heput ja puolueet me sinne äänestetään ehkä kolmen suuren järjestys välillä vaihtelee. Se ei minun näkemykseni mukaan ole demokratiaa. Suomi on sen verran pieni maa, että täällä pitäisi pystyä antamaan enemmän SUORAA kansanvaltaan kuten tuoda lakeja äänestettäväksi.
Ainiin muttei se käy kun olemme liian tyhmiä? No sitten pitää alkaa opettelemaan.
Luulen, että jos näin kävisi kansa äänestäisi aivan toisin kuin minä haluaisin, mutta sentään se olisi oikeaa kansanvaltaa eli demokratiaa, eikä mitään suurpuolueiden populistista pelleilyä.
"... ei sen mukaan mitä äänestäjät haluavat edustajaltaan."
Ei voi olla ihmettelemättä sitä kuinka monet valittavat, että edustaja ei toimi eduskunnassa niin kuin äänestäjät haluavat.
Jos kansanedustaja on saanut vaikka 10 000 ääntä niin niissä on eri asioissa niin monenlaisia mielipiteitä. Miten voi kaikkien mielen mukaan samaa asiaa kannattaa. Ainakaan minä en voi vaatia, että aina minun mielipiteeni mukaan pitäisi asiat päättää.
Kansanäänestys laeista! "Ainiin muttei se käy kun olemme liian tyhmiä?" Kyllähän tietenkin on niin, että jos esim. verolaeista äänestettäisiin niin etukäteen tietäisi millainen olisi kunkin lain kohtalo. Verot valtion maksettavaksi.
Suomalainen katsoo telkkua yli 3h/d, tositvtä ja salkkareita. Ilttis ja oho on lukulistalla korkealla. Tällaisten ihmisten älykkyyteen ei voi paljoa perustaa. Tämä on demokratian hinta, joka täytyne kärsiä.
Asiaa ei helpota se että edustajilta ei vaadita mitään koulutusta.
Eli edustajalle jää jäljelle vain olla mediassa korrekti.
Miten on mahdollista että ilmastopolittisena asiantuntijana toimii yhteiskuntatieteiden kandi tynkkynen, on hän lukenut myös naistutkimusta (pseudotiedettä). Asiantuntijana alalla joka on pelkkää matikkaa/fysiikkaa/kemiaa joka ei tiedä tästä mitään.
Akateemiset nuoret tietänevät että tyhmän kansan valitut eivät kykene lukemaan esityslistoja. (fiksukaan valittu ei voi tietää kaikka oman alansa ulkopuolelta). Eli virkamiehet siellä toimii. Täytyy vain toivoa että virkamiehet ovat asiansa osaavia.
Demareille pitkien listojen käyttö on tuttua. Esimerkiksi Turussa vaalilistat laitetaan aina aakkosjärjestykseen alkaen P:stä niinkuin Paasio.
Terveisin,
Allekirjoittanut
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue - Finlands Socialdemokratiska Parti r.p.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Sosialidemokraattinen_Puolue
http://www.vaalit.fi/15366.htm
Kun kansalle valehdellaan ja sitä aivopestään ja kiihotetaan määrätietoisen riittävästi, on se valmis vaikka aseelliseen kapinaan!
Huvittavinta lienee tämä:
"Salinista työnantajana kerrotaan tarinaa, jonka mukaan keittiöhenkilökunta oli valittanut Salinille työoloistaan. Salin oli vastannut tähän:"Järjestäytykää saatanat, niin saatte joukkovoimalla asianne ajetuksi!" "
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eetu_Salin
Silloin ei ollut televisiota, radiota tai nettiä mistä olisi voinut tarkistaa palopuheiden pitäjän faktoja....
Mihin sitten puolueita yleensä internet-aikana tarvitaan. Ilmoittautukoon ehdokkaaksi kuka haluaa ja rahoittakoon vaalinsa suikkareilta ynnä muilta kakkosilta parhaansa mukaan. Äänestäjät äänestäkööt ketä haluavat.
Sehän olisi sitä todellista demokratiaa - euro ja ääni.
Mihin tämä poliittinen systeemi on menossa kun kuulee näitä itäisiä listajuttuja, onko nämä kansankynttilät täysin seonneita omahyvänneisyydessään ja loukkaavat Suomen kansalaisia ola takaa ja rankasti. Ei näitä ajatuksenjuoksuja ymmärrä kukaan. Tulee ikävä aikoja jollon esim Aarne Saarinen, Ele Alenius ja monet muut minuun verrattuna toisinajattelijat tekivät ilman YLEN puuteria politiikkaa arvoisiaan vastustajien kanssa. Nyt meillä on tekstiviestipellet, netissä vonkaajat ja lainsäätäjät, jotka rikkovat lakia kun ei ole sanktiota rikkomuksesta. Kohta saatte pitää koko paskasirkuksen, ei tämä voi enää ketään kiinnostaa.
Tuure Junnila, Martti Tiuri Juha Rihtniemi teitä tai teidän kaltaisia tarvittaisiin taas kehiin, puhumattakaan Veikko Vennamosta, Soinilla on nyt tuhannen Ecun paikka kasvattaa äänimäärä ja edustajienkin määrä kaksinkertaiseksi.
Hävetkää nykyiset ja lähimenneisyyden nollat, historiantutkijat tulevat teilaamaan teidät 20-30 vuoden sisällä ja ihan oikeutetusti.
Onhan meillä Juhan sijaan Suvi Rihtniemi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_Elinkeinoel%C3%A4m%C3%A4n_Kunnall...
Voiko oikeasti joku tutkijaksi esittäytyvä ihminen pitää vaalikoneita demokratisoitumiskehityksenä?
Muutamasta satunnaisesta nippelikysymyksestä (ja niiden arvioimisesta vähän, melko tai erittäin merkittäviksi) tehdään johtopäätöksiä valittaessa ihmistä tehtävään, jossa ratkaisevaa ovat laajat maailmankuvakysymykset sekä kyky viedä asioita eteenpäin.
"Voiko oikeasti joku tutkijaksi esittäytyvä ihminen pitää vaalikoneita demokratisoitumiskehityksenä?"
Miksei voisi? Aiheetonta alleviivaamista.
Huoli on aiheellinen, mutta kaikki eivät näe metsää puilta.
Pitkät listat oli vasemmiston ideaali takavuosina. Samoin oli jäsenkirjauudistus. Uudistuksella olisi taattu se, että vain puolueen hyväksymät jäsenet saisivat pitää jäsenkirjansa ja olla ehdokkaina vaaleissa. Tämä aiheuttaa jäsenten kesken utopistista ideologista kilpailua jolla ei ole mitään tekemistä realiteettien kanssa.
Listavaaleissa vain kaikkein ruskeakielisimmät puoluejohdon myötäilijät pääsivät esille.
Vaaliavustukset tulisivat pääosin puolueille. Avustuksilla mainostettaisiin listaa, jossa ehdokkaat ovat puolueen asettamassa paremmuusjärjestyksessä.
Koska puoluedemokratiasta ei ole kovin tarkkoja säädöksiä, ajaututtaisiin eduskuntaan, jossa vain puolue painaa äänestysnappia ns. kansanedustajan puolesta.
Ajauduttaisiin puoluediktatuuriin jollaisesta oli kokemusta entisessä naapurissamme sijaitsevassa suurvallassa.
Olikos siellä todella pitkä lista? Luulin, että äänestyslipussa oli yksi nimi valmiina, ja kansalaisella oli oikeus vetää se yli. Venäjällä ennen viime vaaleja oli äänestyslipussa kohta "vastustan kaikkia". Suomessa on kait saa kirjoittaa eduskuntavaaleissakin haluamansa nimen lippuun, jos mikään ehdokas ei miellytä? Tätähän voisi netin kautta ensi vaaleissa kokeilla.
Kirjoittamalla ehdokkan nimen tai muun merkinnän äänestyslippuun se tulee hylätyksi. Kiellettyä se ei ole. Ainoastaan selvät numerot hyväksytään. Kannattaa olla seuraavissa vaaleissa tarkkana.
Ruotsissa on käytössä puoluediktatuurin työväline, eli pitkä lista. Hyvin on toiminut. Valtiopäivillä ei liene tälläkään hetkellä yhtään edustajaa jolla olisi Suomalaiset sukujuuret tai edes sukunimi, joka viittaisi entiseen protektoraattiin.
Kuitenkin maassa lienee jo noin miljoona kansalaista joilla juuret täällä itämaalla. Tätä asiaintilaa ei Suomalainen mediadiktatuuri, sen paremmin kuin politiikot millään suunnalla ole noteeranneet millään lailla.
Tämä täytynee ymmärtää niin, että Ruotsissa demokratia toimii niin kuin sen odotetaankin toimivan. Kukaan ei pääse vahingossakaan äänestämään väärin.
Ei listoja, ei puolueita, ei ylipäätään mitään niistä vaihtoehdoista, jotka nyt ovat olemassa.
En osaa vastata siihen, mikä olisi oikea tapa järjestää maamme johto.
Tiedän ja tunnen vain sen, että nykymalli ei enää toimi.
Voin tietysti tuoda oman visioni kehiin, mutta arvaan jo etukäteen, että ajatus torpataan heti. Olen kuitenkin sinnikäs, enkä pelkää esittää omia ajatuksiani, joten;
- romutetaan koko nykyinen systeemi täysin
- kehitetään uusi, sen täytyy olla vähän liikkeenjohtomainen, eli nimetään kunnon johtajat ja oikeat ja fiksut alaiset
- presidentin asema mietittävä täysin uusiksi, onko valtaa vai ei. Toisaalta, miksi koko presidentti, ellei mitään valtaa olisi?
- pannaan mahdollisimman nopeasti ihmisille tärkeimmät asiat, kuten terveydenhuolto, vanhusten hoito, lastenhoito, syrjääntyneiden hoito ja apu, mielenterveysongelmien kanssa painiskeleville oikeanlainen sairaalahoito terapioineen, minimitulojen kanssa taistelevien asiat kuntoon, säädetään laki, jotta opiskelijat voivat ansaita enemmän rahaa omalla työnteollaan ilman rankkaa verotusta opiskeluaikanaan, päihteiden käyttäjien avustaminen ja tukeminen jotta pääsisivät uuden elämän alkuun, jäljellä olevien sotaveteraaniemme kunnollinen kohtelu vielä kun se on mahdollista, yksinhuoltajien kaikkinainen tuki, eläintensuojelu ja sairaiden eläinten kunnollinen hoito, omasta tahdostaan huolimatta työpaikaltaan poispotkittujen ihmisten tukeminen, ihmisten eriarvoinen kohtelu, koulujemme rapautuminen ja koulukiusaamisen jatkuva lisääntyminen ym. ym.......lista on loputon.
Mutta nämä perusasiat on saatava kuntoon, ilman sitä ei mikään muukaan systeemi enää toimi.
Nyt on vaan kertakaikkiaan pakko priorisoida kaikki ihmisarvon kannalta tärkeät asiat ensin hoidettaviksi ja vasta sen jälkeen voidaan sitten miettiä uusia musiikkitaloja ym. kuitenkin toisarvoisia asioita.
En todellakaan näe tähän mitään muuta ratkaisua, kuin sen, että kaikki poliittinen skeida siirretään aivan muualle ja näihin oikeisiin töihin palkataan oikeat ammattilaiset puolueesta riippumatta hoitamaan nämä perusasiat kuntoon.
Todennäköisesti koko homma vaatii lakiuudistusta, mutta voihan senkin tehdä. Mikä estää?
Voihan Suomikin joskus keksiä ja toteuttaa ihan itse jonkun uudistuksen, ei kaiken tarvitse iankaikkisesti mennä "kuten aina ennenkin on mennyt."
Nyt jos koskaan, on aika todella radikaalille muutokselle.
Haasteena on, kuka, koska, missä, miten ja kenen kanssa aloittaa muutoksen?
Se, joka sen tekee, on todellinen sankari.
Tämä oli minun ratkaisuehdotukseni tähän hemmetinmoiseksi paisuneen täydellisen poliittisen pattitilanteen hoitamiseksi.
Aika uusi näkökulma ja uudenlaista ajattelua, vaikka itse sanonkin.
Mutta, kuka sen kissanhännän pöydälle nostaa, ellei itse sitä tee?
Mitäs tuumitte ajatuksesta?
Että tällainen kommentti tässä Euroviisuäänestyksen lomassa.
-EP-
Vähän vastaavasti kuin Massaliikkeellä ja yksilöllisellä Liikkeellä. ;)
Sosialistisen ajattelun yksi perusperiaatteista on ihmisten ajatteleminen pelkkänä massana, yksilöllisyyttä henkeen ja vereen välttäen. Siksi vasemmiston halu yksilöiden äänestämisen estämiseen on aivan luonteva.
Ehkä SDP:ssä luotetaan myös siihen, että YLE ja muut heitä uskollisesti auttavat propagandavälineet takoisivat äänestäjien päähän, että juuri nämä vaalit ovat se viime ponnistus, jolla noustaan sorron yöstä. Porvarillisella puolellahan ei vastaavaa lakisääteisillä maksuilla rahoitettua TV-kanavarypästä ole.
Yksi hyöty pitkien listojen käyttöönotosta kuitenkin olisi. Silloinhan ei olisi mitään mieltä valita montaa edustajaa samasta puolueesta, koska äänestääkin voisi vain puolueen esittämää ohjelmaa. Silloin eduskuntaan valittaisiin vain yksi edustaja kustakin puolueesta ja hänellä olisi käytössä vaalituloksen mukainen määrä ääniä.
Esimerkiksi nykyeduskunnassa Kokoomuksen edustajalla olisi 51 ääntä, Keskustan edustajalla 51, SDP:n edustajalla 45 jne. Nykypuolueiden kahdeksan edustajaa voisivat kokoontua halvemmalla lämmitettävässä tilassa täysistuntosalin sijasta, eikä kalliita avustajia tarvitsisi palkata kahdeksaa enempää. Kustannussäästö olisi valtava.
Yhdet vaalit Suomesta puuttuvat kokonaan - nimittäin maakuntavaalit.
Useimmista läntisistä EU-maista poiketen Suomessa ei ole itsenäisiä maakuntia vaan todellinen valta on keskittynyt pääkaupunkiin. Suomessa on vain yksi maakunta joka voi päättää omista asioistaan – Ahvenanmaa. Vaikka Ahvenanmaalla ei ole ihmeemmin luonnonrikkauksia, sen väestö on aina osannut hallita itseään niin hyvin, että maakunta on vauras, väestö tyytyväistä ja pitkäikäistä.
Miksi maakuntaitsehallinto sitten puuttuu manner-Suomesta? Miksi maakuntien itsenäisyyttä pelätään? Eikö manner-Suomen maakuntien asukkaat ole yhtä kykeneviä päättämään omista asioistaan kuin ahvenanmaalaiset?
Ei noihin kysymyksiin muuta syytä löydy kuin se, että joillekin poliittisille tahoille vahva keskusvalta on niiden vallan elinehto – tai niin ne ainakin itse päättelevät. Siinä ajattelumallissa aito demokratia on vasta toisella sijalla.
Eikö olisi jo viimein aika siirtyä aitoon demokratiaan Suomessakin?
TIETOPAKETTI MAAKUNTIEN ITSEHALLINNOSTA:
Maakuntien itsehallinto etenee Suomessakin?
http://www.pohjolansanomat.fi/teema/paakirjoitus/1799134.shtml
Maakunta on ruma sana?
http://www.pohjolansanomat.fi/teema/paakirjoitus/1904992.shtml
Maakuntahallintoa ei pidä unohtaa
http://www.pohjolansanomat.fi/teema/paakirjoitus/2222445.shtml
Maakuntapelko ei hellitä
http://www.pohjolansanomat.fi/teema/paakirjoitus/1990287.shtml
No lyhyesti sanottuna asia on niin, ettei SDP:ä kiinnosta kepulaishallinto laajoilla Suomen alueilla, koska sosialidemokraattiset virkamiehet menettäisivät valtansa kepupoliitikoille.
Kokoomukselle asia ei ole ideologinen, mutta hallintoporras kuntien ja valtion väliin tietäisi lisämutkia ja kustannuksia. Siksi kokoomuslaiset tukevat tässäkin sosialidemokraatteja.
Manner-Suomi itse asiassa on yksi maakunta Euroopan unionissa.
Suomessa sanotaan olevan hallintoa 30 miljoonaiselle kansalle. Lisäksi suuri osa siitä on byrokratian uumeniin piilotettua kasvotonta hallintoa joka tulee tavalliselle kansalaiselle eteen lausuntoina joissa on lakipykälä ja lisäys ettei päätöksestä voi valittaa. Onneksi se on useimmiten kansalaisille melko harmitonta. Se elelee omaa elämäänsä täydennyskouluttaen ahkerasti itseään ja matkustelemalla välillä tutustumaan ulkomaiden hallintoon josko löytyisi uusia virikkeitä kun työ ahistaa ja tuntuu olevan vailla todellista sisältöä.
Hallinnon lukemattomiin lonkeroihin ja aluskasvustoon voi tutustua esim. tästä:
http://www.uta.fi/~jukka.kultalahti/verkkoOpetus/6Julkinen_hallinto.html
Valtiovarainministeri Kataisen mielestä hyvin koulutetulle väestölle löytyisi parempaakin tekemistä (oikeita ja mielekkäitä töitä yksityisellä sektorilla) kuin vahtia koko työikänsä ettei vaan naapurihuoneen byrokraatti ole saanut hankittua itselleen isompaa pöytää kuin mitä itsellä on.
Oikein toteutettuna 3-portainen hallintomalli vähentäisi rankalla kädellä hallintoa ja sen se tekisi juuri sieltä missä se on vain itseään varten.
listavaali ei ole mielekäs missään suhteessa. Ei politiikkaa pidä antaa pelkkien "ammatti"- tai "broileri"poliitikkojen käsiin.
Harri Holkeri ehdotti listavaaleja muutama vuosi sitten ja silloinen vasemmistoliiton puoluesihteeri kannatti ajatusta ja ihmetteli, miten Holkerikin on siirtynyt tälle kannalle. - Tosiasiassa Holkeri esitti listavaaleja jo 70-luvulla puoluesihteerinä ollessaan.
Tämä osoittaa, että listavaali miellyttää puoluesihteerejä laidasta laitaan, jotta valituiksi tulisivat puoluejohdolle kuuliaiset Svenssonit ja Karlssonit kuten Ruotsissa.
Henkilövaaleissa on ongelmana valinnan perustuminen pinnalliseen mielikuvaan, koska tv- ja radiokeskusteluissa ja etenkin vaalimainonnassa eivät henkilöiden todelliset kannat laajasti tule esille. Rahan käyttäminen mielikuvan luomiseen auttaa ehdokkaita turhan paljon.
Siksi internetin vaalikone on periaatteessa erinomainen keksintö. Sen avulla on oikeasti mahdollista päästä käsitykseen ehdokkaan ajattelusta ja kuten Masso toteaa, tällöin huomaa, että sopivia ehdokkaita löytyy eri puolueista.
Puoluekuri tietenkin rajoittaa yksittäisen edustajan toimintaa, mutta puolueen kanta syntyy edustajien näkemysten pohjalta.
Itselläni ei aiemmin ollut vaaleissa ongelmaa, koska äänestin aina Jörn Donneria riippumatta siitä, minkä puolueen listalla hän oli ehdokkaana.
Viime eduskuntavaaleissa tämä ei enää ollut mahdollista, joten turvauduin vaalikoneisiin. Ne löysivät minulle ehdokkaan, jonka kanssa olin useimmista tärkeistä asioista samaa mieltä. Ehdokas tuli valituksi ja on myös toiminut valtaosin näkemysteni mukaisesti. Ilman vaalikonetta en olisi löytänyt tätä itseäni nuorempaa naisihmistä ehdokkaakseni, vaikka nätti onkin.
Vaalikoneissa on tietenkin ongelmia ja niillä voidaan sopivalla kysymyksenasettelulla pyrkiä manipulointiin. Siksi on syytä käyttää kaikkia mahdollisia netistä löytyviä koneita.
Äänestäjän mielestä turhat tai epärelevantit kysymykset (Tykkäätkö kissoista vai koirista?, Pitäisikö paljon verorahaa antaa jääkiekolle vai jalkapallolle?) tulisi voida kokonaan poistaa.
Liian hienostunut painotusmahdollisuus hämärtää tuloksen tulkintaa, mutta olisi voitava asettaa ehdottomia rajauksia, kuten: Kannatatko aborttia vai et? Haluatko poistaa presidentinviran nyt vai heti? sellaisten ehdokkaiden poissulkemiseksi, jotka ovat jostain äänestäjälle rakkaasta asiasta täysin eri mieltä.
Suora internet-kansanäänetys laeista ei mielestäni toimi, sillä lainsäädäntö vaatii aikamoista perehtymistä, mihin kansalla laajemmin ei ole mahdollisuutta tai kiinnostusta. Olisi kuitenkin eduksi, että edustajat aidosti edustaisivat valitsijoiden mielipiteitä jonkun epämääräisen mielikuvan sijaan.
Iivi Anna Masson voisin kolumnin perusteella ottaa ehdokaslistalleni!
Holkeri oli Kokoomuksen oppositiovuosina sillanvartija, joka itse ei olisi koskaan ollut valmis aggressiiviseen ja kaupalliseen vaalitaistoon. Hän oli kaksi kertaa keskikoulussa luokalleen jäänyt vähässä uskollinen palvelija, joka toteutti Mauno Koiviston tuhopolitiikan nöyrästi loppuun tullen palkituksi valtioneuvoksen arvonimellä ja KBE:llä.
Harri Holkeri kävi lukion perusteellisesti ensi sijassa siksi, että toimi aktiivisesti urheilu-, partio-, teinikunta- ja puoluetehtävissä. Maisteriksi hän luki muutamassa vuodessa puoluetehtävien ohella nuorena perheenisänä.
Holkeri on koti, uskonto ja isänmaa -linjan miehiä eikä hänestä saa tekemälläkään demaria mutta ei hän myöskään ollut pääoman juoksupoika.
Pääministerinä Holkeri piti huolen valtionvelan maksusta mikä mahdollisti nopean velanoton ennen kuin Suomen laman syvyys paljastui kansainvälisille markkinoille. Jos moittia tahdotaan niin pääministeri Sorsan aikana käynnistetyltä rahamarkkinain vapautukselta ja vakaan markan politiikalta puuttui kunnollinen seuranta ja B-suunnitelma, mistä Holkeri pääministerinä oli osaltaan vastuussa vaikka olikin huolehtinut reservistä valtionvelan maksun kautta.
Holkeri varoitti rahamarkkinain tilasta muistuttamalla, että silakoita syömälläkin pärjää. Keskusta ripusti nämä silakat vaalimainokseensa mutta joutui ne sitten kansalle syöttämään.
Päämääriensä puhtauden ja antautumisensa yhteiselle hyvälle Holkeri osoitti Pohjois-Irlannin rauhantehtävissä, YK:n puheenjohtajana ja Afrikan hyvinvointihankkeiden ajamisessa. Raskas tehtävä Kosovon rauhoittamisessa vei voimat, joiden käyttöä hän ei säästellyt.
Nykyiset yhdeksän tai yhdentoista ällän ylioppilaat saavat olla ylpeitä, jos ennättävät murto-osaan Holkerin saavutuksista.
Harri Holkeri kävi lukion perusteellisesti ensi sijassa siksi, että toimi aktiivisesti urheilu-, partio-, teinikunta- ja puoluetehtävissä. Maisteriksi hän luki muutamassa vuodessa puoluetehtävien ohella nuorena perheenisänä.
* Ennen luokalleen jääminen, ei vain kerran, vaan kaksi kertaa, oli suuri häpeä. Surkeutta ei kutsuttu perusteellisuudeksi eikä tunnollisuudeksi, vaan epäiltiin luterilaisesti laiskuudeksi, jopa pahuudeksi.
Holkeri on koti, uskonto ja isänmaa -linjan miehiä eikä hänestä saa tekemälläkään demaria mutta ei hän myöskään ollut pääoman juoksupoika.
* Holkeri oli Kokoomuksen puoluejohtaja, kun ei muitakaan ollut. Ne porvarit, joilla oli kysyntää muualla kuin ikuisessa oppositiopuolueessa, tekivät kuin Raimo Ilaskivi tai menivät liike-elämään.
Pääministerinä Holkeri piti huolen valtionvelan maksusta mikä mahdollisti nopean velanoton ennen kuin Suomen laman syvyys paljastui kansainvälisille markkinoille.
* Holkeri huolehti siitä, että Suomeen rakennettiin jälkiteollista palveluyhteiskuntaa ulkomaan velaksi. 15 vuotta ennen kuin siihen oli varaa. Työttömyys ja lama olivat rakenteiden maailmanmarkkinoihin yhteensopimattomuuden vuoksi kaksi kertaa niin rankkoja kuin muualla. Holkeri ei ollut syyllinen, vaan syyntakeeton siksi, että nöyränä reserviupseerina kunnioitti korpraali (myöhemmin poliitikkona alikersantti) Koiviston agendaa. Koivistokaan ei ollut kansantaloustieteilijä, vaan STS:ssä pätevöitynyt satamasosiologi.
Jos moittia tahdotaan niin pääministeri Sorsan aikana käynnistetyltä rahamarkkinain vapautukselta ja vakaan markan politiikalta puuttui kunnollinen seuranta ja B-suunnitelma, mistä Holkeri pääministerinä oli osaltaan vastuussa vaikka olikin huolehtinut reservistä valtionvelan maksun kautta.
* Ruotsissa mietittiin, millä lainsäädännöllä pankit otetaan kriisitilanteessa valtion suojaan ja haltuun. Suomessa tämä keskustelu ei kiinnosta tai se on kielletty. Suomessa ei edelleenkään ole suunnitelmaa B, vaan valtio takaa sokeasti pankit vaihtamatta niiden vastuuttomia omistajia.
Holkeri varoitti rahamarkkinain tilasta muistuttamalla, että silakoita syömälläkin pärjää.
* Minusta olisi ollut sosiaaliradikaalimpaa todeta avoimesti ja rehellisesti, että pettuleivälläkin joku on hengissä selvinnyt kokoomuspolitiikasta, jota harjoitti J V Snellman suurina nälkävuosina. 10 pennin kolikko sai Turussa nimityksen "Holkerin suomu".
Keskusta ripusti nämä silakat vaalimainokseensa mutta joutui ne sitten kansalle syöttämään.
* Niinpä. Keskusta jatkoi Holkerin aloittamaa tarinaa.
Päämääriensä puhtauden ja antautumisensa yhteiselle hyvälle Holkeri osoitti Pohjois-Irlannin rauhantehtävissä, YK:n puheenjohtajana ja Afrikan hyvinvointihankkeiden ajamisessa.
* Vaikka Holkerista tuli KBE, ei silti tuosta välityksestä rauhaa tullut.
Raskas tehtävä Kosovon rauhoittamisessa vei voimat, joiden käyttöä hän ei säästellyt.
* Holkeri epäonnistui Kosovossa ja hänet panivat amerikkalaiset melko pian ulos.
Nykyiset yhdeksän tai yhdentoista ällän ylioppilaat saavat olla ylpeitä, jos ennättävät murto-osaan Holkerin saavutuksista.
* Suomi on sääty-yhteiskunta, joka tukee lindéneitä, häkämiehiä, holkereita jne. antaen heille kosolti, ehkä liikaakin, tasoitusta. Olisi kiva tietää, mitä kahvia Holkeri joi...
Holkeri on siis ainutlaatuisen linja fossiili. Tavallisen suomalaisen kodin omistaa ulkomainen pankki, uskonnon on vienyt luterilainen kirkko ja isänmaan EU.
Jäljelle jää vain velat, verot ja henkilötunnus.
Miksi hyvää ideaa ei viedä vielä eteenpäin? Koska kaikki puolueet nykyisin edustavat sitä samaa vihervasemmistolaista roskaa, niin yhdellä listalla selvittäisiin vallan mainiosti. Viimeisimpien Kokoomuksen töppäyksien, kuten autoveron pitäminen kateusverona, Vapaavuoren riistoporvari-kommenttien ja Kataisen veroastetta ei kevennetä -lausuntojen jälkeen Kokoomuskin on näyttänyt siirtyneen muiden joukkoon samaan suomettumiskarsinaan.
Kokoomus voisi tulla esiin kaapistaan ja liittyä avoimesti ja rehellisesti SDP:hen. Puolueen nimeksi tulisi Yhtenäinen Suomi.
Saamme olla ylpeitä siitä, että maamme antoi vuonna 1906 kolmantena maailmassa ja ensimmäisenä Euroopassa naisille äänioikeuden. Silloin myös valittiin eduskuntaan maailman ensimmäiset naisparlamentaarikot.
En kaipaa eduskuntaan yhtään kauneuskunigatarta, mannekiiniä tai makuuhaavoihin kyllästynyttä tyhjäntoimittajaa.
Järkeviä ja tasokkaan akateemisen koulutuksen saaneita viisaita naispäättäjiä, jotka eivät ole nousseet maakuukamarin varjosta keilavaloihin, tarvitaan edelleen valtaa jakamaan.
Nyt kun vaalirahoituksesta on noussut tällainen kohu, niin annanpa ihan ilmaisen idean ongelman ratkaisemiseksi. Muutetaan vaalirahoituslakia niin, että kansanedustajaehdokas ei saa ottaa lainkaan vaaliavustusta ulkopuolisilta tahoilta. Sen sijaan ehdokas saisi lähettää vaalilaskunsa valtion, siis meidän veronmaksajien maksettavaksi. Tällöin ehdokas jäisi kiitollisuudenvelkaa ainoastaan meille veronmaksajille. Ehdokas olisi tietenkin velvoitettu ilmoittamaan hyvissä ajoin ennen varsinaista vaalipäivää, minkä suuruisen vaalilaskun hän aikoo meille äänestäjille lähettää. Me sitten äänestyskopissa päättäisimme, hyväksymmekö vai hylkäämmekö ehdokkaan vaalilaskuineen päivineen. Yhteiskunta maksaisi vain läpimenneiden ehdokkaiden vaalilaskut. Rannalle jääneet saisivat maksaa laskunsa miten vain haluaisivat.
"Muutetaan vaalirahoituslakia niin, että kansanedustajaehdokas ei saa ottaa lainkaan vaaliavustusta ulkopuolisilta tahoilta."
Keitä muita kuin Jussi Salosen, Björn Wahlroosin ja Erkki Tuomiojan haluaisit eduskuntaan?
Aivan ilmeisesti lopetit lukemisen heti alkuunsa? Kokeilepas lukea loppuun.
Julkisuutta saa rahalla. Julkisuuden ei tarvitse olla 6 kk ennen vaaleja hankittua, vaan se voi tulla myös muualta. Joku levittelee raskauskuviaan, joku on Nalle Wahlroos, joka ottaa julkisuuden vaikka Ruotsin kuninkaallisilla, joku oululainen kokoomuslainen käyttää hyväksi miltei vastasyntyneen poikansa julkisuudessa jne.
Kokeilepas ymmärtää kirjoituksesi!
Suomi ja sen eduskunta on kuin sisäänlämpiävä savusauna. Eduskunnan savusaunan lauteilla istuskelee liian moneen puolueeseen jakautuneita hyvävelisisarkerholaisia, joita kutsutaan KANSANedustajiksi.
Missä ovat uudisasukkaat, maahanmuuttaneet? Hyvävelisisarkerholaisten listoilta heitä ei valita, vaikka monella olisi paljon uutta annettavaa savusaunakulttuurille. Oman puolueen perustamiseen eivät rahkeet vielä riitä.
Heille ja hyvävelisisarkerholaisille esimerkiksi sopii eräs syrjäseudun suomalainen, Marutei Tsurunen (Martti Turunen), joka saatuaan Japanin (Suomeakin paljon sisäänlämpiävän valtion) kansalaisuuden liittyi arvomaailmaansa jotenkin vastaavaan puolueeseen, valittiin kotikaupunkinsa valtuustoon ja myöhemmin parlamentin ylähuoneen jäseneksi.
Miten se oli mahdollista maassa, jossa ulkomaalainen (gaijin, ulkopuolinen) on toisenluokan kansalainen? Hän teki itsensä ja ajatuksensa tunnetuksi kotikaupungissaan ja koko maassa julkaisemalla lukuisia kirjoja, internetin välityksellä (Tsurunen TV), vaalien alla jakamalla mainoksiaan (manifesti) juna-asemilla, jne.
Hänen äänisaaliinsa oli yli 500.000, siis kymmenen kertaa enemmän kuin Niinistön Suomen ennätys, ja puolueessaan hän oli 10 parhaan joukossa.
Suomen periferiasta lähtenyt mies on nyt japanilaisten hyvin tuntema mies siksi, että hänellä on tärkeää sanottavaa koko kansan parhaaksi.
http://en.wikipedia.org/wiki/Marutei_Tsurunen
http://homepage2.nifty.com/yugatsuru/english/top.html
Kokoomus aloitti kevätsiivouksella http://www.toivotalkoot.fi/
Jos haluat jonkun haravoimaan puutarhasi, ota yhteyttä Kokoomuksen kunnallisjärjestöön!
"Suomalainen nykyjärjestelmä on tiukempiin listavaaleihin verrattuna kuitenkin huomattavasti demokraattisempi."
Enpä nyt ihan näin sanoisi. Kieltämättä Suomen järjestelmä on demokraattisempi, muttei mitenkään kovinkaan paljon.
Ensisijaisesti Suomessa äänestetään maantieteellisen alueen perusteella. Toissijaisesti äänestetään listan (tai vaaliliiton) perusteella, koska ehdokkaiden vertailuluvut lasketaan listojen saamien kokonaisäänimäärän perusteella. Vasta kolmantena tulee henkilön äänestäminen.
Koska vaalipiirit ovat niitä, jotka eniten vaikuttavat äänestyspäätökseen (ne estävät suoraan muiden kuin oman alueen ehdokkaiden äänestämisen), ovat ne myös minusta niitä, joista ensisijaisesti tulisi pyrkiä pääsemään eroon. Mikäli joku juntti vielä tänä päivänä kaipaa "alueellista edustusta" tai vastaavaa, niin sen pitäisi koskea vain ehdokkaita, ei äänestäjiä. Nythän homma on aivan päinvastoin, kun ehdokkaaksi saa mennä mihin vaalipiiriin huvittaa. "Alueellisen edustavuuden" kannalta tässä ei ole mitään järkeä, sen tarkoituksena on vain ja ainoastaan pönkittää olemassaolevien puolueiden valtaa.
Olivat kokoomuksen lyömätön kaksikko! Kautta aikojen parempaa paria ei ole nähty. Valitettava keuhkoveritulppa katkaisi Rihtniemen elämän nuorena. Vielä sairasvuoteeltaan, hän näytti voiton merkkiä, joka myös tuli silloisissa vaaleissa! Raimo Ilaskivi taustavaikuttajana, on tehnyt merkittävän elämäntyön puolueessaan! Kenenkään elämäntyötä mainitsemistani kolmikosta, ei ole syytä väheksyä! Tuure Junnila löi ansiokkaat alkutahdit.
Kaikki aseveljet olivat jääneet jotenkin henkisiin juoksuhautoihin kannakselle. Tannerin tai Junnilan opein ei Suomi olisi voinut myydä bilateraalikaupalla alati heikkenevää puolueettomuutta Neuvostoliitolle eikä kauppa olisi vetänyt. Yhä useamman suomalaisen olisi ollut pakko uida Ruotsiin.
atsoeerikainen kyseli, että "Milloin näemme eduskunnassa ensimmäisen maahanmuuttaneen?"
Ilmeisesti Elisabeth Nauclér on Atsolle ja muille samoin ajatteleville joko väärän värinen tai muuttanut tänne väärästä maasta.
Vaalimainokset eivät ketään kiinnosta. Suurin vaikuttaja on esillä olevien poliitikkojen "mainonta" TV:n ja radion ohjelmissa ja uutisissa. Typerätkin puheenvuorot ovat ok. kunhan nimi on esillä. Siksi ehkä näin kunnallisvvalien edellä tämä vaalirahoitus jupakkakin vain elää ja elää vaikka se ei ketään kiinnosta.
Tuo vaalirahoitus on hieman samanlainen asia kuin pörssin sisäpiirisäännöt asianomaisten itsensä valvomana. On mainossekunteja ja palstamillimetrejä, joiden halutaan uskoa sataneen taivaasta mannana - ilmaiseksi.
Puoluesiihterit jotain demari-Tarastia kilpenään käyttäen vaalilakia säätämässä ovat kuin mafiosot olisivat suunnittelemassa rikoslain uudistusta.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 48 kommenttia