Puna-Petterit ja ETNO
Puna-Petteri on apina, joka kertoo Franz Kafkan novellissa Selonteko Akatemialle, miten hänestä tuli ihminen. Ihmisen tavoille opetellut sirkusapina uskoo vilpittömästi tulleensa ihmiseksi, mutta ihmisille hän on edelleen apina, joka vain esittää ihmisen kaltaista oikeitten ihmisten iloksi.
Maahanmuuttajan asema Suomessa muistuttaa Puna-Petterin tarinaa. Hän voi sopeutuessaan uskoa suomalaistuvansa pikkuhiljaa, mutta monien suomalaisten silmissä hän edustaa edelleen Toista, maahanmuuttajaa. Näin tapahtuu varsinkin sellaisissa ministeriöissä, järjestöissä, puolueissa ja virastoissa, jotka edistävät maahanmuuttoa ja ylistävät monikulttuurisuutta, mutteivät palkkaa maahanmuuttajataustaista työnhakijaa, ellei kyseessä ole räätälöity etnotyöpaikka maahanmuuttaja-asioiden hoitamiseksi.
Tämä näkyi Sisäministeriön Etnisten suhteiden neuvottelukunnan ETNO-foorumissa, johon hyvät ihmiset kokoontuivat ylistämään maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta. Esimerkiksi näin: "Maahanmuuttajat ovat valtava voimavara. Monikulttuurisuus on suurta rikkautta. Monikulttuurisuus on hyvin edistävää... monikulttuurisuutta kannattaa edistää." Kuulostaa jonkun monikulttuurisuuskriitikon ilkeältä parodialta.
Kannattavuus on taloudellinen käsite. Kenen kannalta "monikulttuurisuuden edistäminen" on kannattavaa – kantasuomalaisten, maahanmuuttajien, tulevien maahanmuuttajien, elinkeinoelämän, veronmaksajan? Ja mitä “monikulttuurisuuden edistäminen” tarkoittaa? Filipiiniläissiivoojien massatuontia? Monien kulttuuritapahtumien järjestämistä? Kulttuurierojen korostamista ja etnisten ryhmien eriyttämistä gettoihin, kuten länsieurooppalaisen, epäonnistuneeksi todetun integraatiopolitiikan puitteissa tehtiin?
Foorumissa seitsemän puolueen edustajat kehuivat kilpaa, miten he tekevät maahanmuuttajatyötä ja hankkivat vaalilistoilleen maahanmuuttajaehdokkaita. Jos yksikin poliitikoista olisi sanonut: "meille kaikki ovat tervetulleita, meillä ei erotella ihmisiä syntyperän perusteella", hän olisi voittanut heti sympatiani ja ehkä jopa ääneni. Vasemmistoliiton Claes Andersson ehdottikin luopumista maahanmuuttaja-sanan käytöstä, mutta tarjosi heti tilalle pahemman sanahirviön "uussuomalainen".
Onko pakko muistuttaa, etteivät kaikki meistä ole aina olleet täällä? Kuvittelisiko kukaan amerikkalaisten pohtivan tosissaan, onko vaikkapa Newsweekin päätoimittaja Fareed Zakariya tai presidenttiehdokas Barack Obama maahanmuuttaja, toisen polven maahanmuuttaja vai uusamerikkalainen? Toisaalta maahanmuuttaja-sanaa ei tulisi pelätä, kun maahantulon ehdoista puhutaan. Ongelma ei ole käsite, vaan se, miten käsitettä käytetään.
Poliittisten puolueiden "maahanmuuttajaosasto" kuulostaa juuri sellaiselta Kafkan apinahäkiltä, johon "uussuomalaiset" laitetaan näytille samaan aikaan, kun oikeat ihmiset hoitavat oikeita asioita. Puolueen jäsenyydenhän pitäisi perustua poliittisiin näkemyksiin.
Myös oikeusministeriön demokratiayksikkö esitteli työtään maahanmuuttajien poliittisen tasa-arvon edistäjänä. Tähänkään tasa-arvotyöhön yksikkö ei kelpuuttanut pätevää maahanmuuttajataustaista hakijaa. Etnojen rooli on olla tasa-arvotyön kohteina.
Etnokeskusteluissa sekoittuvat täysin pakolaisuuskysymykset, syrjintäongelmat, työvoimapolitiikka ja maahanmuuttopolitiikka, sopeutumisvaikeudet ja mahdolliset kulttuurikonfliktit. Kaikesta tästä keitetään "iloisesti pulppuavaa" monikulttuurisuussoppaa, jonka keskeinen vaikutus on apinahäkin ylläpito.
En suinkaan vastusta monikulttuurisuutta. Kulttuurien kirjavuus vailla virallista etnojaottelua on parhaimmillaan tosiaan iloista ja antoisaa. Viihdyn paremmin New Yorkin monietnisessä maailmankylässä kuin Koillis-Euroopan monoetnisissä maisemissa. Mutta amerikkalaisten yhteiskuntien kirjavuus on seurausta historiallisesta kehityksestä, jonka monia vaiheita emme voi, emmekä halua toistaa täällä. Eletty moninaisuus ei synny väkisin, eivätkä sitä luo multikulturistiset juhlapuheet.
Maahanmuutosta, sen tarpeesta, sen järkevistä rajoituksista ja pakolaisuuden kriteereistä tulisi puhua realistisesti ja ongelmia peittelemättä. Näihin keskusteluihin voivat osallistua, ja osallistuvatkin myös Suomeen jo asettuneet, monista syistä tänne muualta tulleet ihmiset. Muutenkin kuin vain statisteina, syrjinnän uhreina tai suvaitsemisen kohteina.

Kommentoi 57 kommenttia