Mitä Fitna opetti?

Hollantilaisen Geert Wildersin koraanikriittisen lyhytelokuvan Fitna (koettelemus) julkaisemisesta on kulunut pari viikkoa. Elokuva tuomittiin laajalti jo ennen sen julkaisemista, ja monien mielestä sitä ei olisi saanut julkaista lainkaan. Kohu laantui kuitenkin suhteellisen nopeasti, vaikka siellä täällä yhä vaaditaan Wildersiä tapettavaksi. Pölyn melkein laskettua voidaan miettiä, mitä kriisistä jäi käsiin.

Fitna ei sisältänytkään odotettuja loukkaavia tekoja kuten Koraanin häpäisemistä. Joidenkin mielestä se on suorastaan vaisu, vaikka enemmän se nähtiin joko provosoivana tai loukkaavana. Maailma huokasi helpotuksesta, kun ruumiita ei tullutkaan. Edes kannattajat eivät pitäneet Fitnaa erityisen hyvänä: filmi on pamflettimainen ja sisältää paljon jo nähtyä aineistoa. Se käsittelee islamia kärjistetyn kriittisesti, muttei sisällä vihapuheita eikä kiihotusta – paitsi radikaalisaarnajien kiihotuspuheita juutalaisia ja muita ei-muslimeja vastaan. Fitnan kieltämiseen vihanlietsontana ei siis ollut syytä.

Fitnan tärkein sanoma oli, että äärimuslimien sanat ja teot perustuvat väkivaltaisiin Koraanin säkeisiin. Elokuva kehotti muslimeja poistamaan väkivaltaiset tekstit pyhästä kirjastaan. Järkevä kehotus eri uskomusten rinnakkaiselon tulevaisuutta ajatellen – sen sijaan, että väkivallan yllytysten olemassaolo Koraanissa kielletään, muslimien tulisi avoimesti julistaa ne nykyaikaan sopimattomiksi. Kehotus oli elokuvan rakentava ehdotus, jota monet kommentoijat kaipasivat, mutteivät tuohtumuksessaan huomanneet.

Fitnan etukäteen tuominneet vakuuttivat olleensa oikeassa myös elokuvan nähtyään. Koraanin väkivaltaisten säkeiden siteeraminen äärimuslimien kiihotuspuheiden ja terroritekojen rinnalla nähtiin "islamin yhdistämisenä väkivaltaan", mikä olikin keskeinen argumentti elokuvaa vastaan. Kukaan kriitikoista ei kiinnittänyt huomiota siteeratun aineiston sisältöön, eikä kysynyt, miten elokuvassa esitettyä väkivaltaa voidaan kitkeä. Kun viestin sisältö ei miellyttänyt, päätettiin ampua viestinviejä.

Fitnan tuomitsijoiden kirjo oli mittava. Joukkoon kuuluivat Osama bin Laden, joka julisti Wildersin Allahin viholliseksi, ja tyylilleen uskollisesti vaati hänen päätään pölkylle. Ja EU:n johtajat, jotka vakuuttivat, ettei sananvapaus tarkoita oikeutta loukata. Ja Hollannin pääministeri Jan Peter Balkenende, joka syytti Wildersia juuri loukkauksesta.

Maailmanlaajuista kalifaattia tavoitteleva islamistijärjestö Hizb-ut-Tahrir kutsui elokuvaa "hyökkäykseksi islamia vastaan" ja järjesti vastaukseksi Tanskassa kokouksen otsikolla "Koraani haastaa rappeutuneen länsimaisen kulttuurin". Helsingin Sanomat haukkui Fitnaa kansankiihotukseksi. Iranin johto, jonka edustaja julisti elokuvassa maailmanlaajuista islamilaista vallankumousta, moitti sitä rasistiseksi ja islaminvastaiseksi. Brittiläinen ääri-islamisti Anjem Choudary ilmoitti, että Fitna kuvaa lännen “apartheidia”. Myös YK:n pääsihteeri tuomitsi elokuvan. Ja UNESCO.

Kuka olisikaan voinut arvata, että näin monet arvovaltaiset politiikan ja median edustajat pääsevät näin sopuisaan yhteisymmärrykseen radikaalien ääri-islamistien kanssa?

Miksi? Eikö edes ideologisia palopuheita ja niiden inspiraation lähteitä voi enää tarkastella kriittisen sävyyn? Miksi Fitnan tuomitsijat olivat niin hiljaa elokuvan sisällöstä?

Wilders ei keksinyt elokuvassa nähtyjä vastenmielisiä tekstejä itse. Miksi kukaan ei tuominnut niitä vihanlietsontana? Tai Wildersin saamia tappouhkauksia? Eikö kysymyksiä islamin ja kiihkoislamilaisuuden välisistä yhteyksistä saisi esittää? Jos islamilla ei ole mitään tekemistä väkivallan kanssa, miksi Hollanti nosti muslimien suuttumista pelätessä terroriuhkatasoa? Jos sananvapaus ei ole vapautta loukata, kuka päättää, mikä on liian loukkaavaa julkaistavaksi? Kenen loukkaantumisella on väliä?

Äsken iranilais-hollantilainen entinen muslimi Ehsan Jami ilmoitti, että hän jättää Muhammedin elämästä tekemänsä piirroselokuvan julkaisematta tappouhkauksien takia. Miten tämä vastaa yllä esitettyihin kysymyksiin, voi lukija itse päätellä.