Mikä uusliberalismi?
Niin kutsutun uusliberalismin kritiikki on taas näkyvillä sekä medioissa että ihmisten puheissa. Kritiikin edellisen aallon jälkeen käsite on ollut muutaman vuoden hiljaisuuden peitossa. 2000-luvun alussa olin itsekin kriitikkojen joukossa. Vuosituhannen taitteessa kaupan vapautuminen ja talouden maapalloistuminen näytti uhkaavan kansojen oikeutta demokraattisesti päättää omasta talouspolitiikastaan, koska rajojen avautuminen rakenteellisesti painosti valtioita kilpailemaan sijoituksista alentamalla veroja ja mahdollisesti heikentämällä palveluja, työehtoja ja sosiaaliturvaa.
Uusliberalismin käsite kritiikin kohteena on kuitenkin monin tavoin ongelmallinen. Käsitettä käytetään negatiivisena, kaiken huolestuttavan kehityksen kuvaamiseen. Näin myös liberalismi, joka toi länsimaihin ihmisoikeudet, yksilönvapauden, tasa-arvon ja demokraattisen hallintomallin, värittyy negatiiviseksi. Miten liberalismi voi olla hyvä asia, kun uusliberalismi on syypää kaikkeen pahaan?
Toisin kuin perinteinen liberalismi, “uusliberalismi” viittaa talouspolitiikkaan ja tarkoittaa markkinoiden vapauttamista sekä valtion roolin supistumista. Siksi uusliberalismin kritiikin paluu julkiseen keskusteluun nyt ihmetyttää: viime vuosien aikana ei talouspolitiikka Suomessa eikä muuallakaan länsimaissa ole enää merkittävästi “liberalisoitunut”; veroja ei alenneta eikä valtion kuluja karsita. EU:n sisäisiin vapaakauppasopimuksiin on tehty rajoituksia esimerkiksi palvelujen vapaan liikkuvuuden osalta. Kansainväliset talousfoorumit ovat kiinnittäneet enemmän huomiota ilmastonmuutokseen ja yhteisten pelisääntöjen löytämiseen kuin kaupan vapauttamiseen entisestään. Kaikista tulleista ja rajoituksista ei pyritä enää eroon, ja globaalin oikeudenmukaisuuden edistäminen on hyväksytty korkeatasoisten kokousten päämäärälistoille – tosin globalisaatiokriittisen liikehdinnän seurauksena.
Itse asiassa maailmantalouden liberalisoinnin uusin aalto koskee entistä enemmän työmarkkinoita, työvoiman lisääntyvän liikkuvuuden muodossa. Länsimaat valittavat työvoimapulaa, ja rajojen avautuminen antaa mahdollisuuden myös työntekijöille siirtyä parempien olosuhteiden ja korkeampien palkkojen perässä – aiemmin liikkumisvapaus koski ensisijaisesti pääomia. Uusliberalismin kriitikot eivät kuitenkaan yleensä vastusta rajojen avautumista osana maailmantalouden vapautumisen prosessia.
Nykyhetken uusliberalismikritiikki onkin sisällöltään ontompi kuin sen viime vuosikymmenen edeltäjät. Kun varsinaista talouspolitiikan liberalisointia ei enää tapahdu, uusliberalismiksi kutsutaan kaikkia epäonnistuneita valintoja ja huonoja päätöksiä.
Esimerkiksi yliopistojen viime vuosien kehitystä, joka on kurjistanut alipalkatun akateemisen proletariaatin työoloja, vähentänyt henkilökuntaa lisäten samalla tutkintotuotantoa ja kärjistänyt hierarkisia valtasuhteita, raadollista kilpailua sekä alaisten riippuvuutta esimiehistä, kuvataan usein “uusliberalistisena”. Tämä kehitys on kuitenkin tapahtunut täydellisen valtion monopolin puitteissa.
Yliopistopolitiikka on kehittymässä varovaisesti vapauttamisen suuntaan, mutta todellisten vaihtoehtojen syntyminen valtiomonopolistisen järjestelmän juurille aidon liberalismin hengessä tulee toteutumaan hitaasti, jos koskaan. Tosiasiassa juuri liberaali politiikka luo vaihtoehtoja, jotka voivat rikkoa järjestelmän jäykkiä rakenteita ja avata uusia mahdollisuuksia suurten valtapelien jalkoihin jääville pienille ihmisille.
Liberalismi ei olekaan välttämättä sellainen vahvojen pelureiden kova politiikka, jollaisena uusliberalismin kriitikot sitä kuvaavat. Täytyy myös muistaa, että angloamerikkalaisessa ajattelussa “liberalism” tarkoittaa vasemmistolaisuutta, ellei suorastaan pehmoilua, vähän sanan käyttäjästä riippuen. Tämä tulkinta tekee enemmän oikeutta käsitteen perustajien alkuperäisille tavoitteille, vaikka liberaaleiksi nykyään kutsututkaan keskustelijat eivät aina puolusta perinteistä liberaalia politiikkaa.
Aikana, jolloin liberaaleja arvoja kuten tasa-arvoa ja sananvapautta vastaan hyökätään järjestelmällisesti myös demokraattisessa lännessä, liberalismin taikka uusliberalismin syyttäminen kaikista yhteiskunnan ongelmista heikentää yksilönvapauksien asemaa entisestään. Olisiko “uusoikeistolaisuus” osuvampi termi kuvaamaan kovaa ja raadollista kilpailutuspolitiikkaa? Tai vaikkapa “uuskommunismi”, jos diktatuurista linjaa harjoittavat valtion instituutiot? Kuulostaa oudolta, mutta onko “uusliberalismi” parempi?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Hyvä Iivi Anna Masso.Tästä analyysistänne "uusliberalismin" kritiikistä tulisi aloittaa tärkeä poliittinen ja aatteelinen keskustelu.
Vasemmisto on valtion monopolin puolustuksessa nostanut "uusliberalismin" aatteelliseksi vastustajakseen ilman, että sanaa ja sen sisältöjä olisi eritelty.
Vasemmisto -ja usein vihreät- ovat olleet jossain määrin aatteellisesti hukassa kylmän sodan päättymisen jälkeen. Vihreitä on tosin kiittäminen ilmastomuutoksen oivaltamisesta.Irakin sota puolestaan on vienyt uskottavuutta uuskonservatiivien projektilta,jonka tuli olla "vaihtoehto" sosialismille,kommunismista puhumattakaan.
Uusliberalismi itse asiassa on projekti,jossa pyritään yhdistämään yksilön aloitteellisuus,ja yksilön arvostus,sosiaalisen markkintalouteen,ei kovaan kapitalismiin.
Uusliberalismin aika on vasta tulossa.
Joten ovat osa oikeistoa, tämän haluan oikaista, Vihreät ajavat kovaa verotusta varsinkin palkansaajille, energiaverojen muodossa jne..
"Toisin kuin perinteinen liberalismi, “uusliberalismi” viittaa talouspolitiikkaan ja tarkoittaa markkinoiden vapauttamista sekä valtion roolin supistumista. Siksi uusliberalismin kritiikin paluu julkiseen keskusteluun nyt ihmetyttää: viime vuosien aikana ei talouspolitiikka Suomessa eikä muuallakaan länsimaissa ole enää merkittävästi “liberalisoitunut”; veroja ei alenneta eikä valtion kuluja karsita."
Miten on mahdollista, että tohtori Iivi Anna Masso ei seuraa päivän politiikan keskustelua ja tapahtumia väittäessään edellä olevalla tavalla? Mitä sitten oli omaisuusveron poistaminen, entä suunnitelmat poistaa perintöverot kokonaan? Miten unohdetaan muiden veroluontoisten maksujen korotukset?
Valtion toimenpiteet ovat jatkuvasti vähentäneet joko suoraan tai epäsuoraan yhteiskunnan palkkalistoilla olevan henkilöstön vähentymistä.
Luetteloa voisi jatkaa pitkäänkin.
Todellisuudessa valtio kasvattaa menojaan. Valtionvelan lyhentäminen vähentää, valtion menoja mutta pienenevätkö verot? Eivät. Tuloveroja ei ole käytännössä edes alennettu, välillisiä veroja on korotettu.
Porvari hallitus on tosin vähentänyt valtion menojen nousu vauhtia.
Perintöveron poisto uudistus on suunnitelmissa vähän samalla tavalla kun minulla on suunnitelmissa elää Thaimaassa pelkillä lottovoiton koroilla.
Se on toista mitä valtio sanoo ja mitä se tekee.
Täältä löytää kivaa tietoa:
http://193.208.71.163/indox/tae/index.html
En ole huomannut tällaista kritiikkiä muualla kuin Erkki "Back to 1960s" Tuomiojan kirjoituksissa.
Kyse lienee siitä, että kun tietyllä "vanhasosialistisella" älymystön fragmentilla ei omia ismejä enää ole, ja neukkula ja derkkula on nykyisin kapitalistisia, eikä siis mitään minkä puolesta toimia, niin haetaan sitten "viholliskuva" eli ainakin jotain mitä vastustaa.
"Minuuden" eli omien ismien puute korvataan "toiseuden" kritiikillä.
Tosin vastustettavan ilmiön määrittely on jäänyt erittäin epäselväksi.
Kirjaimellisesti "uusliberalismi" kuullostaa minusta hyvin kannatettavalta ilmiöltä. Yhdistyyhän siinä kaksi hyvää käsitettä, uutuus ja liberalismi.
Modernisti "uusliberalismia" voineekin kuvata käsiteellä Liberalismi 2.0.
Minulle on lisäksi epäselväksi jäänyt, miten "uuskonservatismi" ja "uusliberalismi" eroavat, onhan kirjaimellisesti kyse vastakohdista mutta ovatko ne toisaalta sama asia?
Molempia "vanhasosialistit" näyttävät kovasti vastustavan.
Niin edellisen kommentin kirjoittajalta kuin Iivi Anna Massoltakin on jäänyt selvästi ymmärtämättä nykyisen uusliberalismin kritiikin olennainen kärki.
Toisin kuin Masso kirjoittaa, uusliberalismilla ei viitata pelkästään talouden vapautumiseen, vaan pikemminkin termillä tarkoitetaan vapaan markkinatalouden periaatteiden soveltamista muilla yhteiskunnan aloilla. Tästä kertoo myös Masson käyttämä yliopisto-esimerkki. Uusliberalismin huonoin puoli on se, ettei se oikeastaan ole ideologia tai "ismi"
Edellinen kommentoija taas tarkastelee uusliberalismin käsitettä sen syvemmin sitä analysoimatta. Sen sijaan hän on hyvin oikeilla jäljillä kysyessään, miten uuskonservatismi ja uusliberalismi eroavat toisistaan. Yhdysvaltojen nykyhallintoa kun voidaan pitää esimerkkinä uuskonservatistisesta hallinnosta. Se kuitenkin toteuttaa juuri sellaista politiikkaa, jota Yhdysvalloissa on harjoitettu 1970-luvulta lähtien, eli uusliberalismia.
Uusliberalismin huonoin puoli on se, ettei se oikeastaan ole ideologia tai "ismi", kuten nimimerkki Erikoistutkija väittää. Uusliberalistinen politiikka nähdään usein täysin "normaalina" ja pakon sanelemana teknis-taloudellisena päätöksentekona. Tästä Raimo Sailaksen ja valtiovarainministeriön toteuttama politiikka on hyvä esimerkki.
Aiheesta lisää kiinnostuneille suosittelen Heikki Patomäen viimeaikaista tuotantoa.
"Niin edellisen kommentin kirjoittajalta kuin Iivi Anna Massoltakin on jäänyt selvästi ymmärtämättä nykyisen uusliberalismin kritiikin olennainen kärki."
Ei Virossa, Ukrainassa jne. ole mitään vanhasosialidemokraattista uusliberalismin kritiikkiä, koska siellä ei ole SAK:a, STTK:a jne., vaan tabula rasa neuvostokauden jälkeen.
Kun kerran ei ole 1960-luvun sosialidemokraattista hyvinvointia, ei voi olla vanhasosialidemokraattista uusliberalismin kritiikkiäkään.
"Toisin kuin Masso kirjoittaa, uusliberalismilla ei viitata pelkästään talouden vapautumiseen, vaan pikemminkin termillä tarkoitetaan vapaan markkinatalouden periaatteiden soveltamista muilla yhteiskunnan aloilla."
Tämä on nimenomaan kansallistahtoisissa neuvostotasavalloissa hyvä, koska vanhat byrokraatit eivät ole visionsa menettäneitä vanhoja 70-lukulaisia demareita, vaan neuvostoliittolaisia kommunisteja, usein venäläisiä.
Tämän luettuani palautuukin mieliin muutamia "älymystön" edustajien lehtiartikkeleita, joissa "pahaa" on kutsuttu nimellä "uusliberalismi". Olen tulkinnut ne niin, että "uusliberalismi" on se "paha" joka uhkaa yhteiskunnassa vielä olevia suojatyöpaikkoja.
Tyypillisesti on ollut kyse siitä, että valtion tai kuntien viroissa viruvia ihmisiä aletaan mitata suoritusmittareilla. Virka esimerkiksi yliopistossa ei olekaan enää saavutettu asema, etu, suojatyö, ikuisiksi ajoiksi, vaan asema pitäisi lunastaa joka päivä uudestaan. Niin kuin yksityisen sektorin työelämässä. No tämä "suoritekeskeisyys" on varmaan ihan hirveää "esineellistämistä" ja "uusliberalismia".
Erässä kirjoituksessa Internet ja sen pimeä puoli nähtiin "uusliberalistisena". Internet olikin amerikkalaisen kapitalismin ja kilpailuyhteiskunnan selkävoitto eurooppalaisesta ja japanilaisesta valtiojohtoisesta tutkimuslaitosten ja vanhojen yhtiöiden vedolla tapahtuvasta ohjelmakeskeisestä keskitetystä sosialistisesta ylisuunnittelusta. "Uusliberalismi" oli tosin mahdollisuuksia tuhlaileva kaoottinen metodi, niin kuin evoluutio, mutta ylivoimaiseksi osoittautunut innovaatiojärjestelmä.
Sama ilmiö näyttäisi nyt 20 vuotta myöhemmin uudestaan tapahtuvan energiateknologiassa.
Kiitos ja kumarrus Iivi Massolle, hyvä kirjotus jälleen.
Monia muitakin termejä väärinkäytetään. Viime päivinä on voinut suomalaisesta mediasta huomata, että jos arvostelee islamia, on "äärioikeistolainen", olipa arvostelijan poliittinen kanta mikä tahansa (vrt. Geert Wilders).
Toinen mielenkiintoinen, mutta olemattomalle huomiolle jäänyt vääristely oli entisen vähemmistövaltuutetun, Mikko Puumalaisen masinoima oikeudenkäynti nettikirjoittaja Mikko Ellilää vastaan. Oikeudenkäynnin kulusta on netissä kuvaus, ja sen perusteella näyttää, että valtionsyyttäjä Mika Illman yritti lakituvassa sovittaa "äärioikeistolaisen" viittaa libetarismia ja vapautta kannattavan Ellilän harteille. Ilmeisesti tällainen nimittely tehoaa, ei kai sitä muuten oikeudessa käytettäisi.
Nähtävästi kuka tahansa joka vastustaa yhä kasvavaa valtion byrokratiaa ja sääntelyä, on äärioikeistolainen. Jos vastustaa rajoittamatonta maahanmuuttoa, on lisäksi rasisti, natsi tms. Tiettyjen termien käytössä haisee poliittinen manipulaatio.
Kristillisdemokraatit ja sosialidemokraatit Länsi-Euroopassa käyttävät käsitettä äärioikeistolainen myös äärimmäisistä oikeistoliberaaleista, jotka ovat genreltään lähinnä perustuslaillisia.
Asianajajien ja monien toimittajien sekä valtapoliitikkojen äärioikeisto-nimittely ei useinkaan vastaan asian sisältöä, vaan ovat vapaata todistelua.
Viime eduskuntavaalien alla jouduin lopettamaan Keskustan vaaliohjelman lukemisen ensimmäiseen sivuun kun vastaan tuli tämä sanahirviö.
Tässä myös hyvä kirjoitus aiheesta:
http://www.vapaasana.net/kolumnit/2006/03/uusliberalismi-viholliseksi-lu...
Itse käytän negatiivisesta liberalismista enemmänkin yltiöliberalismi termiä. (ääriliberalismi ei oikein istu).
Tällä tarkoitan lähinnä sellasia, jotka toistavat markkinatalouden klisheitä markkinataloudesta ilman alaleukaa. Yleensä nämä tyhjäntoimittajat ovat jossakin akateemisessa virassa eikä heillä ole kosketusta todellisuuteen.
Näille yltiöliberalisteille regulaation poistaminen olisi autuus. Ei siksi, että se loisi vapaata markkinataloutta, vaan että HEIDÄN SYSTEEMINSÄ pääsisivät syömään hyvät ja koetellut konservatiiviset tavat ja käytännöt.
Yltiöliberalismi on toiselta nimeltään dekadenssi, missä ensin pyritään saattaamaan joku yhteiskunnan tai yhteinen toiminto sekaisin ja luoda tilalle oma järjestelmä. Esimerkiksi Fortumin Lilius on onnistunut sähkömarkkinoiden osalta saamaan itselleen rahasammon. Tämä on hyvin lähellä sosialismia, vaikka nimitykset ovatkin "pörssejä" ja minäkin kirjoitan sähkömarkkinoista. Markkinoitahan ne ovat oligopolistiset myyjän markkinatkin.
Sosialismin tarkoitus on saattaa yhteiskunta dekadenssiin ja tarjota tilalle sosialismi ja työväen valta. Yltiöliberalismissa on tällaisia piirteitä. Siksi on helppo puhua uusliberalismista vaikka tarkoitetaan vanhojen rakenteiden murskajaisia vaikka tilalle ei olisikaan tarjota muuta kuin "laissez-fairea" - tuota liberalistisen talousajattelun neuvottomuuden tilan kuvausta.
Yltiöliberalismiin sairastuneille määräisin antidootiksi regulaatiota ja pohdintaa siitä, mikä on regulaation dekadenssin optimisuhde. Sillä tuosta taudista paranee.
Kokoomuksen tapakulttuurin rappio tuottaa median rappion. Vakauttamiseksi tarvitaan uuskonservatismi tai kommunismi. Aatteet jakautuvat vapausaatteisiin (liberalismi) ja vakausaatteisiin (kommunismi, sosialidemokratia, konservtiivisuus, keskustalaisuus, islam, katolilaisuus).
Vapausmoraali tuhoaa vanhaa ja tunkkaista, vakausmoraali kokoaa pirstaleiksi mennyttä dekadenssiä.
Ennen liberalismi rajoittui kansallisvaltioon. Liberalismin sosiaalisia seurauksia kyettiin periaatteessa hallitsemaan kansanvallan tai sitä aikaisemmin korporativistisen ja perustuslaillisen monarkian avulla.
Uusliberalismi tarkoittanee sitä, ettei liberalismin seuraukset ole enää niin kuin ennen kansanvallan valvonnassa, vaan talous tekee, mitä sattuu luonnonvoimien tapaan.
Maissa, joissa liberalismin avulla on päästy eroon niin venäläisistä kuin neuvostoaikaisesta raskaasta teollisuudesta ei paljoa tehdä eroa uusliberlaismin ja klassisen liberalismin välillä, kun taas mailla, joilla teollistuminen, varsinkin se raskaampi teollistuminen maan heiveröisen talouden vuoksi on ollut, ellei reaalisosialistista niin ainakin reaalikonservatiivista tai reaalisosialisdemokraattista, koetaan tuo neuvostokaltainen kansalliskehitys ikään kuin demokraattisena ja omana, mikä katoaa maapalloistumiseen ja tytäryhtiötalouteen.
Virossa uusliberalismi modernisoi maan neuvostoaikaisista jäänteistään ja marginalisoi Viron maaseudun lisäksi myös venäläiset, jolloin uusliberalismi on sekä modernismia että kansallishenkistä seurauksiltaan venäläisten marginalisoitumisen vuoksi.
Suomessa puolestaan uusliberalismi tuhoaa kansalliskokoomuslaisen Enso-Guzeitin sekä Kekkosen perinnön, kehitysalueille perustetun teollisuuden, minkä vuoksi uusliberalismi ei ole sellainen isänmaan liittolainen kuin esimerkiksi Uudessa Euroopassa ja entisessä Varsovan liitossa.
Uusliberalismi-käsitteen perusta on 1800-luvun kansantaloudellinen liberalismi, ”vapaamielinen kansantaloudellinen koulukunta”, jonka oppien mukaan valtio ei saanut säädellä eikä puuttua talouselämän lainalaisuuksiin.
Oppisuunnan suosima täysin vapaa kilpailu ei kuitenkaan johtanut yleisen hyvinvoinnin lisääntymiseen, vaan yritysten voiton maksimointiin ja tuotantokustannusten [kuten esim. palkkojen] minimointiin taloudellisen tehokkuuden tavoittelun ohella. Smithin liberalistinen oppi sai omalta osaltaan aikaan työväenliikkeen syntymisen, kun täysin vapaa talouselämä johti työntekijöiden köyhtymiseen ja olojen kurjistumiseen.
Smithin liberalismin ”uusia sovelluksia”, uusliberalismia, edustaa mielestäni selkeimmin kvartaalikapitalismi olipa kysymys sitten yksityisestä tai ns. valtiokapitalismista, mutta yhtä hyvin ”uusliberalistisia piirteitä” voi nähdä kaikkialla, missä ihmiset on ”esineellistetty” vain taloudellisen tuloksen aikaansaamisessa välttämättömiksi ”kustannustekijöiksi” tai esim. ”suoritteiksi”.
Vuosia sitten joku kuntajohtaja totesi lehdessä, kuinka ”Asukas on kunnalle yhtä kuin suorite.” Suorite (output, prestation) tarkoittaa tuotantoprosessin tulosta, tavaraa tai palvelusta. Edellä mainitussa ”teoreemassa” ihmiset on kuntalaisina samaistettu tuotantoprosessin X lopputulokseksi. Suoritteiden odotetaan tuottavan tulosta sille, joka suoritteen on valmistanut. ”Suoritteina” meillä on arvoa ainoastaan silloin, jos tuotamme taloudellista hyötyä sille valmistajalle, jonka suoritteita olemme.
"Uusliberalismi-käsitteen perusta on 1800-luvun kansantaloudellinen liberalismi, ”vapaamielinen kansantaloudellinen koulukunta”, jonka oppien mukaan valtio ei saanut säädellä eikä puuttua talouselämän lainalaisuuksiin."
Millä muulla kuin klassisella liberalismilla ja fysiokratialla olisi merkantilismi puretu?
"Oppisuunnan suosima täysin vapaa kilpailu ei kuitenkaan johtanut yleisen hyvinvoinnin lisääntymiseen, vaan yritysten voiton maksimointiin ja tuotantokustannusten [kuten esim. palkkojen] minimointiin taloudellisen tehokkuuden tavoittelun ohella. Smithin liberalistinen oppi sai omalta osaltaan aikaan työväenliikkeen syntymisen, kun täysin vapaa talouselämä johti työntekijöiden köyhtymiseen ja olojen kurjistumiseen."
Niinpä. Marxilaisuuden täydensi ensimmäinen maailmansota ja nationalismi.
"Smithin liberalismin ”uusia sovelluksia”, uusliberalismia, edustaa mielestäni selkeimmin kvartaalikapitalismi olipa kysymys sitten yksityisestä tai ns. valtiokapitalismista, mutta yhtä hyvin ”uusliberalistisia piirteitä” voi nähdä kaikkialla, missä ihmiset on ”esineellistetty” vain taloudellisen tuloksen aikaansaamisessa välttämättömiksi ”kustannustekijöiksi” tai esim. ”suoritteiksi”."
Uusliberalismi merkitsee vapaata sijoittamista näyttöpäätteltä.
http://www.morningstar.fi/ . Itse sain 41% vajaassa vuodessa Intiasta, kun möin ajoissa pois. Nyt taas ostan.
Onko väärin, että intialaiset ja kiinalaiset saavat investointirahaa, joka muutoin menisi epävakauteen ja kiinteistökuplaan Länsi-Euroopassa tai pääkaupunkiseudulla?
"Vuosia sitten joku kuntajohtaja totesi lehdessä, kuinka ”Asukas on kunnalle yhtä kuin suorite.” Suorite (output, prestation) tarkoittaa tuotantoprosessin tulosta, tavaraa tai palvelusta. Edellä mainitussa ”teoreemassa” ihmiset on kuntalaisina samaistettu tuotantoprosessin X lopputulokseksi. Suoritteiden odotetaan tuottavan tulosta sille, joka suoritteen on valmistanut.
"
Juuri siksi kunta ei ole enää yhteisö, vaan tehdas, jonka kokoa on suurennettava kuntaliitoksilla, koska kuntalaiset eivät ole erikoistuneita laatutuotteita, joita ei voisi ylläpitää toisessakin kuntarakenteessa.
" ”Suoritteina” meillä on arvoa ainoastaan silloin, jos tuotamme taloudellista hyötyä sille valmistajalle, jonka suoritteita olemme."
Kansanterveyslaki ja koululait tuottavat kunnalle valtiontilauksen.
Edellisen presidentinvaalikampanjan aikana Yhdysvalloissa George Bush piti puheen, jossa hän hyökkäsi voimakkaasti Kerrya vastaan. Puhe päättyi pateettisen retorisesti lauseeseen, jossa Bush korosti erikseen jokaista sanaa, pitäen sitten pitkän tauon, ennen kuin hän pommin räjäyttämisen tavoin lausui julki viimeisen sanan, kuin Jumalan tuomiona. Se meni jotenkin näin:
"Listening to his statements and observing his former actions there is only one word that can describe the fundamental nature of this kind of a person... And that word is ... LIBERALISM!!!"
Koko sali kohahti ja purskahti raivoisiin suosionosoituksiin. Tuo sana oli siis pahin parjaus mitä Amerikassa voi henkilöstä nimittää. Mutta eikö sana tarkoita "vapaamielistä" ja eikö USA ole nimenomaan "vapauden valtakunta" - Land of the Free? Sitä vartenhan Vapaudenpatsaskin on pystytetty.
(Siihen aikaan 13-vuotias tyttäreni totesi puhetta seuratessaan: "Looks like Bush is blaming him to be open minded".)
Uuskommunismi kuullostaa suomalaisen kokemuksen valossa hyvältä termiltä. Politbyroon paikalla on Valtiovarainministeriö. Tulee hakematta mieleen tapa, jolla kiinteistöjä on sosialisoitu.
Onko liberalismi nykymuodossa tyypillistä median riepottelua tyhjän päiväisillä aiheilla (Kekkonen olisi pistänyt Kanervan raiteille kahdella lauseella!)? - Media on varastanut "sananvapauden" laajentamalla maksimiin keinot rahastaa tyhmältä kansalta liikeneviä euroja mielin määrin.
Suomen Medialle tiukemmat suitset, olkoot "mustat maat" mitä mieltä lystäävät.
Koko "liberalismi" mielestäni kuuluu "T J A Heikkilän" uhkakuviin. Termiä, kaikkine versioineen, pitäisi US:n kaltaisen tasokkaan kulttuuri- ja uutisjulkaisun karttaa kaikessa.
Tässä blogissa ja keskustelussa käydään enemmän läpi uusliberalismi -termiä kuin asiasisältöä. Itse olen kiinnostuneempi ilmiöstä, kutsuttakoon sitä sitten uusliberalismiksi, talousliberalismiksi tai ryöstökapitalismiksi. Sen sisältöön kuuluu kuitenkin kaiken arvottaminen rahassa, hysteerinen kilpailuttaminen ja kiinnikkeiden poistaminen vapaalta kaupankäynniltä.
Kutsuisin sitä lähinnä taloususkonnoksi, koska se on ujutettu Suomeen ja useimpiin länsimaihin, puhumattakaan entisistä neuvostovaltioista, uudeksi valtiouskontoon verrattavaksi elämäntavaksi.
Masso ihmettelee terminologian lisäksi uusliberalismiin kohdistuvaa kritiikkiä, oletettavasti markkinatalouden vasta äskettäin rantauduttua Viroon ja heilurin näin heilahdettua täysin vastakkaiseen suuntaan. Hän sanoo talousliberalismin etenemisen pysähtyneen, ja siksi kritiikki olisi aiheetonta. Ehkä Virosta juuri kantautuneet tiedot taloususkonnon tuhovaikutuksista saa hänet kuvittelemaan niin.
Olen asiasta toista mieltä, vaikka Viron talouden liberalisointi olisikin jo kohdannut väistämättömän haaksirikkonsa. Maailman mitassa taloususkonnon ristiretki on väkevästi meneillään lippulaivanaan tietysti USAn Irakin miehitys ja yritys pakkosyöttää talousoppeja maahan, johon ne viimeiseksi sopisivat. Yksi ristiretkien katalimmista näytteistä tapahtuu Kiinassa, jossa kommunismin nimellä ollaan siirtymässä raivokapitalismiin sen puoluejohdon toimiessa puhdashenkisen talousfasismin nokkamiehinä.
Esimerkkejä löytyy ympäri maailman. Samoin lähihistoriasta nähdään, minkälaisiin katastrofeihin nämä nykyajan ristiretket ovat johtaneet: talous ja kilpailukyky kasvavat tilastollisesti, mutta se on edellyttänyt tavallisen kansan ja erityisesti köyhimpien aseman tietoista kurjistamista. Mutta taloususkonnon keskeisiin dogmeihin kuuluu pyyhkiä historian opetukset jäljettömiin. Rotanloukkuun astutaan, vaikka on nähty, miten se toimii ja miksi.
Suomessa ristiretkeä käydään kulisseissa, ja hienovaraisesti taloususkonto onkin saatu hivutettua maan elämäntavan olennaiseksi osaksi, sillä kansanluonteeseen kuuluu lammasmainen herran pelko. Kun tilastollisesti talous näyttää kasvavan, ei tuon ahneususkon mukaisesti heikoimpia auteta, koska he kuuluvat vähemmistöön. Heitä ei edes myönnetä olevan olemassa, kuten pääministerimme, herra Vanhanen äskettäin asian ilmaisi.
Systeemistä riippumatta köyhiä tulee aina olemaan, se lienee päivänselvää. Tällä hetkellä maailmassa on köyhiä (% väkiluvusta) vähemmän kuin koskaan aiemmin. Silti joidenkin mielestä suunta on väärä. Miksi?
Otetaan esimerkiksi vaikka väkirikas maa Intia, jossa "extreme poverty" on vähentynyt 51.75%:stä 34.33%:iin vuosina 1981-2004.
http://siteresources.worldbank.org/INTDECINEQ/Resources/AbsolutePovertyM...
Ilmeisesti puhutkin jostain muusta kuin taloudellisesta köyhyydestä, koska et ole taloususkovainen? Silloin kun on katto pään päällä, ruokaa ja vettä saatavilla, on kovin helppo olla olematta "taloususkovainen".
Tämä ei varmasti koske sinua, mutta hämmästyttävän usein olen huomannut, että joku muu (veronmaksajat, vanhemmat jne.) elättää henkilöt, jotka manaavat rahan valtaa. Heidän mielestään varmaan kaikkien pitäisi elää muiden rahoilla.
"Esimerkkejä löytyy ympäri maailman. Samoin lähihistoriasta nähdään, minkälaisiin katastrofeihin nämä nykyajan ristiretket ovat johtaneet: talous ja kilpailukyky kasvavat tilastollisesti, mutta se on edellyttänyt tavallisen kansan ja erityisesti köyhimpien aseman tietoista kurjistamista. Mutta taloususkonnon keskeisiin dogmeihin kuuluu pyyhkiä historian opetukset jäljettömiin. Rotanloukkuun astutaan, vaikka on nähty, miten se toimii ja miksi"
Eiköhän tilanne ole päinvastoin, tosiaankin "ympäri maailman" ja "lähihistoriasta". Toivon että nimimerkki myyra katsoisi myös maan pinnalle. Ja mitä sieltä näkyy?
Siellä näkyy sosialismin romahdus ja kapitalismin voittokulku - "uusliberalismi" - joka poisti lyhyessä ajassa suuren osan maapallon köyhyyttä ja kurjuutta.
Deng Xiao Ping aloitti tämä kehityksen Kiinassa 1978 esikuvanaan Taiwanin, Korean ja Japanin häikäisevä nousu ja rikastuminen. Kiinassa ei siten olla siirtymässä kapitalismiin vaan siirryttiin jo kauan sitten.
Kymmenkunta vuotta myöhemmin Ronald Reagan kaatoi sosialismin eurooppalaisen version, nämä mädännäiset mutta suomalaisen älymystön ihannoimat hallinnot.
Tästä alkoi huikea talouskehitys sekä lähialueilla että kaukana. Se on jo vaurastuttanut satoja miljoonia ihmisiä. Resurssi- ja ympäristöongelma on tässä historiallisessa prosessissa ohimenevä kitkavaihe. Ja toki muitakin ongelmia on, mutta isossa kuvassa menestys on vastaanpanematon. On alkanut Aasian vuosisata.
Mitä oli ennen "uusliberalismia"? Nälkää, kurjuutta, korruptoituneita despootteja ja huijareita, jotka usein kutsuivat itseään "sosialisteiksi" ja joita tuki joukko "hyvää tarkoittavia" ja hyvinsyöneitä vasemmistolaisia maailmanparantajia, jotka eivät saaneet mitään aikaan.
Easterly on laskenut kirjassaan White Man´s Burden, että kehitysapuun on käytetty yli kaksi triljoonaa dollaria. Tulokset ovat olleet melko tyhjän kanssa. "Uusliberalismi", "taloususkonto", "ahneususko", päinvastoin on ollut kiistaton menestys.
Ei Kiina, sen enempää kuin Intiakaan, jotka ovat olleet suurimpia taloudellisia nousijoita, ole noudattaneet tätä ns. "uusliberalistista" talousideologiaa. Molempien maiden talous on koko ajan ollut valtion tiukasti sääntelemää. Ja nimenomaan valtion harjoittaman tiukan talouspolitiikan ja tukipolitiikan avulla, ne ovat pystyneet vaurastumaan.
Kehotan tutustumaan Joseph Stiglitzin teokseen "Making Globalization Work", jotta pysytään realismissa "uusliberalismin" siunauksellisuudesta.
Jos tehdään jana, jonka yhdessä päässä on "vanhasosialismi" ja toisessa "uusliberalismi", Kiina ja Intian nousu alkoi kun ne astuivat janalla harppauksia "uusliberalismin" suuntaan.
Talous ei siis ole ollut "koko ajan valtion tiukasti sääntelemää" vaan nousu alkoi kun markkinavoimia ja ihmisten aloitteellisuutta vapautettiin.
Toki Japanin ja sittemmin Korean nousua on selitetty valtion roolilla. Huvittavaa kyllä, juuri kun Japanin valtiojohtoista innovaatiojärjestelmää alettiin kopioida, siis 1990-luvun alussa, se epäonnistui ja suisti Japanin sivuraiteelle.
Jussilaarin väite on yhtä absurdi kuin esimerkiksi väite että Suomen tietyllä lailla mitattu menestys johtuu tuposta. Sellaisenkin väitteen kuulee.
Minulla on tämä Stiglitz ja aika monta muutakin kirjaa globalisaatiosta. Lisäksi olen sen verran työelämässä, ettei kaikkia tarvi lukea kirjoista, vaan asioita näkee ja kokee myös "suoralla menetelmällä."
Termien merkitystä on tarpeellista pohtia, jotta asiasisällöstä voitaisiin mielekkäästi keskustella. Muutenhan emme edes tiedä, mistä oikein keskustelemme.
Kommentin kirjoittaja olettaa (luultavasti etnisen syntyperäni perusteella), että kirjoitan asiasta Virosta käsin, joten täsmennykseksi on kohdallaan huomauttaa, että kirjoitus käsittelee sitä, mistä puhutaan, ja mitä tapahtuu, meillä täällä Suomessa - ja laajemmin sitten Euroopassa yleisesti (ja myös maailmankauppapolitiikassa).
Oletus, että kirjoittajan etninen syntyperä määrittelee olennaisesti hänen näkökulmansa suunnan, kertoo ehkä eniten kommentoijan omista ennakkoluuloista.
Lukisin mieluummin rakentavaa kritiikkiä, joka perustuu asiasisältöön eikä kirjoittajan etniseen taustaan.
Etninen alkuperäsi ja Viro korostuivat ehkä tarpeettomasti omassa kirjoituksessani . Mistään rotuennakkoluulosta ei tietenkään ollut kysymys, vaan mielipiteistäsi, jotka esittivät mm. Virossa tapahtuneen talouskehityksen varsin myönteisessä valossa. Vaikka olen kanssasi eri mieltä, pyrin puhumaan itse asiasta.
Pyydän, ettet pakenisi etnisiin aspekteihin, kun tulee kyse näkökannoista, jotka poikkeavat omistasi . Mielestäni esitin hyvin rakentavassa hengessä kritiikkiä uusliberalismi -termistä saivartelusta asiasisällön kustannuksella.
Itse asiasta puhuttaessa on syytä nähdä ilmiön pitkäjänteiset vaikutukset historiallisia ja nykyisiä markkinaliberalisointitoimia vertaamalla. Taloususkontohan on perin lyhytnäköistä, ja tähtää hetkellisten (tarkoitan vuosia, ehkä vuosikymmeniäkin) aallonharjojen nopeaan hyödyntämiseen. Pidemmällä tähtäimellä kokemukset osoittavat, että elämä ennakkolainalla johtaa tuhoisiin seuraamuksiin.
Mutta ihmiskunta on kovin likinäköinen, eikä haluaisi katsoa omaa napaa kauemmas. Kolme mahdollisuutta: ihmiskunta tuhoutuu, se oppii, tai itkee ja oppii. Uumoilen että viimeinen näistä toteutuu, toivottavasti edes se.
Olen yksinkertainen äiti. Olen käynyt suomalaisen peruskoulun, lukion ja sitten jotain muuta.
Olen ollut töissä palvelualalla julkisella puolella. Olen ollut potilaana ja äitinä julkisessa terveydenhuollossa. - Olen kauhistunut (sydänjuuriani myöden).
-
Uuskommunismi = valtion laitoksessa harjoitettava diktatuurinen linja. Hmm...mmm... täytynee pohtia (-)aivoillani.
-
Hmm..mm..
-
Onko tasa-arvo=tasapäistäminen? Peruskoulussa lahjakkaiden oli vaikea saada yksilöllistä opetusta, ehkä. -
-
Mitä tarkoittaa se, että kaikki suomalaiset saavat julkisen terveydenhuollon laitoksessa tasa-arvoista hoitoa? - Kuulostaa kummalliselta.
Uskallan väittää, että toisinaan ns. menestyjien (lue: korkeasti koulutettujen) hoidossa alisuoriudutaan. Jos lähihoitaja/sairaanhoitaja/lääkäri kavahtaa/pelkää potilaansa tai hänen omaisensa korkeaa koulutusta; hän (terveydenhuollon ammattilaisen tehtävässään) saattaa hätääntyä ja alisuoriutua tehtävässään. -
-
Pitäisikö julkisen terveydenhuollon kyetä hoitamaan myös "ylikoulutetut" kansalaiset ja heidän omaisensa? Pitäisikö? -
-
- - - . Parempi siis lopettaa. Olenhan yksinkertainen äiti.
-
Sela!
Uusliberalismi viittaa kilpailutukseen eri yhteiskunnan aloilla, ja se on toki olin liberalismin ydintä. Kaikille samat mahdollisuudet kilpailla. Se on aina pienimmän etu. Perityt valtahierarkiat eivät kuulu uusliberalismiin. Kansainvälinen jättiyritys, jolla on määräävää markkinavaltaa eri puolilla maailmaa, ei ole uusliberalismin hengen mukainen. Siksi esim. EU:ssa on kilpailupolitiikka, että pidetään yritykset riittävän pieninä ja annetaan pienen ihmisen, kuluttajan, hyötyä kilpailutuksesta ja siitä että yritysten katteet eivät pääse liian suuriksi, eli alhaisista hinnoista.
"Kaikille samat mahdollisuudet kilpailla."
Siis siitäkö syystä suurin EU-maataloustukien saaja esim. 2004 oli ”tiettävästi englantilainen sokeritehdas Tate & £Lyle, joka sai vuonna 2004 EU-tukia 480 miljoonaa euroa” (Esko Seppänen)? Ja siksikö demarien piirissä on esiintynyt halukkuutta ottaa käsiteltäväksi myös Suomen oman maatalouden ja sen myötä lähiruokatuotannon alasajo?
Kiitos Masso jälleen kerran hyvästä kirjoituksesta. Ei tarvitse olla samaa tai eri mieltä mutta silti voi tykätä kirjoituksistasi.
Katsoessani kommentteja huomaan, ettei ole vaikeaa arvata miksei meillä ole liberaalipuoluetta tässä maassa. Kaikilla näyttää (myös minulla) olevan oma näkemys liberalismista tai varsinkin tästä uusliberalismista, sanalla ollessa eri merkitys eri ihmisille on välillä vaikeaa saada järkevää keskustelua aikaan.
Kuten muutama jo täällä USAsta sanoikin, niin Yhdysvaltojen nykyisellä neocon politiikalla ei ole hirveästi tekemistä uusliberalismin kanssa. Maa perustettiin jaloille aatteille ja olikin sitä jonkun aikaa, mutta enää en tiedä miksi sitä kutsua. Ehkä se on jonkun näköinen imperialistisinen kulutushysteria?
Toisin kun joku muu minä en suosittele Heikki Patomäen tuotantoa. Hänen kantansa on niin liberalismin vastainen, ettei mielestäni pysty edes objektiivisesti käsittelemään asiaa (tobinin vero, attac.. get out..).
En tiedä tällä hetkellä missä maassa liberalismia esiintyy? Ehkä joku voisi antaa esimerkin. Suomessa ollaan jossain ihme porvarisosialistisessa järjestelmässä minkä hyötyjä en edes ymmärrä. Hallituksen puheet ja teot ja kansan halua tuntuvat olevan aivan erilaisia. Kyllä jokainen ymmärtää ettei voida lyödä veroja alas ja ylläpitää vahvaa terveydenhuolto ja koulutusjärjestelmää. Mutta pitäisikö enemmän veroja korva merkitä? mielestäni pitäisi.
Liberalismi ja uus liberalismi ovat loistavia aatteita, ne pitää vaan ymmärtää oikein. Joku täällä ammoisina aikoina lainaili aina FOX newssejä, se on hyvää huumoria kun kuulee heidän tunkemaan yhteen vasemmistolaiset, liberaalit, natsit, fasisti ja kommunistit.
Uusliberaalilla talousopilla tarkoitetaan usein libertaarista talousoppia. Libertaarisuuteen tai uusliberaalisuuteen kannattaisi tutustua paremmin kyseisen aatesuunnan kannattajiin tutustumalla. Palomäki ei tietääkseni ole libertaari, vaan paremminkin esittää uusliberaalit käsitteet “olkinukkena”, joka on vain roviota vailla.
Libertaari tai uusliberaali talousoppi ja politiikka perustuu uskomukseen, että hajautettu päätöksentekoprosessi ja yksilön vapaus on tehokkain tapa edistää yhteiskunnan hyvinvointia. Tämä voidan nähdä vastakkaisena näkemyksenä keskusjohtoista päätöksentekoa suosivalle uskomukselle, jonka mukaan hyvinvointi maksimoituu kun julkisen sektorin / valtion organisaatiot suunnittelevat, päättävät ja toteuttavat hyvinvointia edistäviä asioita.
Talousasioissa hajautettu, bottom-up tyyppinen päätöksentekoprosessi tarkoittaa markkinaprosessia. Keskitetty, top-down tyyppinen päätöksentekoprosessi on taas valtiojohtoisen päätöksenteon malli.
Libertaari talousoppi perustuu nk Itävaltalainen koulukuntaan (von Mieses, Hayek). Siinä ollaan ainakin yhtä huolissaan julkisen vallan epäonnistumisesta (government failure) kuin markkinoiden epäonnistumisesta (market failure). Hayek otti yhteen Keynesin kanssa, kun Keynes suositteli valtiojohtoista kokonaiskysynnän säätelyä ja ns aktiivista finanssi- ja rahapolitiikkaa. Keynesin lähtökohta oli, että kokonaismarkkinat voivat juuttua epäoptimaaliseen tasapainoon, ja siksi julkisen vallan tulisi hoidella markkinoiden tasapaino hyvinvoinnin kannalta optimipisteeseen. Hayek oli sitä mieltä, että vaikka valtion talousekspertit olisivat kuinka viisaita, markkinoille hajautunut tieto on kokonaisuudessaan vielä viisaampi. Hayek uskoi, että valtio tekisi keskimäärin enemmän haittaa kuin hyötyä mestaroidessaan markkinoita esim. suhdannevaihteluja tasaavasti, tai vaikkapa valitessaan kilpailevien teknologioiden välillä antamatta markkinaprosessin tuottaa valintaa. Suhdannevaihtelun tasaamisessa julkinen valta on yleensä yhtä myöhässä kuin muukin yleisö, joten ylikuumentunnusta aletaan usein jäähdyttelemään vasta laskukauden jo alkaessa. Markkinoita “valistuneemmasta” julkisen vallan tekniikkatietämyksestä antaa esimerkin suomalainen digiTV-politiikka.
Libertaarit eivät kuitenkaan ole anarkisteja, jotka poistaisivat valtion ja antaisivat “ryöstöbaroneille” vapaat kädet. Libertaariin talousoppiin kuuluu valtion rooli lakien laatijana ja ylläpitäjänä, sekä ihmisten solmimien, vapaaehtoisten sopimusten riitatapausten tuomarina ja tuomion toimeenpanijana toimiminen. Libertaarit ovat aika yleisesti sitä mieltä, että selkeästi määritellyt oikeudet, jotka sallivat yksittäisten toimijoiden innovoida, myydä ja hyödyntää resurssejaan markkinoilla, ovat keskeinen edellytys kansakunnan hyvinvoinnin kasvulle. Siksi libertaarit kannattavat suppeita ja selviä lakeja, jotka olisivat kaikkien ymmärrettävissä ilman lakimiesten ylipapistoa. Esim. kehitysmaiden köyhyyttä libertaarit haluaisivat poistaa valtion selkeästi määrittelemillä maa- ja vesioikeuksilla ja lakien tasapuolisella toimeenpanolla.
Libertaarit näkevät valtion tehtävänä myös toimia niissä tapauksissa, joissa yhteisö kuluttaa muitakin aidosti julkisia hyödykkeitä, esim. turvallisuutta tai ilmansaasteilta suojautumista. Libertaarien mielestä valtion tehtäviin kuuluu myös edistää markkinoiden toteutumista silloin, kun tilanne olisi loogisesti luisumassa tehottomaan tasapainoon tai yleistä hyvinvointia edistävät markkinat olisivat katoamassa kokonaan.
Esimerkikisi yliopisto-opetuksessa liberalistinen ratkaisu olisi valtion tarjoamat opiskelusetelit: koulut ja yliopistot joutuisivat kilpailemaan opiskelijoista markkinamekanismin kautta, mutta valtio tarjoaisi opintojen maksut suomalaisille opiskelijoille. Vasemmistoilaisempi, valtiojohtoinen menettelytapa olisi tämä nykysysteemi, jossa ministeriö antaa tuotantolaitoksille tuotantotavoiteet, ja jakaa resursseja asetettujen ja saavutettujen tavoitteiden mukaan. Tässä esimerkissä näkyy hyvin ideologinen ero: opintoseteleihin perustuva systeemi palkitsee yliopistoja niiden tarjoaman tuotteen (opetus ja tutkinto) markkina-arvon mukaan, nykysysteemi palkitsee yliopistoja opetus- ja tutkintomäärien mukaan.
Libertaarit poikkeavat konservatiiveista, varsinkin ns uuskonservatiiveista siten, että libertaarit haluavat tehdä selkeän eron julkisorganisaatioiden roolin ja yritysmaailman välille. Libertaarit myös kannattavat pientä julkista sektoria, joten he eivät suosi mitään erityisiä tukiaisia, eivät esim yritystukiaisia. Uuskonservatiivit taas toimivat paremminkin yritystukiaisia lobbaavina toimijoina. Uuskonservatiivien mielissä oman maan yritysten ja korporaatioiden tukeminen ja toisaalta yrityksiltä saatu tuki julkiselle sektorille nähdään isänmaallisena ja hyväksyttävänä yhteistyönä. Suomessa kokoomus harjoittaa ymmärtääkseni paremminkin uuskonservatiivista kuin libertaaria politiikkaa. Suomen demarit ja vihreät ovat puolestaan käyttäneet uusliberaali- nimitystä yleisenä haukkumanimenä, vähän samaan tapaan kuin ennen vanhaan “neuvostovastainen” -nimitystä. Siten Suomessa ei oikeastaan ole libertaariksi tunnustautuvaa poliittista puoluetta. Se on tietyllä tavalla ymmärrettävää, libertaarithan supistaisivat ensimmäiseksi sekä byrokratian että lobbaajien haluamat tuet ja tukiaiset.
George Mason- yliopiston professori, nobelisti James Buchanan on tunnettu libertaari. Suosittelen hänen tuotantoonsa tutustumista, mikäli libertaarisuus tai uusliberalismi kiinnostaa. USAssa julkisessa keskustelussa tehdään selvä ero libertaarin ja liberaalin välillä. Siellä liberaali tarkoittaa vasemmistolaista, suuren julkisen sektorin kannattajaa.
Tuli vähän luettuakin kaverin tekstiä vaikka ensin sekoitin presidenttiin. Hyviä ajatuksia ja teorioita, suosittelen.
hyvä kirjoitus. Lisäksi jenkeissä on lukuisia eri konservativismin haaroja, joista Bushin linja on todella maltillinen, jopa liberaali (ei siis libertaari) joidenkin mielestä.
Pohjoismaisista libertaareista kannattaa tutustua Johan Norbergiin, joka on kirjoittanut Globaalin kapitalismin puolustus -bestsellerin.
Käsitteet vaatisivat yksityiskohtaisempaa, historiallista analyysia, ellei Masso tahdo syyllistyä yhtä löyhään argumentointiin kuin kritiikkinsä kohteet.
"Täytyy myös muistaa, että angloamerikkalaisessa ajattelussa 'liberalism' tarkoittaa vasemmistolaisuutta, ellei suorastaan pehmoilua, vähän sanan käyttäjästä riippuen."
Mitä oikeastaan pitäisi muistaa? Sekö, että useimmat ihmiset eivät edes tiedä, mitä heidän käyttämänsä käsitteet tarkoittavat, puhumattakaan että heillä olisi aavistustakaan niiden historiasta? Se tietysti pitää paikkansa, että mikä tahansa sana viittaa mihin tahansa asiaan, jos sitä siitä ruvetaan käyttämään.
Jos minä saisin päättää, käsitteiden "liberaali" ja "uusliberaali" käyttö sellaisenaan säädettäisiin raipparangaistuksen alaiseksi - silläkin uhalla, että en enää olisi sanankäytön suhteen liberaali.
Uusliberalismi sellaisena kuin se on Suomessa esiintynyt tarkoittaa voittopuolisesti ja etupäässä köyhän kyykyttämistä. Sen etunenässä ovat olleet - vaikka eivät olisi koko sanaa edes tunteneet, mutat teot puhuvat puolestaan - herrat Mauno Koivsto, Esko Aho, Iiro Viinanen, Paavo Lipponen ja Raimo Sailas. Ei tää nykyinenkään hallitus ole kummempi.
Luulisi että valtiotieteen tohtori ei votvottaisi jaottelusta uusiliberalismi/liberalismi jonka pitäisi olla ihan perus kamaa jokaiselle joka on käynnyt aiheesta minkäälaisen aloittelija kurssin yliopistolla.
Se että jotkut talipäät eivät osaa tehdä jaottelua, ei ole mikään perusta kritisoida niitä jotka esittävät varsinaista kriitiikkä, sillä he kyllä kaikki tietävät eron klassisen liberalismin ja uusliberalismin välillä. Tai onko vasta esimerkkejä?
On täysin käsittämätöntä väittää että uusiliberaaleja ajatuksia ei voisi kritisoida koska uusiliberaaleja muutoksia ei ole enään tapahtunut. Uusiliberaalit ajatukset ovat vallaan niin Virossa kun Suomesssa. Eikö vallalla olevaa ideologiaa saa kritiosoida?
"uusiliberalismi/liberalismi jonka pitäisi olla ihan perus kamaa jokaiselle joka on käynnyt aiheesta minkäälaisen aloittelija kurssin yliopistolla"
Entä jos aloittelija-kurssin määrittely on turhankin yksinkertaisettu tai kenties ideologisesti värittynyt? Voiko kommentoijan mielestä kukaan kyseenalaistaa alkeiskurssin jaottelua?
"Uusiliberaalit ajatukset ovat vallaan niin Virossa kun Suomesssa. Eikö vallalla olevaa ideologiaa saa kritiosoida?"
Jos minulta kysytään: tottakai saa. Ja yhtä lailla näidenkin kriitikkojen kanssa saa olla eri mieltä - vaikkapa siitä, onko "vallitsevaa ideologiaa" mielekästä kutsua "uusliberalismiksi" vai ei.
Sanoit ääneen jotain, jota ei saisi sanoa. Eräässä yliopistossa "uusliberalismi" on todellakin poliittisesti väritetty termi, johon ei ole odotettavissa neutraalia suhtautumista valtiotieteilijöiltä. Ekonomistit toki turhautuneena tuhahtelevat näille erään professorin salaliittoteorioille..
Kyllä sitä saa olla luova ja kieltää jaottelun järkevyyden. Mutta silloin olisi hyvä esittää vähän painavempia syitä kun se, että ihmisten puheissa uusliberalismi ja liberalismi usein sekottuu.
Kokoomuksessa ehkä Jyrki Katainen on veronalennuksineen ainoa, muuta ajavat konservatiivisiä ajatuksia enemmänkin. Suomen etujen ajaminen ei kuulu uusliberalismiin, joka on maailmanlaajuisen solidaarisuuden aatesuunta. Kaikille samat mahdollisuudet, ei kähmintää, salaseuroja tai monopoleja. Kuitenkin lainsäädäntöä tarvitaan estämään juuri mono- ja oligopolit ja vielä tarjoamaan lainsäädännön turva pienelle ihmiselle, toisin kuin diktatuureissa. Uusliberalismihän on aika pitkällä lähtöisin esim IMF:stä, joka yritti juuri ajaa pienyrittäjien etuja kähmijöiden sijaan kehitysmaissa.
Minusta on herttaisen yhdentekevää miksi kovaa köyhiä halveksivaa politiikkaa nimitetään, uusliberalismiksikö vai miksi. Ilmoitan hyväksyväni vaikka minkälaisia etuja omistaville piireille, työnantajille, osakepörhöille jne mutta vain yhdellä ehdolla. Köyhällekin annetaan jotain. Työnantajille voi antaa helpotuksia vaikka kuinka , mutta vain yhdellä ehdolla. Että työllistävät myös! Köyhät ovat Suomessa päättäjille roskaväkeä , jotka kai ovat kaikki itse syypäitä tilaansa. Joku voi ollakin. Heidät sopii nostaa köyhyydestä. Ja kortistoissa olevat viinamäen miehet eläkkeelle. Ja kortistot oikeille työnhakijoille. Tästä on nykyinen työvoimaministeri puhunut, mutta mitään ei ole tapahtunut. Puhetta piisaa aina, tekoja ei. Yksi teko , jonka sopisi tehdä on se, että työttömän on helppo ottaa vastaan lyhytaikaistakin hommaa, ilman että joutuu siitä sitten kurjempaan jamaan kuin ennen olikaan. Työttömälle oma verokirja. Korvaus juoskoon koko ajan ja sitten kun esim. 2-3 kk pesti päättyy katsotaan vähennetäänkö jostain. Ei tartte kerralla kaikkea vähentää. Suomi on oikein hyvä maa - sille jolla on rahaa ja ne täällä palstoilla huseeraavatkin "viisauksineen".
Yhdysvalloissa vasemmisto kaappasi median kautta "liberalismi"-termin oman politiikkansa kuvaajaksi vuosikymmeniä sitten. Vapaiden markkinoiden sekä hallinnon taloudellisen intervention vähentämisen puolestapuhujat kuten F. Hayek ja Milton Friedman jaksoivat pitkään taistella tätä muutosta vastaan, mutta olivat lopulta voimattomia median edessä. Nyt vasemmisto on vääristämässä sanan "uusliberalismi" sisältämään yrityskorporatismin ja uuskonservatismin joissa hallitus ja talouselämä ovat kietoutuneet toisiinsa. Bushin kaudella Yhdysvallat on ajautunut yhä kauemmaksi klassisesta liberalismista ja libertarismista, poliittisen vasemmiston etua sen kuvaaminen vapaiden markkinoiden lippulaivana toki palvelee tehokkaasti.
Ikävä kyllä media on taas osoittanut voimansa, uusliberalismiin nyt liitetyt mielleyhtymät ovat peruuttamattomasti muuttuneet. Mikäli haluaa enää tulla otetuksi vakavasti, koko sanaa pitäisi välttää. Itse suosittelisin libertarismi-termin ottamista laajempaan käyttöön, nythän käsittääkseni kyseisen sanan ymmärretään Euroopassa tarkoittavan vain minarkisteja ja Murray Rothbradin kaltaisia anarkokapitalisteja.
I.A. Masso kirjoittaa: "Tosiasiassa juuri liberaali politiikka luo vaihtoehtoja, jotka voivat rikkoa järjestelmän jäykkiä rakenteita ja avata uusia mahdollisuuksia..."
Aivan. Tärkeää tässä on, ettei liberaalin politiikan tarvitse perustua ismille "liberalismi".
Vapaamielisyys ei ole dogmaattisuutta.
I.A. Masso kirjoittaa: "Yliopistopolitiikka on kehittymässä varovaisesti vapauttamisen suuntaan, mutta todellisten vaihtoehtojen syntyminen valtiomonopolistisen järjestelmän juurille aidon liberalismin hengessä..."
"Vapauttaminen": (1) Vapauttaminen mistä? (2) Vapauttaminen mihin? (3) Minkä vapauttaminen?
Karkeasti sanottuna länsimaista, suomalaistakin, yliopistoa leimaa kahtiajako: yhtäältä se on oikeistolaisesti alistettu suurpääoman tarpeille, sen funktionääriksi (tekniset innovaatiot + uusiokäytäntöjen legitimointi), toisaalta vasemmistolaisesti alistettu halutunkaltaisen politiikan työrukkaseksi, etenkin ns. yhteiskunta- tai valtiotieteissä.
Leimallista on, että vapaa tieteellinen keskustelu on monissa yhteyksissä epämiellyttävää ja pyritään vaientamaan - pahimmillaan sekä oikeiston että vasemmiston taholta.
'Totuus' ei ole ollut relevantti käsite enää muutamaan vuosikymmeneen. Siihen ei ole paljon pointtia pyrkiä, tärkeintä on koettaa roikkua jonkinlaisen rahoituksen varassa seuraavat 6 tai 12 kuukautta.
Vanha kunnon "liberal education" on tänään liki mahdottomuus (vrt. Allan Bloom).
Infantiilisuuden eteneminen on ollut väistämätöntä modernilla tuotantologiikalla toimivassa yliopistolaitoksessa: lyhyet valmistumisajat merkitsevät käytännössä heikompaa tieteen ja tieteellistä ymmärrystä. Eräänlainen terroristinen, stalinistis-feministinen hybridi on alkanut leimata ei-luonnontiedettä: stalinistiseen toisinajettelun sallimattomuuteen sekoittuu queer-feminististä umpioituneisuutta ja silkkaa anti-tieteellisyyttä.
Ylipäänsä arkiymmärrys, siis ateoreettinen ymmärrys, on tullut vallitsevaksi - sikäli kuin teoreettinen järki on koskaan & missään yliopistossa toden teolla vallinnut. Tämä on merkinnyt käsitteellisyyden hämärtymistä. Asiantila pyritään peittämään - tietenkin: infantiililla - laatu-retoriikalla.
Lopputulos on yhtä valitettava kuin ilmeinenkin: eri valtakeskittymien ideologi-politrukit laativat oman isminsä mukaisia mielipiteitä ja hokemia etäisesti "tieteeltä" näyttävien "raporttien" asuun. Asiasta huomauttaja huutoäänestetään "fasistina", "kommarina" tai "heterona" pihalle. Tai tätä ainakin yritetään.
Terminologia ei ole tässä asiassa minusta oleellisinta, vaan toimenpiteet, suunta ja tulokset.
Virossa ollaan varsinkin entisen pääministeri Mart Laarin johdolla tehty hyviä toimenpiteitä, jotka ovat sieneet Viroa oikeaan suuntaan:
1. Valtiota ja muita ihmisen puolesta päättäjiä ei saa olla enempää kuin on välttämätöntä, kun sitä on liikaa niin se on byrokratiaa, joka vain haittaa asioiden hoitamista.
2. Siten turhan byrokratian vähentäminen mahdollistaa matalan verotason, joka tuo kilpailukykyä - mahdollistaa nopean talouskasvun, josta on hyötyä myös köyhimmille.
3. Vähäinen byrokratia ja vähäinen korruptio korreloivat keskenään. Jos ihmisen ei tarvitse anoa lupaa kunnan, läänin, maakunnan tai valtion viranomaiselta saadakseen tehdä jonkun aivan normaalin toimenpiteen, niin silloin ei ole myöskään tarvetta "voidella" tätä viranomaista luvan saamiseksi. Suomessa korruptio ei ole suuri ongelma, mutta Venäjällä se on mahdottoman suuri ongelma ja Venäjän miehittäminä olleissa maissa on edelleen suuri työ kitkeä korruptiota.
Eiks täällä Suomessakin ole tai on ollut niin kuin "talouskasvu"? Onko köyhä siitä hyötynyt? Ei ole!
Unohtui kiittää ja siksi lisäisin vielä että tämä Iivi Anna Masson blogi niin kuin hänen muutkin bloginsa oli hyvä ja esille nostettu asia tärkeä. Iivi Anna Masso on palstan helmi ja toivon että hän jatkaa samalla tasolla.
Muutamista kommentaattoreista - mm. myyra - tulee mieleen, että he tuntuvat elävän kummallisessa pysähtyneessä "newtonilaisessa" maailmankuvassa jossa muutos on tukituntematon asia. Muutos koetaan uhkana joka johtaa "huonoon suuntaan" jopa "tuhoon". Ihanne on "pysähtyneisyys", "brezhneviläisyys". Tämä pysähtyneisyys tavallisesti naamioidaan "pitkän aikavälin ajatteluksi".
Kuitenkin kapitalismin ja "uusliberalismin" tärkein ominaisuus on jatkuva muutoskyky, myös "luova tuho" ja jopa eläminen "kaaoksen reunalla". Nimenomaan tuo myyran halveksima kyky ratsastaa aaltojen harjalla eli oikea-aikaisuus on olennaista, hypätä aallolta toiselle, ei lillua rasvatyynessä paikallaan vettyen.
Suomalaisen yhteiskunnan vahvuudeksi tulisi nostaa muutoskyky ja joustavuus. Pysähtyneisyyden, vanhan perään itkemisen, voivottelun ja ruikutuksen - mitä muutamat kommentit edustavat - sijaan katse tulevaisuuteen.
"Terminologia ei ole tässä asiassa minusta oleellisinta, vaan toimenpiteet, suunta ja tulokset."
On se, koska jos nykyinen vanhasosialidemokratiasta siirtyminen jonkin sortin markkinatalousmaaksi on muutosta "uusliberalismiin" ollaan hivenen hakoteillä. Tätä terminologiaa käytetään hyväksi puolustettaessa nk. "saavutettuja etuja" ja se kääntyy liberalismia vastaan, jolla ei ole mitään tekemistä arvotyhjiön (arvorelativismin) kanssa.
On ihan sama puhutaanko uusliberalismista tai jostain muusta. Todennäköisesti yhtenäinen melko alhainen veroprosentti hyödyttäisi Suomea. Samalla voisimme nyös integroitua Viron kanssa. Kuitenkin strategisesti on muistettava ,että olemme EU:n osa.
"Todennäköisesti yhtenäinen melko alhainen veroprosentti hyödyttäisi Suomea."
Olen samaa mieltä.
Kannattaa muistaa, että käytännössä lopullinen veroprosentti ei kuitenkaan ole sama tuloista riippumatta - sillä on tulokynnys, jota alemmista tuloista ei makseta veroa lainkaan.
Varsinkin Viron yritysverotuksesta olisi opittavaa. Veroa ei peritä voitosta, jos voitto jää yritykseen. Vasta yrityksestä ulos nostetusta voitosta maksetaan veroa.
Väite että talous olisi jotenkin "liberalisoitu" on melko kukkua. Ei sitä ole liberalisoitu muuten kuin monopolien osalta. Meillä on tällä hetkellä liberalistisen ja sosialistisen talouden kaikki huonot puolet, muttei mitään hyviä puolia. Oikea nimi sille on korporatismi joka tarkoittaa suurpääoman ja valtion symbioosia.
Otetaan esimerkiksi terveyspalvelut, jotka ovat olleet kovan kritiikin alla kuntien yksityistämisvimmojensa takia. Ensin (varsinkin köyhät) verotetaan lähes kuoliaaksi, melkein 60% kokonaisverotuksella. Sitten "yksityistetään" palveluntarjoaja, jotta kunta säästäisi. Todellisuudessa kuitenkin kunta rakentaa monopolin yritykselle x, jonka ei tarvitse kilpailla ja joka yrittää viimeiseen asti tehdä mahdollisimman kovaa voittoa. Tämä käytännössä ajaa siihen, että palvelu on mahdollisimman huonoa mahdollisimman kovalla katteella. Tämän koko lystin maksavat kuntalaiset järjettömällä veroprosentilla. Itse pitäisin parempana ratkaisua jossa kuntalaiset saisivat "palvelupassin" jolla kuntalainen saisi ostaa mistä tahansa ko. palveluja mitä verojen pitäisi kattaa. Tämä ajaisi palvelujen tarjoajat kilpailemaan asiakkaista, joka pidemmällä tähtäimellä vähentäisi verojen tarvetta.
Toinen hyvä esimerkki valtion monopolisointi operaatioista on kaikennäköiset verkot mitä tässä maassa oikeasti on. Tietoliikenne-, vesi-, jätehuolto-, sähkö- ja lämpö- sekä ym. verkostot. Kaikki ovat hyviä esimerkkejä laillisista monopoleista. Ei kukaan täysipäinen usko, että esimerkiksi sähköntuotanto on yhtä kallista kuin siirto. Aina verkkojen rakentaja pitää olla erillään verkoston sisällön- tai palveluntuottajasta. Juuri sen takia, että saadaan kilpailua alalle.
En enempää viitsi esimerkkejä laittaa, mutta näitä on kymmeniä ellei satoja. Tähän kuin mukaan laittaa, eri alojen "pääsyvaatimukset" (kuten pankit: 100M eur), järjettömät pantentti- sekä tekijänoikeudet jne., me ei enää puhuta vapaasta markkinataloudesta vaan korporatismista. Missä lainsäätäjät tukevat suuryrityksiä tekemällä kilpailua rajoittavia lakeja. Jos lainsäätäjät haluaisivat oikeasti parantaa kilpailua näkyisi se nimenomaan, sähkö- ja tietoverkostojen erottamisella tuottajista. Kaikkien kilpailuesteiden poistamisella, varsinkin pieniltä toimijoilta. Suuryritykset eivät ikinä pysty olemaan niin joustavia ja tehokkaita kuin pienet yksiköt. Ainoa suuryritysten kilpailuvaltti on volyymi, minkä ei pitäisi riittää pienyritysten parempaan, nopeampaan ja halvempaan palveluun. Tämän pitäisi näkyä heidän markkinaosuuksissa, mutta eipä näy ja siihen on syy. Eikä se ole vapaamarkkinatalous tai ("uus")liberalismi.
Vapaa markkinatalous on ainoa mikä toimii, me emme ole sitä lähelläkään. Me annamme suuryrityksille toimeentulotukea veroilla niin paljon, että hirvittää. Pankkikriisi, Enso, Sonera ovat vain murto-osa siitä rahamäärästä mitä me olemme veroissa näille rahaa kaataneet. Minä en ainakaan ole veroja sen takia maksanut, että niillä voidaan rahoittaa suuryrityksiä tai kirkkoja. (se että yritysten on maksettava kirkollisveroa on jälleen yksi aivan järjetön asia... mutta se jätettäköön).
Se ei ole kyllä markkinataloutta jos kunnan sairaala yksityistetään ja ihmisten on pakko edelleen käyttää sen palveluja?
Olet kyllä aivan oikeassa siinä, että täällä on yksityistetty paljon monopoli/oligopoli yrityksiä joissa kilpailu on näennäistä.
Jokainen yritys pyrkii monopoliasemaan (tai kartelliin). Se, että Suomessa on monille aloille on liian kovat kustannukset alalle tulolle aiheuttaa vaan vääristymän, ettei kukaan halua tulla alelle ja näin Monopoli.
Asia mitä en myös ymmärrä on, se että kun yksityistetään yhtiöitä miksi verotusta ei olla kevennetty? Millä oikeudella valtio kasvattaa menojaan kun se yksityistää yrityksiä? Voisiko joku kertoa, että jos autolla ajaminen on halvempaa niin mitä hyötyä on julkisesta liikenteestä, joka on kallista (3,8 euroa seutulippu 10 minuutin matkasta) ja siltikin rahoitetaan verovaroin?
Minä kun luulin, että kirkollisvero lopetettiin (JO) 1993? joten tarkistin asian ja näin ei ole, yhteisöverosta menee 1,75% kirkoille.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Yhteis%C3%B6vero
Eli ateisti omistaa yrityksen, joka maksaa veroa kirkolle, jonka palveluita ei käytä??
"Land of the fool, home of the poor"
Ennen kun eläkepommi tulee on hyvä aloittaa yhteiskunnan muuttaminen. Moni suomalainen haluaa varmaan elää Suomessa muttei tässä riisto järjestelmässä.
Vanha mutta hyvä artikkeli:
http://www.ft.com/cms/s/2/e0954014-57d7-11dc-8c65-0000779fd2ac,dwp_uuid=...
Ahvenanmaa on jo näköjään itsenäitynyt.
Ovat jo saaneet oman kansallishymnin
Uusoikeistolaisuus tai uusliberalismi;rakkaalle lapselle voi antaa monta nnimeä.
Kuitenkin ajallemme on tunnusomaista hillitön mammonankumartaminen ja huorintekeminen.
Esim.Nokian ja Applen voittokulkua seuratessa muistuu mieleen Herramme Jeesuksen varoitus äkillisestä kuolemasta. Se on osoitettu myös meidän aikamme ahneelle riistokapitalismin harjoittajalle.
16. Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin.
17. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?'
18. Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni;
19. ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'.
20. Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?
21. Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä."
Luuk. 12:16-21.
Tämä rikas mies ei tiennyt mitä olisi kasvaneella omaisuudellaan tehnyt.Ei ollut tarpeeksi suurta aarreaittaa mihin ansiottoman arvonnousun hedelmät olisi koottu.
Rikkaalle ei kelvannut jo ennestään suuren omaisuuden hyödyntäminen Jumalan tahdon mukaan. Hän ei miettinyt omansa kohtuullista jakamista ei köyhien asiaa eikä orpojen osaa lisärikkauden saadessaan. Vaan: Minulle! Lisää !! Nopeasti!!! Kaikki säiliöihin !!!
Kuinka tuttua meidän ajaltamme. Pääseekö siis tänään jokainen Kiinaan, Romaniaan tai muihin halpamaihin muuttanut väärän voiton kerääjä rahoihin käsiksi? Kun tiedämme että tutkimaton Jumala lopettaa äkillisesti joidenkin mammonankumartajien juoksun.
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.pp.kpnet.fi/mila
kuka käsitettä on käyttänyt ja missä yhteydessä. Vasta sen jälkeen lukija, kuuntelija tai katsoja voisi ottaa selvää siitä, mitä on viestitetty. Vaikka samaa kieltä on käytetty, niin usein kuitenkin on puhuttu eri asioista.
Jos muut kuin oppineet käyttävät käsitteitä, niin sanoma menee perille sellaisena, miksi sen välittämiseen käytetyn käsitenimen antama mielikuva muodostuu. Eli kansanomaisesti sanottuna jää lukijan, kuuntelijan taikka katsojan vastuulle.
Käsitteiden käyttäminen kansalle suunnatussa viestinnässä on edellä mainitusta syystä pikemminkin propagandaa kuin tosiasioiden esiin tuomista.
Kun näitä poliittisia termejä (liberaali, konservatiivi, vasen, oikea) käsitellään, kiinnitetään harvoin huomiota siihen, että termit ovat peräisin lähinnä 1800-luvulta, mutta joidenkin merkitys on täysin muuttunut.
Kiinnittääkö kukaan huomiota siihen, että Tanskan johtava oikeistopuolue (niin kuin oikeisto nykyään ymmärretään) on nimeltään Vasemmistopuolue? Puolue on perustettu yli sata vuotta sitten liberaaliksi puolueeksi. Se oli silloin vasemmistolaisuutta, koska haluttiin murtaa hyvin säännelty ja staattinen sääty-yhteiskunta. Vastapuoli oli konservatismi, joka halusi säilyttää vanhan yhteiskunnan. Sitä sanottiin oikeistolaisuudeksi. Oikeistolaisuus on säilyttävää, vasemmistolaisuus muuttavaa. Tanskan Vasemmistopuolue on pysynyt liberaalina, mutta nyt se ymmärretään oikeistolaisuudeksi. Historiallisesti Tanskan oikeistopuolue on Konservatiivinen kansanpuolue, nyt "Vasemmiston" hallituskumppani.
Jos sanoja oikeisto ja vasemmisto käytettäisiin samoin kuin 1800-luvun lopulla, konservatiiviseen oikeistoon kuuluisivat Suomessa SDP ja Vasemmistoliitto. Liberaalia vasemmistoa edustaisi lähinnä Kokoomus, joka koostuu sekä liberaaleista että vanhakonservatiiveista, joilla Tanskassa on eri puolueet.
Säilyttämisen tai muuttamisen kohde on nyt luonnollisesti 1970-luvulla luotu hyvinvointivaltio, joka oli myös hyvin säännelty, eli sikäli muistuttaa hämmästyttävästi entistä sääty-yhteiskuntaa, säätyprivilegioineen kaikkineen. (Nyt ne on saavutettuja etuja.) Talouselämää on paljon vapautettu, mutta monet muut rakenteet ovat ennallaan.
Masso erottelee liberalismin uusliberalismiksi kutsutusta ilmiöstä vähän turhan suorasukaisesti. Liberalismi oli nimenomaan alunperin valistuksen ajan aate ja siihen liittyi niin ihmisoikeuksien kuin laissez faire -kapitalisminkin kannattaminen. Valistusfilosofit Adam Smithistä Anders Chydeniukseen olivat juuri ensimmäisiä liberaaleja ja erittäin "markkinamyönteisiä".
Myöhemmin, 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa liberalismina alettiin pitää enemmän maltillista sosiaalidemokraattista liikettä. Eritoten Yhdysvalloissa käsite on siitä lähtien tarkoittanut yksinomaan vasemmistolaisempaa ideologiaa. Klassista liberalismia, kuten alkuperäistä liberalismia nykyään usein kutsutaan, nimitetään Yhdysvalloissa taas libertarismiksi. Juuri tästä syystä ilmeisesti myös monia markkinahenkisiä ajattelijoita jotka eivät halua identifioida itseään libertaristeiksi on alettu kutsua vastaavasti "uusliberalisteiksi" vasemmistomielikuvien välttämiseksi.
Suomessa klassista liberalismia eli valistuksen ajan "alkuperäistä" liberalismia ajaa nykyisin lähinnä tällä hetkellä puoluerekisterin ulkopuolella oleva Liberaalit rp joka määriteltäisiin Yhdysvalloissa uusliberalistiseksi tai libertaristiseksi puolueeksi.
Käsitteet ovat joka tapauksessa erittäin sekavia eikä tilannetta tosiaan helpota se, että vasemmistopiirit ovat lanseeranneet tämän uusliberalismi-käsitteen joka näyttää tarkoittavan tilanteen mukaan mitä tahansa epämiellyttävää ideologiaa, markkinahenkistä tai sitten ei.
http://en.wikipedia.org/wiki/Classical_liberalism
Masso kirjoittaa asiaa. Osa vasemmistosta puhuu uusliberalismista, se puhe on täyttä huuhaata.
"Olisiko “uusoikeistolaisuus” osuvampi termi kuvaamaan kovaa ja raadollista kilpailutuspolitiikkaa? Tai vaikkapa “uuskommunismi”, jos diktatuurista linjaa harjoittavat valtion instituutiot? Kuulostaa oudolta, mutta onko “uusliberalismi” parempi?"
Uuskommunismi kuulostaa sopivalta.
Kerrassaan erinomainen kirjoitus.
Uusliberalismi, libertarismi vai pelkkä liberalismi? Tällainen kiistely nimestä on turhaa ajanhukkaa, joka vie huomiota itse sisällöstä. Kaikki kuitenkin tietävät mitä termillä uusliberalismi tarkoitetaan: vapaata markkinataloutta, jossa valtion säätely on mahdollisimman vähäistä.
Mikä uusliberalismissa sitten oikein mättää? Sehän on teoriassa hyvä aate, jonka ihanteellisesti toteutuessa kaikki hyötyisivät. Sen suurin vika on kuitenkin siinä, että se unohtaa laskuistaan kokonaan ihmisen. Se unohtaa, että ihmisten joukossa on ahneempia, jotka haluavat itselleen enemmän. Ja ne ovat usein niitä, jotka ovat tärkeimmissä asemissa. Ja se unohtaa, että on myös niitä, jotka eivät tule toimeen omillaan ja syrjäytyvät ilman tukea. Näin ollen ajatus ihmisten täydestä vapaudesta ontuu, sillä ihmisten lähtömahdollisuudet eivät ole todellakaan samat. Eikä vapautta ilman vastuuta: missä on tuhansia työntekijöitä irtisanovien yritysten yhteiskuntavastuu?
Tässä suhteessa uusliberalismi on erinomaisesti yhdistettävissä kommunismiin: ne molemmat unohtavat ihmisen laskuistaan. Kommunismi on teorian tasolla hyvä aate, jonka ajatus täydellisen tasa-arvoisesta yhteiskunnasta ei voi kuitenkaan toteutua, koska aina on ahneempia ihmisiä, jotka haluavat itselleen enemmän. Ja nuo ihmiset ovat jostakin syystä juuri ne, jotka nousevat aina valtaan.
Uusliberalismi on siis liian epäinhimillinen aate voidakseen toteutua. Sen ajama täydellinen yksityistäminen vain entisestään koventaisi kilpailua ja lisäisi epätasa-arvoa. Mikä on vaihtoehto? Uusliberalismi ja kommunismi edustavat molemmat ääripäitä, joita ei voi toteuttaa käytännössä. Eikö näin ollen kultainen keskitie olisi järkevin vaihtoehto, (mitä eräät kiinalaiset filosofitkin aikanaan tolkuttivat). Suomessa on noudatettu pitkään sekatalousjärjestelmän oppeja, missä yhdistyvät markkinatalous ja valtion säätely. Se olikin hyvin kannattavaa, sillä hyvinvointi kohosi Suomessa vuodesta toiseen aina 80-luvulle asti. Mutta sitten, kun valtion säätelyä pörssissä (uusliberalismin oppien mukaisesti) löysättiin ja päästettiin härkä irti, seurauksena oli Suomen pahin lama ja työttömyys ikinä. Kuka siis kannattaa tällaista äärikapitalismia? Eikö sille tosiaankaan ole vaihtoehtoa? Onka sekatalousjärjestelmän oppien noudattaminen menneisyyteen takertumista? Ovatko uusliberalismin henkeen tehdyt rikkeet tulevaisuuden hyväksi tehtyjä uhrauksia? Yksinkertaista vastausta tähän tuskin lötyy, mutta eikö se keskitie nyt kummiskin...
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 62 kommenttia