Holhousta vuoropuhelun nimissä
Brittiläisyyttä maailmalla mainostava British Council keräsi viime viikolla väkeä ympäri Eurooppaa Lontooseen ”Living Together Summit”-nimiseen tapahtumaan. Tarkoituksena oli edistää etnistä tasavertaisuutta ja kulttuurien välistä vuoropuhelua Euroopan neuvoston vastaavan teemavuoden yhteydessä. Hienoja ja jaloja tavoitteita.
Kutsutuista valtaosa tuli Euroopan itäisiltä ja kaakkoisilta alueilta, vaikkakin myös Suomi, Norja, Tanska ja Itävalta olivat edustettuja. Näytti siltä, että tavoitteena oli opettaa nimenomaan Euroopan reuna-alueiden ihmisiä elämään vähemmistöjensä kanssa. Kokouksen vieraita kohdeltiin kuin ulkomaille päästettyjä neuvostodelegaatioita aikoinaan, majoitettiin loistohotelliin ja kuljetettiin bussiryhminä kaikkialle. Näin pieni ihminen tuntee nöyrää kiitollisuutta eikä lähde harhailemaan omille teilleen.
Kokous oli kaoottinen sekoitus erilaista vähemmistöretoriikkaa, eivätkä järjestäjätkään näyttäneet tietävän, mikä punainen lanka olisi yhdistänyt Pohjoismaiden, Baltian, Balkanin ja muun raja-Euroopan kiehtovia ja moninaisia etnisiä kuvioita mielekkääksi kokonaisuudeksi. Ehkäpä siksi – tai sitten ihan muista poliittisista syistä – kattoteemaksi muodostui islam ja sen väistämätön tulo Eurooppaan. Näin islam monopolisoi keskustelun kulttuurieroista – kaikista muista ryhmistä, israelinvenäläisistä albaaniortodokseihin sekä serbianunkarilaisista itävaltalaissloveeneihin, tuli yhtenäinen, ei-islamilainen “enemmistö”.
Vaikka muslimeja oli parisatapäisen monietnisen yleisön joukossa vain muutamia, pääosin Tanskasta, Norjasta ja Suomesta, tapahtuman alussa osoitettiin rukoustilojen paikka ja konferenssi-illallisella tarjottiin kaikille islamin sääntöjen mukaista halal-lihaa, jonka teurastustapa on EU:n eläinsuojelulakien vastaista. Kuka olisikaan osannut kirjata erikoisruokavaliotoivomuksenaan eläinsuojelulainsäädännön noudattamisen? Toki kasvissyöjille oli tarjolla riisipuuroakin.
Valtaosa tapahtuman keskusteluista kuului Chatham-house-säännön alaisuuteen, eikä puheita saa silloin julkisesti siteerata. Plenaarisessiot sen sijaan olivat julkisia. Ensimmäisessä sellaisessa Euroopan neuvoston apulaispääsihteeri Maud de Boer-Buquicchio otti kantaa ”uskontojen loukkaamista” vastaan ja tuomitsi erityisesti maanmiehensä Geert Wildersin näinä päivinä julkaiseman Koraani-kriittisen elokuvan. Hän ei kuitenkaan ollut nähnyt elokuvaa.
Boer-Buquicchion mukaan uskonnon loukkamattomuus on sananvapautta tärkeämpi. Hän kehotti meitä kaikkia käyttämään sananvapauttamme sanoakseemme jyrkän ”ein” Wildersin kaltaisille vihanlietsojille. Hän ei sanonut ”eitä” murhille, tappouhkauksille ja pahoinpitelyille uskonnon koskemattomuuden nimissä.
Kokouksen avaus loppui videosaarnalla, jossa eräs eurooppalaismufti kehui islamin tuovan Eurooppaan rauhaa, harmoniaa ja ihmisoikeuksia. Mufti esiintyi videolla eikä henkilökohtaisesti, emmekä voineet kysyä häneltä, miksi juuri islamilaiset maat eivät suostu allekirjoittamaan YK:n ihmisoikeusjulistusta sellaisenaan.
Työpajakeskustelut muistuttivat paikoin leikkikoulun oppitunteja. Puheenjohtajat selittivät, mitä tarkoittaa identiteetti, stereotypia ja syrjintä: ”Katsokaa: portaikossa on monta samankorkuista rappua. Se on stereotypiaa. Ihmisistä ei saisi ajatella näin.” Välillä tuntui, että järjestäjien mielestä osallistujat eivät mieluiten saisi ajatella ollenkaan.
Yleisö – eri alojen asiantuntijoita, toimittajia, parlamentaarikoita, virkamiehiä ja vähemmistöjen edustajia – kuunteli kiltisti ja leimahti vain välillä kinastelemaan siitä, kohteleeko joku maa omia vähemmistöjään huonosti, tai siitä, olivatko Madridin ja Lontoon pommi-iskut maitten valtaväestöjen syytä. Ja siitä, olisiko Independent-lehden Irakin itsemurhapommittajista kertovan jutun yhteydessä pitänyt tasapuolisuuden nimissä painaa kuvia myös juutalaisiksi ja kristityiksi tunnistettavista ihmisistä.
Tapahtuman päätteeksi tunnettu monikulttuurisuusteoreetikko Bikhu Parekh julisti tuttuun tapaansa, että kansallisvaltion aika on ohi ja kansallisella identiteetillä ei ole enää mitään merkitystä, koska se muuttuu kuitenkin historian voimien myllerryksessä. Ei kovin lohdullinen sanoma pikkukansojen edustajille, mutta aplodit olivat kovia.
Hyvästä tarkoituksestaan huolimatta järjestäjien asenne ”opetettavia” kohtaan vaikutti ylimieliseltä. Jotkut vanhan vapaan maailman edustajat eivät vieläkään osaa suhtautua toisen ja kolmannen maailman edustajiin kuin aikuisiin, oikeisiin ihmisiin. Niin kauan kuin tätä läpinäkyvän holhoavaa asennetta ei pystytä vaihtamaan tasavertaiseen vuorovaikutukseen, joka saattaa sisältää myös kiusallisia erimielisyyksiä, Lännen taistelut maailman kansalaisten “sieluista ja sydämistä” ovat tuomittuja epäonnistumaan.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Monikulttuurisen vähemmistödiktatuurin ja kansallismielisen enemmistödiktatuurin väliltä täytyisi löytää hallintatapa (governmentality), joka ei olisi diktatuuri ollenkaan. Onkohan se yhtä mahdoton kuin ikiliikkuja?
Mahdottomammaksi muuttuu. Mitä monikulttuurisempi yhteiskunta on, sitä vaikeampaa on tyydyttää kaikkia.
Mielenkiintoinen ja hyvä kirjoitus jälleen kerran Iiviltä. Aihepiirin huomioiden, ei sisältö sinällään yllätä, koska tää tuntuu toistuvan monella tapaa eri tasoisina viiteryhmää koskien, mikä on tietenkin valitettavan masentavaa.
Monikulttuurisuuspropagandalle tulee käymään samalla tavalla kuin sosialismille: se romahtaa. Katsellaan ja kuunnellaan tätä nyt aikamme, niin voimme tuleville sukupolville taas aikanaan nauraa, että tällaista oli vuonna 2008.
"Kokouksen avaus loppui videosaarnalla, jossa eräs eurooppalaismufti kehui islamin tuovan Eurooppaan rauhaa, harmoniaa ja ihmisoikeuksia. Mufti esiintyi videolla eikä henkilökohtaisesti, emmekä voineet kysyä häneltä, miksi juuri islamilaiset maat eivät suostu allekirjoittamaan YK:n ihmisoikeusjulistusta sellaisenaan."
Olen itsekin ollut muutamassa vastaavanlaisessa monikulttuurisuuttaa ym. käsittelevässä tapahtumassa, ja harva uskalsi avata suunsa kysyäkseen mitään, vaikka paikalla olikin luennoimassa joku 'elävä' ihminen. Näinä poliittisen ylikorrektiuden ja rasistiksi leimautumisen aikoina monet katsovat viisaammaksi olla hiljaa. Tämäkin tulee muuttumaan aikanaan, mutta toistaiseksi kaikki omilla aivoillaan ajattelevat vain joutuvat kärvistelemään.
""Tapahtuman päätteeksi tunnettu monikulttuurisuusteoreetikko Bikhu Parekh julisti tuttuun tapaansa, että kansallisvaltion aika on ohi ja kansallisella identiteetillä ei ole enää mitään merkitystä, koska se muuttuu kuitenkin historian voimien myllerryksessä. Ei kovin lohdullinen sanoma pikkukansojen edustajille, mutta aplodit olivat kovia""
Kuulostaa kovin kommunismilta.
Monikulttuurisuus ja kommunismi ovat käytännössä sama asia.
Molemmissa on uhri ja sortaja, joiden tilalle tulee uusi vapauttava järjestys. Molemmat ajavat 'vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa' (jotka ovat itsessään toinen toisensa poissulkevia: ei voi olla vapaa jos pitää olla tasa-arvoinen..) sekä rajojen poistamista, että kansallisen identiteetin alasajoa. Molemmat hakevat sokeata uskoa aatteeseen ilman mitään konkreettista pohjaa tukemassa aatetta ja molemmat uskovat aukottoman sensuurin, uhkailun, kiristämisen ja puhtaan tyrannian olevan positiivisia työkaluja hankkeen ylläpitämiseksi.
Molemmat aatteet kosiskelee massoja sellaiseen liikkeeseen, joka ei ole hallittavissa, koska hankkeelta puuttuu tuki todellisuudesta. Näin kyseessä on siis abstraktio, jota ei voi lähestyä todellisuuden tasolla mitenkään konkreettisesti. Monikulttuurisuus on siis itsessään aina poikkeustapaus todellisuuden näkökulmasta, joten sitä on mahdotonta paketoida faktuaaliseksi teesiksi. Kyseessä on usko, jonka päätavoite on päästä sateenkaaren päälle syömään mahat täyteen karkkia, mutta joka todellisuudessa on täynnä kaaosta, verta ja pommeja.
Kyseessä on erittäin vaarallinen hanke, jopa ilman islamia mukana kuvioissa, joka tekee hankkeesta entistä vaarallisemman.
Kyseessä on siis neo-kommunismi, joka näkee tilaisuutensa koittaneen kansainvälisen utopian implimentoimiseen.
Asiassa ei käy hyvin. Tilanne on kutakuinkin identtinen viime vuosisadan ensimmäisen vuosikymmenen kanssa.
"Molemmissa on uhri ja sortaja, joiden tilalle tulee uusi vapauttava järjestys. Molemmat ajavat 'vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa' (jotka ovat itsessään toinen toisensa poissulkevia: ei voi olla vapaa jos pitää olla tasa-arvoinen..)"
”Musta tuntuu”, että noilla sanoilla ei ole alunperin tarkoitettukaan sitä, että ”vapauden, veljeyden ja tasa-arvon” tulisi toteutua yhtä aikaa ja aivan ”tasa-arvoisina” kaikissa elämäntilanteissa. Jospa noilla yhteiskunnallisilla sanoilla tarkoitettiin esimerkiksi sitä, että ensisijaista on
* vapaus ajattelussa
* veljeys työelämässä
* tasa-arvo oikeuden edessä?
Oman käsitykseni mukaan monikulttuurisuus kyllä onnistuu, jos kaikki todella noudattavat YK:n ihmisoikeusjulistuksen periaatteita myös käytännössä ja kantavat vastuun tekemisistään. Mikään muu minkä tahansa ”pelastajan” nimissä julistettu ”ismi” ei käsitykseni mukaan koskaan tule mahdollistamaan rauhaa maailmaan.
""Oman käsitykseni mukaan monikulttuurisuus kyllä onnistuu, jos kaikki todella noudattavat YK:n ihmisoikeusjulistuksen periaatteita myös käytännössä ja kantavat vastuun tekemisistään.""
Historian vaarallisin sana: "jos".
Tuo pitää sisällään sen, että "jos" kaikki ei pidäkään YKn julistuksia ohjeinaan ja mantroinaan ja katsoo, että oma ohjekirja tai käyttäytymiskoodisto on paljon parempi, niin entä sitten?
YK paheksuu kenties voimakkaasti?
YK on muuten ensimmäinen, joka vetäytyy kriisialueilta, kun tilanteet kärjistyvät.
Kaikkein huolestuttavinta on todeta, miten moneen kritiikitön monikulttuurisuuspropagada on uponnut. Käykääpä vain vilaisemassa Hesarin keskustelupalstoja. Totta kai kaikenlainen ulkonäköön ym. perustuva vihamielisyys on tuomittava, mutta usein ihmiset sekoittavat totaalisesti puurot ja vellit. Ja tällainen ihmismielen sekoittaminen on tarkoituksenmukaista, sitä tehdään juuri Masson kuvailemissa tapahtumissa ja useissa medioissa.
Vera Izrailit kirjoittaa asiasta aika osuvasti:
http://www.uutiskynnys.fi/mielipide/2007/mista-meita-sikiaa---entisen-mo...
Olen aina ihaillut kommunistien ja taistolaisten kykyä soluttautua mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ja asemiin. Ennen kaikkea tämä Juha Oksasen ja Risto Aallonharjan esille tuoma asia on kiehtova: kukapa olisi uskonut, että J. V. Stalinin sala-aivoitukset ovat globaalin kapitalismin ja sitä seuranneen kansallisvaltion kuoleman takana!
Vakavasti, monien työväenpuolueiden vaalitappioiden taustallahan on mm. se tosiseikka, että "oikeisto" on nykyään kansainvälistä ja "vasemmisto" edustaa paikallisuutta ja nationalismia.
Uskonnonrauhan kunnioittaminen on muuten tarkalleen markkinatalouden mukaista toimintaa. Fundamentalistien pommikampanjat ja ostoboikotit ovat markkinahäiriöitä. Markkinoilla mennään asiakkaan ehdoilla ja jos asiakasta loukkaa jokin kuva tai ajatus, se piilotetaan silmiltä.
Muistanemme vielä, että islaminuskoa ja sitä tunnustaneita kansakuntia vastaan eniten ovat tapelleet sosialistiset tai kommunistiset diktatuurit!
Mikäli katsoo polittisten aatesuuntausten suoltamia kannanottoja, voi todeta seuraavaa:
vasemmisto haluaa kansainvälisyyttä siten, että kaikki saavat liikkua kaikkialle, paitsi tavarat, palvelut ja pääomat;
oikeisto taas haluaa, että tavarat, palvelut, pääomat sekä yritteliäät ihmiset saavat liikkua vapaasti, joutoväkeä tai yhteiskunnan turvallisuutta vaarantavaa väkeä ei saa päästää sisään.
Vasemmiston nationalismi kiteytyy EEC:n, EMU:n, Naton, EU:n, USA:n ja WTO:n vastustamiseen (tässä vasemmisto usein löytää yhteisen sävelen äärioikeston kanssa). Vasemmiston mielestä islam ja bongorummut ovat "kivaa", niiden tulo yhteiskuntaan on vain ja ainoastaan positiivista. Sen sijaan globaali talous, armeija ja poliisi on "ei-kivaa", niitä pitää vastustaa.
Keskustelin jokin aika sitten erään SKP:n jäsenen kanssa. Hänen mielestään Suomen tulisi ottaa vastaan kaikki pakolaiset, ketkä vain ovat tulossa. Sen sijaan hän oli valmis pistämään totaalisen stopin ulkomaalaisille työnhakijoille. Eli hänen mielestään Suomeen saa kyllä tulla, mutta ei töihin. Mitenkähän pitkään sellainen yhteiskunta kestäisi?
Tietysti yllämainittuja asioita ei voi yhdistää kaikkiin vasemmistolaisiin tai oikeistolaisiin, mutta jotain suuntaviittaa ne antavat.
Globaali vapaakauppa on lieveilmiöistään huolimatta luonut ja tulee luomaan paljon enemmän tasaisesti jakaantuvaa hyvinvointia maailmaan, kuin protektionistinen sosialidemokratia / sosialismi.
""tosiseikka, että "oikeisto" on nykyään kansainvälistä ja "vasemmisto" edustaa paikallisuutta ja nationalismia.""
Täytyy muistaa, että Hitlerin nationalismi oli käytännössä sosialismia - kansallissosialismia, jolla ei ollut mitään tekemistä oikeiston kanssa.
Ero oli vain siinä, että tuo sosialismin muoto oli eksklusiivisesti saksalaisille.
Oikeiston epäterveestä nationalismista on oman käsitykseni mukaan hyvin vähän jos ollenkaan esimerkkejä. Poikkeuksetta epäterveen nationalismin taustalla on joku sosialismin variaatio.
Sosialismi kääntyy hyvin helposti epäterveeksi, koska sen perusydin tai -premissi nojaa koko painollaan uskoon, ilman todellisuutta mukana. Näin, kaikki ne hienot ajatukset, joita nyt voi ylipäätään keksiä muuttuu ikäänkuin legitiimeiksi. Kun nämä ei sitten tuotakaan haluttua tulosta alkaa mielenosoituksellinen kiukuttelu ja todellisuuden pakottaminen tähän itse keksittyyn muottiin. Koska todellisuus on mitä se on, eli taatusti mielikuvituksen yläpuolella, niin seurauksena on viime vuosisatoina nähdyt massamurhiin päättyneet katastrofit.
Nyt uuden 'todella hyvän idean' läpiviennissä käytetään samoja painostamiseen, pakottamiseen, sensurointiin ja tyranniaan perustuvia metodeja, kuin viime vuosisadallakin. Se mihin tämä eskaloituu ja missä mittakaavassa jää nähtäväksi.
- ensin white flight lähtee käyntiin
- sitten alueet, joista veronmaksajat ovat muuttaneet pois, slummiutuu
- kun valkoisilta loppuu kohteet mihin voi muuttaa pakoon niin entä sitten.. Väistämätön eskalaatio täydeksi sodaksi.
Sodat ovat syntyneet historiassa pääsääntöisesti elintilasta. Joten tässä valossa on pakko kysyä, että miten järkevää nyt voi olla, että laitetaan mahdollisimman paljon mahdollisimman erilaisia ihmisiä mahdollisimman pieneen tilaan? Syntyykö tästä kontaktiteorian mukainen ikuinen rauha, kun ihmiset oppivat tuntemaan toisensa ja jos niin, niin miksi sodat on käyty pääsääntöisesti elintilasta koko ihmiskunnan historian aikana? Johtuuko se kenties siitä, että historiasta on puuttunut aina ratkaisevalla hetkellä esim. Astrid Thorsin kaltaiset humanistit, joiden ylivertainen näkemys ihmiskunnan psyykestä on jäänyt kaikilta ratkaisevasti älyämättä?
- Enpä usko ja luulen, että em. tapaiset humanistit ovat olleet naivismissaan ja fanaattisessa uskossaan omaan ylivertaisuuteen 'se' primäärinen polttoaine, jolla tahattomasti on saatu tilanteet kärjistettyä totaalisen kaaoksen partaalle.
En täysin allekirjoita, tässä ketjussa esitettyä väitettä monikulttuurihysterian tappiosta. Perusteluina seuraavat:
-Ns. monikulttuuripropaganda työllistää Euroopassa paljon väkeä, näin myös Suomessa, se on jo eräälainen teollisuudenhaara josta monet saavat rahaa. Mm. pakolaisneuvonta, pakolaiskeskukset, mamujen erityisopetus jne...
-Pakolaisten ja mamujen määrä lisääntyy koko ajan, ja samalla näiden poliittinen merkitys, esim. Suomessa on Keskustapuolue perustanut venääjänkielisen puolueosaston.
Se mikä voi kaataa mamu-innostuksen on se tosi asia, että monet mamut ovat suoraan sanottuna rasitteena veroja maksaville keskiluokan eurooppalaisille.
Ajan myötä kehittyy myös niiden maahanmuuttajien monikulttuurikriittisyys, jotka tulevat osaksi koko homman rahoittavaa keskiluokkaa.
Jo nyt maassa on ahkeria maahanmuuttajaryhmiä, jotka eivät missään tapauksessa halua identifioitua säkkiin puettuihin naisiin ja möliseviin partamullaheihin. Siksi he eivät halua itsestään puhuttavan maahanmuuttajina juuri sanan saaman negatiivisen kaiun takia.
Mikäli maahanmuuttajajärjestelmässä otettaisiin tiukka pisteytysjärjestelmä käyttöön Kanadan mallin mukaan, vähenisivät monikultturistien inhoamat monikulttuurikriittiset soraäänet radikaalisti.
Lisäksi maahanmuuttoasioista puhuttaessa tulee erottaa selkeästi kaksi ryhmää toisistaan: työperäiset maahanmuuttajat ja pakolaiset.
Hyvässä jutussaan Iivi Anna Masso kuvaa mainiosti nykytilannetta.
Islamilaisen käsityksen mukaan koko muslimikulttuuri perustuu uskontoon, Koraaniin ja muihin ikivanhoihin pyhiin kirjotuksiin. Eurooppalaisessa katsantokannassa taas uskonto ja kulttuuri ovat enää vain hyvin löyhässä riippuvuussuhteessa toisiinsa.
Sananvapaus on eräs perusoikeuksista, jotka myös kulttuurisen, kuten muunkin kehityksen kannalta ovat olleet oleellisella tavalla merkitäviä eurooppalaisessa kehitykselle. Eikä todellakaan pidä jättää ymmärtämättä sanavapauden vaikutusta myös teknologiseen kehitykseen, vaikka asia onkin paljon helpompaa havaita muussa kulttuurisessa kehityksessä.
Islamilaiselle kulttuurille on ollut leimallista se, että heillä ei sinänsä ole ollut erityistä tarvetta irrottaa kansalaistensa mielen ja vapauden hallintaa uskonnollisesta kontrollista sangen yksinkertaisesta syystä. Länsimainen teknologia ja sen mukanaan tuoma maallinen mammona ovat oleet jo vuosisatoja islamilaisissa kulttuureissa tuontitavaraa, jonka tietenkin voidaan uskonnollisista lähtökohdista ajatella tulleen Jumalan suomina lahjoina, vaikka todellinen tuottaja olisikin vähemmän jumalriippuvainen lännen teknologinen osaaminen, islamilaisesti ajatellen pakanamaissa.
Länsimainen tekemisen teho perustuu oleellisesti sekulaariin kulttuuriin, jossa uskonnolle tunnustetaan ja taataan sille kuuluva osansa. Mutta käytännön elämässä ja tuotannossa uskonnon osuus on fiksusti jätetty omaan arvoonsa.
Jos uskonnolle lännessä annettaisin takaisin se asema, jonka se lopullisesti menetti Ranskan vallankumouksen ja Amerikan itsenäisyysjulistuksen myötä, muslimit saisivat ehkä kokea sangen kauhistuttavia seuraamuksia.
Nyt kun kristillisyyteen perustunut läntinen kulttuuri on oppinut henkisen vapautensa myötä tehokkaasti hyödyntämään uusia maallisempiin lähtökohtiin perustuvia ajattelun tapoja, niin uskonnon uusi ensisijaistaminen läntisessä ajattelussa loisi puolestaan tilanteen, missä lännellä olisikin käytössään perinteeksi muodostunut tekninen innovatiivisuus yhdistettynä uskonnollisen maailmankuvan yksiviivaistavaan tapaan kehitellä viholliskuvia. Tilanne olisi islamilaisen kulttuurin kannalta huono. Sillä pitää toki muistaa, että loppujejn lopuksi ihmisoikeuksiin ja sanavapauteen liittyvät käsitykset ovat kuitenkin kehittyneet muotoonsa kristillisen maailman sekularistisena aikana. Eivät uskonnon valtakausina, joihin palaaminen siis toisi helposti myös vanhatestamentillisia arvoja länsimaisuuteen. Vai niinkö sen muka tahdottaisiin menevän, että vain islaminuskolle oltaisiin jonkinlaista ensisijaisuutta antamassa?
Parhaana tämän hetkisen torjunnan välineenä vaatimukseen jonkinlaisesta uskonnon ensisijaistamisesta toiminee kuitenkin vielä vuosia vaatimuksen yksiseliteinen naurettavuus länsimaisittain ajatellen. Näin, vaikka islamilaisen maailmankuvan etuoikeuksien puolesta toimiminen onkin mielenkiintoisella tavalla ottanut myös toimintatavakseen dialogin rakentelun kansalaismielipiteitä ohjaamaan kykeneväksi mielletyn vaikuttajien ylätason kanssa, ja näiden suostuttellemisen omille linjoilleen.
Passon artikkelissaan kuvaama kokous neukkumaisine koreografioineen kuvaa hyvin sitä tilannetta, jossa nyt olemme. Nyt kuunnellaan, mitä islamisteilla on sanottavaa ja annetaan mahdollisuus ilmaista itseään, vähän länsimaisen psykiatrian antamien mallien mukaisesti. Ja samalla toivotaan tapahtuvaksi sen mikä on odotettavissa. Odotellaan islamilaista reformia.
Islamilaiselta maailmalta puuttuvat sen kaltaiset voimakkaat uskontoreformistiset liikkeet, jotka länsimaissa ovat räväyttäneet uskonnollisen ahtauden toimiviksi kehityksen pelikentiksi. Vain uskonnollisten reformien avulla on kunnolla päästy eteenpäin tässä ihmiskunnan maallisessa vaelluksessa. Islamilaiselta maailmalta puuttuvat vanhakantaisten ahdistuksen ylläpitäjien päänkatkomiskaudet, siellä ei ole ollut Lutherin ja muiden teologisten reformistien kaltaistaisia systeemin kyseenalaistajia, ei edes Pietari Suuren veroista, vähäisempää vanhauskoisten henkisen ja kulttuurisen pysähtyneisyyden purkajaa. (Atatürkin perinteen haaskaaminen nykyisessa Turkissa on islamistisissa paineissa ymärrettävää, mutta kuvaa samalla hänen luomansa liikeen heppoisuutta läntisiin reformeihin verrattuna.)
Se taas mitä islamilaiseen kulttuuriin näyttää oleellisella tavalla vieläkin kuuluvan, on yksittäisten ihmisten erilaiset ja valtavasti energiaa kuluttavat lynkkaamiset tai lynkkkaamisten vaatimiset ja muut massatunteenpurkaukset, joltisestikin samassa hengessä mitä viimeksi neuvostomaassa saimme nähdä. Epäsekulaari uskonnollisuuden käskyttämä kulttuuri kun tykkää siitä, että kansalaiset osoittavat ajattelunsa alamaisuutta sillä tavoin. Mutta viihdettähän se sellainen oikeastaan on länsimaiselta katsantokannalta, ja viihdehän on tunnetusti tärkeä mielipidevaikuttamisen keino.
"Ensimmäisessä sellaisessa Euroopan neuvoston apulaispääsihteeri Maud de Boer-Buquicchio otti kantaa ”uskontojen loukkaamista” vastaan ja tuomitsi erityisesti maanmiehensä Geert Wildersin näinä päivinä julkaiseman Koraani-kriittisen elokuvan."
Hollantilaisilla ei ole oikein stabiilia minä-kuvaa. Maassa tuhottiin juutalaiset melko tehokkaasti, ei kuitenkaan niin tehokkaasti kuin Virossa, koska Hollannissa oli hyvä henkikirjoitusjärjestelmä, mikä oli kuolemaksi. Maa on periaatteessa vapaamielinen, joka suosii niin prostituutiota kuin mietoja huumeitakin, mutta toisaalta se on jonkinlainen kovan linjan pikku-NATO-maa, joka esiintyy Yhdysvaltain rinnalle enemmän tai vähemmän miehekkäästi. Lisäksi siellä kehitellään eutanasiaa tavalla, mikä olisi jossain katolisessa maassa ennen kuulumatonta, mutta mahdollista valtiouskoisessa protestanttisessa maassa.
On mielenkiintoista se, miten kaikki kaatavat omia sisäpoliittisia ongelmiaan kansainvälisille forumeille ikään kuin odottaen kansallista kunniaa ja suvereniteettia loukkaavia hyviä neuvoja muilta.
Suomen osalta ehkä ensi kesän jo median toivoma ongelma ovat Romanian romanit.
Romania on NATO:n voimakkaasti kehitettävissä oleva maa sekä Yhdysvaltain Keski-Aasian toiminnan lentotukikohta. Romania ei ole eurokuntoinen ja sen romanit kärsivät.
Suomi, joka kieltäytyy NATO:n täysjäsenyydestä, Yhdysvaltain johtamista vapaaehtoisten koalitioista sekä Aasian siirtomaasodista lähinnä Venäjän ja oman aluepuolustuksensa tähden, on oikeastaan NATO:n rauhankumppanina moraalisesti velvollinen hoitamaan Romanian romanit, joille EU:n sisämarkkina tai NATO-politiikka ei myönnä riittävästi resurssia sosiaali- ja työllisyyspolitiikan lohkolla.
Nykyisessä suomalaisessa mallissa Helsingin kaupungin sosiaalitoimi kantaa NATO:n ja EU:n sisämarkkina sosiaalikustannuksia.
Muistaakseni he ovat tehneet sen asein, orjuuttamalla ja pakko rajoja piirtämällä? Älä tee kuten me vaan niin kun me sanomme.
Näin ei uskonnollisena ihmisenä voisin sanoa, että uskonto on kaiken pahan alku ja niin kauan kun sitä pidetään ylimpänä lakina mitä on olemassa.
Jos et voi kritisoida jotain n. 1500 vuotta vanhaa äijää (googlettamalla nimen pääset hienoon blogiin, missä on hauska kuvakin) ilman fatwaa niin pistää kyllä miettimään, että haluanko edes liittää heitä omaan monikulttuuri ympäristööni?
Eurooppa on muuttumassa kohti juuri sellaista monikulttuuri ympäristöä, että minä olisin rakentamassa monikulttuuria mieluummin valtameren toisella puolella.
En oikein edes ymmärrä miten monta kulttuuria voi olla yksi? Eli siis siirryttiin yhteen jumalaan mutta moneen kulttuuriin?
Ihmiset kerääntyvät yleensä yhden aatteen ympärille ja en nyt rehellisesti sanottuna näe miten monta eri kulttuuria (aatetta), jotka ovat ristiriidassa toistensa kanssa voivat elää rintarinnan ilman, että joku tekee radikaaleja myönnytyksiä eli alistuu.
Monikulttuurisuuden ongelma voidaan hoitaa yläluokkaisella rasimilla siten, että on edes yksi ryhmä, jolle on edullista rakenteen säilyttäminen.
Vasemmistoliberaalin "älymystön" loputon ylimielisyys tulee vielä kostautumaan heille, näin uskon. Kun todellisuus ja propaganda ovat yhä selvemmässä ristiriidassa, ei propaganda päädy voittajaksi. Kysymys on vain siitä, mitä tuhotaan ja kuinka peruuttamattomasti, kuinka paljon kärsimystä prosessi aiheuttaa. Neuvostoliiton tapauksessa (selvennykseksi lausuttakoon, että silloin ylimielinen taho oli kommunistinen valtaklikki) tuhoutui paljon ja aiheutui kärsimystä paljon.
"Tapahtuman päätteeksi tunnettu monikulttuurisuusteoreetikko Bikhu Parekh julisti tuttuun tapaansa, että kansallisvaltion aika on ohi ja kansallisella identiteetillä ei ole enää mitään merkitystä, koska se muuttuu kuitenkin historian voimien myllerryksessä."
Pienen kansan edustajana sitä välillä kysyy, millä *oikeudella* joku väittää tällaista. Eikö muka tälläkin hetkellä kansallinen identiteetti ole nimenomaan entistäkin tärkeämpi ihmisille? Ja kuinka näin sanovat sovittavat tämän yhteen sen kanssa, että etninen identiteetti on heidän mukaansa eksoottisille vähemmistöille suorastaan äärettömän tärkeä?
Samoin on todella huolestuttavaa, jos Euroopassa uskonnollisia tunteita varjellaan enemmän kuin sananvapautta - ihmisten fyysisestä koskemattomuudesta puhumattakaan.
"Tapahtuman päätteeksi tunnettu monikulttuurisuusteoreetikko Bikhu Parekh julisti tuttuun tapaansa, että kansallisvaltion aika on ohi ja kansallisella identiteetillä ei ole enää mitään merkitystä, koska se muuttuu kuitenkin historian voimien myllerryksessä. Ei kovin lohdullinen sanoma pikkukansojen edustajille, mutta aplodit olivat kovia. Hyvästä tarkoituksestaan huolimatta järjestäjien asenne ”opetettavia” kohtaan vaikutti ylimieliseltä. "
Koko tapahtuman pohjavire "opetellaanpa nyt leikkimään monikulttuurisuutta" kuulostaa suoraan sanottuna naurettavalta. Miksipä et, Iivi, seuraavalla kerralla osoittaisi tätä heti paikan päällä järjestäjille & kanssayleisölle?
Sitaatti eräästä blogista:
Ruotsissa sai helluntaiseurakunnan pastori tuomion kiihotuksesta kansaryhmää vastaan (hets mot folkgrupp) saarnattuaan raamatun oppien mukaisesti homoseksualisuutta vastaan. Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että Ruotsissa on valtionuskonto jonkin aikaa sitten vaihtunut kristinuskosta monikulttuurisuususkoon. Ja aivan kuteen muut uskonnot ei usko monikulttuurisuuteen vaadi tuekseen tosiasioita. Itse asiassa päinvastoin. Mitä enemmän arkielämän faktat puhuvat monikulttuurisuususkoa vastaan sen vahvemmiksi tulevat siihen uskovat käsityksestään sen siunauksellisuudesta. Yksi erikoisimpia esimerkkejä tästä on Stig Wallin joka perusti monikulttuurisuutta ajavan järjestön fem i tolv sen johdosta, että hänen oma tyttärensä joutui afrikkalaisen maahanmuuttajan tappamaksi. Eli Walin ikään kuin antoi tyttärensä uhrilahjaksi monikulttuurisuuden alttarille.
"Kirjan kansojen" uskonnot ovat kaiken pahan alku ja juuri. Ensin juutalaiset keksivät monoteismin, joka opetti heille, että ovat muita kansoja parempia, jumalan lapsia. Sitten tuli krisitinusko, joka murhasi ja tuhosi melkein kaksituhatta vuotta. Kun kristinusko alkoi menettää tuhovoimaansa oli valitettavasti seuraava spin-of eli islamilaisuus noussut ja aloitti taas saman sodan ja tuhoamisen.
Nyt kristinuskoiset imperialistit ja juutalaiset sionistit ovat liittoutuneet ja käyvät sotaa islamilaisia vastaan. Täytyy vain toivoa, että USA, Israel ja arabimaat tuhoavat toisensa.Euroopassa elää toivonkipinä siinä että ihmiset alkavat päästä uskonnoista eroon ja täytyy vain toivoa muslimeiksi aivopestyjenkin alkavan huomata, että ilman uskontoa on parempi elää.
Sinänsä on täysin tekopyhää arvostella muslimeja, jos itse kannattaa kristinuskoa ja vielä tukee sionisteja. Nämä kaikki kuuluvat murhaavaan kolminaisuuteen.
Aivan oikeassahan sinä olet mielipiteessäsi.Tämä on mututuntuinen arvio että muutaman kymmenen vuoden sisällä puhkeaa sota muslimimaailman ja kristittyjen,juutalaisten sekä hindujen kesken.Toivottavasti olen väärässä.Ei saraseenit uskoakseni erottele vaapaa-ajattelioita vastustajista pois.
"Sitten tuli krisitinusko, joka murhasi ja tuhosi melkein kaksituhatta vuotta."
Kristinusko ei ole murhannut eikä tuhonnut päivääkään. Pimeällä keskiajalla kyllä kristinuskon nimissä tehtiin yhtä ja toista pahaa.
"Nyt kristinuskoiset imperialistit ja juutalaiset sionistit ovat liittoutuneet ja käyvät sotaa islamilaisia vastaan."
Islamilaisia vastaan? Käyvätkö nämä "kristinuskoiset" sotaa islamilaisia vastaan siksi, kun ovat islamilaisia vai siitä huolimatta? Syrjäytettiinkö Saddam siksi, kun hän oli niin harras muslimi?
"Sinänsä on täysin tekopyhää arvostella muslimeja, jos itse kannattaa kristinuskoa ja vielä tukee sionisteja."
Taidat olla oikein viimeisen päälle aatteen mies? Mene kotipaikkakuntasi helluntai taikka vapaaseurakunnan tilaisuuksiin, niin kuulet ja näet mitä kristityt tekevät ja ajattelevat. Miten Suomessa voi olla noin katkeria ja kieroutuneita ihmisiä.
Sekavaa on ollut kirjoittajan mukaan paikan päällä, mutta raporttiin odottaisi jo analyysiä.
Ei pelkästään ennakkoluuloja ruokkivaa vuodatusta.
Olen kuullut, että Yhdysvaltain suurin kaupunki New York olisi esimerkki monikulttuurisuudesta. Varoittava esimerkkikö?
"Olen kuullut, että Yhdysvaltain suurin kaupunki New York olisi esimerkki monikulttuurisuudesta. Varoittava esimerkkikö?"
New York sijaitsee Yhdysvalloissa, jossa systeemi on hieman toisenlainen kuin vanhalla mantereella ja varsinkin pohjoismaissa.
Minkälaiseen paikkaan osaava, innovatiivinen ja/tai työhaluinen ihminen haluaa muuttaa? Sellaiseen, jossa innovatiivisuutensa, osaamisensa ja/tai työhalunsa voi myydä kalleimmalla. Tämä tarkoittaa yhtäältä palkkatasoa mutta varsinkin veroastetta. Hän muuttaa matalan verotuksen maahan, esim. Yhdysvaltoihin. Matalan verotuksen kääntöpuolena ovat niukat sosiaalietuisuudet, koska jälkimmäisiä voidaan rahoittaa vain korkeilla veroilla, ellei valtio satu sijaitsemaan öljykentän tai timanttiesiintymän päällä. Niukat sosiaalietuisuudet eivät ole kuvatun kaltaiselle siirtolaiselle ongelma, koska osaamisensa, innovatiivisuutensa ja/tai työhalujensa ansiosta hän ei tarvitse sosiaalietuuksia.
Hyvinvointivaltiossa on runsaat sosiaalietuisuudet mutta niiden kääntöpuolena korkeat verot. Minkälaisia siirtolaisia hyvinvointivaltio houkuttelee? Se ei houkuttele osaajia, koska osaajat saavat osaamisestaan paremman hinnan muualla. Se ei houkuttele osaajia, koska osaajat, korkean markkina-arvonsa vuoksi, eivät tarvitse sosiaalietuisuuksia. Hyvinvointivaltio houkuttelee ihmisiä, jotka tarvitsevat runsaita sosiaalietuisuuksia. Ihmisiä, joilla ei ole rahaksi muutettavaa osaamista tai työhaluja. Sosiaalietuisuuksien kääntöpuoli, korkeat verot, ei häiritse heitä, koska sosiaalietuisuuksien vastaanottajina he eivät osallistu veronmaksuun.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 28 kommenttia