Pommiturbaani ja Daavidin tähti
Tasapainottelu sananvapauden ja uskonnollisten arvojen kunnioittamisen välillä on saamassa uusia mielenkiintoisia käänteitä. Aihe on provosoinut otsikoita Euroopassa ja maailmalla Salman Rushdien 1989 saamasta fatwasta lähtien.
Keskiviikkona 13. helmikuuta kaikkiaan seitsemäntoista tanskalaislehteä julkaisee Jyllands-Postenin vuonna 2005 julkaisemat kohutut Muhammed-pilakuvat uudestaan. Monet näistä lehdistä, mukaan lukien suurimmat päivälehdet Politikken ja Berlingske Tidende, olivat varsinaisen kohun aikana hyvinkin kriittisiä Jyllands-Postenia kohtaan.
Nyt kumpikin näistä isoista lehdistä julkaisee kuvista kiistellyimmän, juuri sen, jossa ”Muhammedin” päätä koristaa pommia muistuttava turbaani. Jotkut lehdistä julkaisevat koko alkuperäisen kahdentoista piirroksen sarjan. Nyhedsavisen kirjoittaa: ”Jyllands-Posten oli oikeassa. Kyseessä oli ehkä provokaatio, mutta tarpeellinen sellainen”.
Syynä tähän solidaariseen joukkomielenosoitukseen on äskettäin paljastunut murhasuunnitelma: kolmea Tanskassa asuvaa muslimimiestä syytetään yrityksestä tappaa turbaanikuvan piirtäjä Kurt Westergaard.
Murhasuunnitelma ilmeisesti ylitti tanskalaisten sietokyvyn: alun perin pilakuviin kriittisesti suhtautuneiden, uskonnollisten tunteiden kunnioitukseen vedonneiden tanskalaislehtien mitta tuli täyteen, kun piirtäjän elämään kohdistuva uhka muuttui konkreettiseksi. Lehtien viesti on selvä: kunnioitusta ei ansaita väkivallalla.
Tämä uhmakas suhtautuminen väkivaltaan ja uhkauksiin eroaa selvästi länsimaissa viime aikoina vahvistuneesta pyrkimyksestä välttää uusia konflikteja itsesensuurin ja jopa ristiriitaisen uskontokriittisen puheen kriminalisoinnin keinoin. Tanskalaiset antavat ymmärtää, etteivät he taivu tinkimään sananvapaudestaan uhkauksien edessä asettumalla itse maalitauluksi: lyö sitten minuakin. Ja minua. Ja minua.
Tämä rohkea ja poikkeava yritys taltuttaa väkivaltaa moninkertaistamalla sen potentiaalisten kohteiden määrää ei ole tanskalaisille uutta. Samantapaisen reaktion, vaikkakin erilaisissa olosuhteissa ja eri mittakaavassa, kohtasivat Hitlerin sotilaat Tanskassa toisen maailmansodan aikana. Kuultuaan saksalaisten suunnitelmista lähettää juutalaiset keskitysleireille tanskalaiset käynnistivät solidaarisuusoperaation, jonka avulla valtaosa Tanskan juutalaisista pystyttiin siirtämään turvaan neutraaliin Ruotsiin.
Legendan mukaan tanskalaiset reagoivat saksalaisten käskyyn merkitä juutalaiset Davidin tähdellä ilmoittamalla, että jokainen heistä, kuningasta myöten, kiinnittää tähden rintaansa. Vaikka yhä kiistellään, käyttivätkö tanskalaiset tähteä oikeasti, solidaarisuusoperaatio onnistui pelastamaan valtaosan tanskanjuutalaisista. Yksikään muu eurooppalainen maa ei osoittanut saksalaismiehittäjille samanlaista ruohonjuuritason vastarintaa.
Nyt ei ole kysymys miehityksestä eikä hyökkäyksestä kansanryhmää vastaan, mutta ääri-islamistien pyrkimyksessä vaientaa kriitikot äärimmäisen väkivallan uhalla on epäilemättä fasistisia piirteitä, vaikka sitä monista poliittisista syistä harvoin myönnetään.
Ehkä juuri siksi tanskalaisten uhmakkaan kansalaisrohkeuden perinne on taas heräämässä.
Samaan aikaan tapahtuu muutoksia suhtautumisessa muslimidissidentteihin. Kun Euroopan eliitti on viime vuosina mieluummin puolustellut eksoottisen ”toisen” rooliin sopeutuvia maahanmuuttajia ja suhtautunut Ayaan Hirsi Alin kaltaisiin liberaaleihin toisinajattelijoihin epäröiden, ellei suorastaan vihamielisesti, ilmenee nyt uusia merkkejä sen halukkuudesta puolustaa myös muslimitaustaisten maahanmuuttajien sananvapautta.
Ranskan ihmisoikeuksista vastaava valtiosihteeri Rama Yade ehdottaa, että valtion tulisi suojella kuolemanuhan alla eläviä muslimireformisteja. Ranska peräänkuuluttaa näiden toisinajattelijoiden turvallisuuden takaamiseksi euroopanlaajuista säätiötä ja harkitsee kansalaisuuden myöntämistä Hollannista käytännössä karkotetulle Hirsi Alille.
Uskontoon ja sananvapauteen liittyvissä kiistoissa on kysymys ollut paljolti siitä, missä kulkee kunnioittamisen ja alistumisen välinen raja. Nyt näyttää siltä, että tappouhkauksien ja niiden toteuttamisyritysten myötä on monille tullut raja vastaan.
Sananvapaudesta ei ehkä sittenkään luovuta helpolla.

Kommentoi 87 kommenttia