Sananvapaus vaakalaudalla
Viime aikoina Euroopan ja muun länsimaailman lehdistössä sananvapaus ja jumalanpilkka ovat olleet taas vahvasti esillä. Syitä on useita.
23. tammikuuta afganistanilainen 23-vuotias toimittaja, Sayed Perwiz Kambakshi, sai kuolemantuomion “islamin halventamisesta”. Hän oli kirjoituksissaan kommentoinut kriittisesti Koraanin naisten asemasta kertovia säkeitä.
Suomi, yhdessä EU:n ja muiden länsimaiden kanssa tukee Afganistanin nykyistä hallitusta, joka on valmis teloittamaan nuoren toimittajan väärien mielipiteiden julkaisemisesta. Lähetämme sinne miljoonia euroja rahaa ja vaarannamme tuhansien sotilaiden hengen, jottei nykyinen hallitus kaatuisi uuteen sisällissotaan ja sekasortoon.
Afganistanin operaation puolustajat vakuuttavat, että tuki maan nykyiselle hallitukselle on välttämätön, koska muuten Taleban saattaisi taas kaapata vallan. Mutta kuinka paljon nykyinen uusi uljas, vapautettu ja “demokraattinen” Afganistan, jossa sovelletaan islamilaista Sharia-lakia, oikeasti eroaa Talebanin hallitsemasta Afganistanista?
“Islamin halventaminen” on ollut huomion keskiössä muuallakin.
YK:n yleiskokous hyväksyi viime vuoden lopussa päätöslauselman, jonka tavoitteena on “uskontojen halventamisen” kriminalisointi maailmanlaajuisesti.
Dokumentti sisältää monien hyvien tavoitteiden – kuten syrjinnän torjunnan ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämisen – ohella ongelmallisia kohtia, jonka takia demokraattiset länsimaat eivät suostuneet allekirjoittamaan sitä. Päätöslauselmaa tukivat paitsi Islamilaisen Kongressin (OIC) 56 jäsenvaltiota, myös monet sellaiset maat, joita ei tunneta uskontojen ystävinä, mutta kylläkin sananvapauden vastustajina – esimerkiksi Venäjä, Kuuba, Valko-Venäjä, Kiina.
Ongelmallista päätöslauselmassa on symmetrian puute: se mainitsee islamin suojelun tarpeen seitsemän kertaa, muita uskontoja ja maailmankatsomuksia ei kertaakaan, eikä se puutu uskontovähemmistöjen syrjintään islamilaisissa maissa. Se myös vaatii uskontojen halventamisen kieltämistä tavalla, joka ei erota asiallista kritiikkiä halventamisesta.
Kansainvälisen Humanistisen ja Eettisen Liiton (IHEU) mukaan YK:n nykyiset pyrkimykset rajoittaa uskontojen kritiikkiä maailmanlaajuisesti vaarantavat vakavasti sananvapautta ja ovat siten ristiriidassa YK:n ihmisoikeusjulistukseen sisältyvän ilmaisuvapauden (§19) ja omantunnonvapauden (§18) kanssa.
Mikä rangaistus olisi YK:n mukaan sopiva uskontojen halventamisesta? Onko rangaistuksen afganistanilainen versio hyvä, vai valkovenäläinen, vai kanadalainen?
Myös länsimaat ovat nimittäin siirtyneet sensuroimaan uskontoihin, ja varsinkin yhteen uskontoon, kohdistuvaa kritiikkiä ja satiiria, vaikkeivät ne YK:n päätöslauselmaan yhtyneetkään.
Kanadassa on parhaillaan käynnissä prosessi, jossa valtiollinen ihmisoikeuskomissio syyttää toimittajaa Ezra Levantia viharikoksesta, koska hän julkasi vuonna 2006 kohutut tanskalaiset Muhammed-pilakuvat kohusta kertovan artikkelin kuvauksena. Levantilta vaaditaan rangaistukseksi julkista anteeksipyyntöä ja mahdollisesti sakkoja. Vaikka hän voittaisi jutun, hän kärsii prosessin takia moraalisesta ja taloudellisesta tappiosta. Tapaus toimii varoituksena muillekin toimittajille, todennäköisesti itsesensuuria lisäten.
Videoina julkisuuteen vuotaneessa kuulustelussa ihmisoikeusvirkailija kysyy Levantilta: “Mikä oli aikomuksenne, tarkoituksenne, kun julkasitte kuvat?” Täman kysymyksen muistaa moni Neuvostoliitossa “puhutteluihin” kutsuttu toimittaja. Nettikommentaattorit puhuvat jo ilkkuen “ihmisoikeus-stalinisteista”. Eivätkä perusteitta.
Samoihin aikoihin, 18. tammikuuta Valko-Venäjällä toimittaja Aleksandr Sdvizhkov tuomittiin kolmen vuoden vankeuteen samojen pilakuvien julkaisemisesta Zgoda-päivälehdessä. Kuinka kaukana länsimainen sananvapaus olikaan valkovenäläisestä? Entä kumpikin edellinen afganistanilaisesta? Voiko “uskontojen halventamisesta” löytyä “sopivaa” rangaistusta, joka ei vaaranna sananvapautta, eikä siksi demokratian perustoja?
John Stuart Mill kirjoitti vuonna 1859, että uskontojen edustajat ovat kovimpia sananvapauden vastustajia, koska he väittävät edustavansa jumalallista totuutta, ja juuri siksi uskontojen kritiikin oikeus on vapauden ehdoton edellytys. Hän totesi: “Emme enää teloita kerettiläisiä, mutta älkäämme imarrelko itseämme olevamme vielä vapaat lain kautta harjoitetun vainon häpeätahrasta. Lainsäädännössämme on edelleen rangaistuksia mielipiteistä, tai ainakin niiden julkilausumisesta.”
Puolitoista vuosisataa myöhemmin kerettiläisten tilanne ei näytä ainakaan parantuneen.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Tuo YK:n päätöslauselmahan oikeastaan jäi meillä kokonaan median huomiota vailla, samoin kuin tiedot USA:n vetäytymisestä NATO-yhteistyöstä. Duncan Hunter ja Robert Gates rings a bell? Tiedonpuute ei voi olla syynä.
Hatunnosto rohkeudesta nostaa ajankohtaisia ja poleemisia aiheita tapetille. Kukaan muu ei sitä näy tekevänkään, muutamia yksittäisiä kansalaisia lukuunottamatta. Kanadassa useat tv-kanavatkin ovat nousseet puolustamaan sananvapautta ja Financial Timesissakin on asiasta kirjoitettu. http://www.ft.com/cms/s/0/cdc31436-cbb1-11dc-97ff-000077b07658.html
Uusi Suomi ja toimittaja Masso ansaitsevat varauksettoman kunnioitukseni sananvapauden puolesta puhumisessa.
Kiitos hienosta kolumnista. Tällä hetkellä Euroopassa suurin uhka vapaudelle on poliittinen islam ja sen edessä pokkurointi poliittisen korrektiuden nimissä.
Reaalipolitiikan näkökulmasta Harmid Karzai ei uskalla enää enempää ärsyttää talebaneja. Tämän vuoksi ilmeisesti yksi afgaanitoimittaja voidaan teloittaa malliesimerkiksi muille. Vanhan fraasin mukaan "itselleen rangaistukseksi ja muille varoitukseksi".
Karzain ongelma on siinä, että hän ei käytä valtaansa kuin pääkaupungissa ja sielläkin saksalaisten ISAF-joukkojen tuella.
Yksi ratkaisu olisi tunnustaa tosiasiat ja unohtaa Afganistanin kansallishallitus. Jokainen ISAF-maa voisi miehittää yhden maakunnan ja panna siellä voimaan oman järjestyksensä.
Etelä-Afganistan puolestaan pitäisi ehkä tyhjentää ja käydä Pakistanin Musharrafin kanssa rajasota loppuun 20 vuoden aikana keinoilla, jossa ei toimittajia kaivata todistajiksi.
Demokratia ja ihmisoikeudet ilmeisesti alkavat olla jälleen tällä kertaa loppuun käsitellyt Afganistanissa.
EU:n ja YK:n olisi kiireellisesti puututtava Afganistanin sananvapautta koskevaan lainkäyttöön. Sananvapaus tulisi säätää oikeudeksi myös Afganistanissa.
Uskontojen vastuullinen kritiikki tulisi olla kohteliasta ja kunnioittavaa.
YK:n dokumentti "uskontojen halventamisesta" tulisi ehdottomasti peruuttaa. Sehän on irvikuva demokraattisesti toimivien valtioiden käyttämästä sananvapaudesta. Moinen dokumentti olisi jyrkästi tuomittava !
Vastuullisuus puolestaan merkitsee, että jokainen tiedottaja, toimittaja ja kirjoittaja sitoutuu uskonnonharjoittajien vapauteen tunnustaa omalla tavallaan omaa uskonnäkemystään. Henkilökohtaista uskoa tulisi kunnioittaa kaikkialla maailmassa. Kritiikki uskoa / uskonnäkemystä kohtaan tulisi olla korrektia. Se ei saisi silti estää arvostelemasta ja kyseenalaistamasta toisen / toisten uskonnon perusteita ?
Ehkäpä joku toinen osaisi selventää uskonnonvapautta ja sen asettamista kritiikin kohteeksi paremmin kuin edellä olen yrittänyt luonnehtia.?
Erinomainen ja tärkeä puheenvuoro.
Tässä oli myös uusi termi, joka kannattaa panna mieleen ja ottaa käyttöön: ihmisoikeus-stalinisti.
Poliitikoiden ja median olisi avattava keskustelu sananvapaudesta ja islamismin ja samalla sharia-lain leviämisestä. Alakaa jo herätä epäilys että se olisi kaikin puolin suotavaakin. Uhrataan naiset kun ei muuta uskalleta.
Sananvapaus on vapautta, mutta mista? Sensuurista, eiko niin?
Alkoholin kaytolla ja sananvapaudella on yksi yhteinen piirre. Sita pitaa kayttaa viisaasti!
Voi tietysti olla toinenkin piirre. Kun alkoholia kayttaa liikaa, alkaa kontrolloimaton holotys, jopa vakivalta. Sananvapauden riistayminen kontrollista, siis itsekontrollista, ilmentaa samanlaista ajattelemattomuutta.
Kantani ei ole moralistinen, koska en tuomitse sananvapautta ja omatkin holotykseni menevat siis minun piikkiin ja ovat omalla vastuullani.
"Vastuullisuus puolestaan merkitsee, että jokainen tiedottaja, toimittaja ja kirjoittaja sitoutuu uskonnonharjoittajien vapauteen tunnustaa omalla tavallaan omaa uskonnäkemystään. Henkilökohtaista uskoa tulisi kunnioittaa kaikkialla maailmassa. Kritiikki uskoa / uskonnäkemystä kohtaan tulisi olla korrektia. Se ei saisi silti estää arvostelemasta ja kyseenalaistamasta toisen / toisten uskonnon perusteita ?"
Kuka sen korrektiuden määrittää. Jos Tanskassa ei muslimit eivät saa piirtää muhamedia, niin onko se korrektia?
Jos luetaan koraania ja siteeraillaan siltä vihapuheita juutalaisia, kristittyjä ja ennen kaikkea uskonnottomia ja monijumalaisia (mm. hindut) kohtaan - havaitaan, että muhamed kielsi antamasta koraania vääräuskoiselle tai uskottomalle, jotta hän ei voisi alkaa väitellä islamilaisen kanssa.
Siis islamin uskon kritisoiminen koraania käyttäen ei ole "korrektia" monen islamilaisen mielestä. Eli..
Koska varsinkin islam sisältää poliittisen ekspansiivisen aatteen lakeineen ja yhteiskuntajärjestelmineen, sitä tulee saada kritisoida. Islamilaiset taas subjektiivisesti loukkaantuvat vaikka lenkkareiden koristeista, joista joku on tulkitsevinaan kalligarfisen tekstin "allah". Tämä tapahtui joku vuosi sitten ja Nike veti lenkkarit markkinoilta.
Mikä on "korrektia". Islamilainen voi moskeijassa haukkua koraaniin perustuen juutalaisia ja kristittyjä apinoiden ja sikojen kaltaisiksi. - Selkeää vihapuhetta siis.
Jos kristitty kiistää muhamedin profettauden, se ei ole korrektia, ainakaan islamilaisen mielestä. Tosin islam kiistää kokonaan raamatun väitteet jeesuksesta.
Minusta vastuullisuus pitää olla kuulijoilla. Syy että joku ei omaan uskontoon kuuluva antaa nimetä nallen muhamediksi ei oikeuta mellakointiin. Samoin kritiikki.
"Vastuullisuus" ja "korrrektius" ovat loukkaantujien määriteltävissä ja siksi luikaspolku kohti sananvapauden kuolemaa.
Varsinkin uskonnoista ja poliittisista aatteista tulee saada tehdä karuakin parodiaa , piirtää pilakuvia , esittää vaikeita kysymyksiä yms.
Jos islamilaisen mielestä koraaniin perustuen ei islamilaiset ovat alempia ihmisiä, joista jumalankieltäjät ja monijumalaiset saa tappaa, jos eivät käänny islamiin, ja juutalaiset ja kristityt saavat pitää uskonsa, jos suostuvat apertheidjärjestelmään elämään ilman todistusoikeutta sharian alla ja maksamaan veroa muslimeille = Apertheid.
Jos islamilaiselle toteaa, että tuo tavoite on väärä - se loukkaa koraaniin uskovaa. Mitä silloin tehdään? Ollaan hiljaa kusisukassa ja annetaan muslimien-"ristiretken" jatkua?
Kyllä sanavapaus joko on tai sitä ei ole. Pelleily korrektiudella ja loukkaamattomuudella on tuhoontuomittu.
Miksi kristityissä maissa ei kohta mellakoida. Iranissa tehdään filmiä jeesuksesta. Filmi loppuu oikeaoppisesti - siis islamilaisittain. Jeesus ei kuole ristillä, vaan allah kiskaisee jeesuksen samantien taivaaseen. Filmi siis pyyhkii uudella testamentilla - arvaatte mitä.
Eihän tuollainen ole islamilaisten itse määrittämällä linjalla korrektia saati ei loukkaavaa!
Jos vastaavan filmin tekisi muhamedista - arvaatte kuinka kävisi. Ai niin Iranhan sen tappo-fatwan antoi Rushdien " Saatanallisista säkeistä"..
"Miksi kristityissä maissa ei kohta mellakoida. Iranissa tehdään filmiä jeesuksesta. Filmi loppuu oikeaoppisesti - siis islamilaisittain. Jeesus ei kuole ristillä, vaan allah kiskaisee jeesuksen samantien taivaaseen."
Mistä me tiedämme, miten hänen kävi? Se, että hän kyllä kuoli, mutta nousi ylös kuolleista, kyllä toteuttaa Vanhan testamentin profetiat ilmeisesti paremmin kuin islamilaisversio.
Sosialistisen uskonnon edustajat ovat myös kiihkeitä sensuroijia. Meilläkin he nousevat raivoon, jos heidän opeistaan ja teoistaan kerrotaan totuus.
Neuvostolitossa ei ollut sanavapautta ja sama koski Kekkososaikaa. Nytkin Vapaussodan todellisuudesta kertominen herättää raivoa.
100 000 000 sosialismin uhria ei pääse uskovaisen sieluun lainkaan. Vaan uskovainen raivoaa uskonsa vastustajien kusiaisten yli kävelystäkin.
Siksi, etta istut kirjoittamassa Uuteen Suomeen sen sijaan, etta painelisit kavereinesi kadulle tulittamaan moskeijaan menijoita. Tarvitaan joku, joka toimii!
Joissain yhteiskunnissa sensuuri ja uskonnollinen poliisi ovat vastuuta ja tapa välttää islamilainen demokratia. Näin esimerkiksi Saudi-Arabiassa.
Upea kolumni kertakaikkiaan. Ja kommenteista on sitten ehdottomasti uskomattomin kun ehdotetaan, että EU:n ja YK:n olisi kiireellisesti puututtava Afganistanin sananvapautta koskevaan lainkäyttöön! Ihanaa tuo sananvapaus.
Puhut ehkä Olavi Laine vähän kahdesta eri asiasta. Omastakin mielestäni on syytä käyttäytyä sivistyneesti ja asiallisesti elämänkatsomuksellisista asioista kirjoittaessaan ja ottaa ihmisten tunteet huomioon (julmuuksia ja laittomuuksia kannattavien ihmisten tunteiden loukkaamisesta en olisi kylläkään ensimmäiseksi huolestunut).
Juridisesti asian on silti oltava ehdoton. Mikään ihmisryhmä, aate tai uskomus ei saa olla vapaassa yhteiskunnassa arvostelun ulkopuolella. Loukkaantuneella on mahdollisuus sanoa takaisin tai argumentoida loukkaaja kumoon. Suomen tataarit järjestivät sivistyneen, väkivallattoman mielenosoituksen ilmaistakseen, että Muhammed-pilakuvat olivat loukanneet heidän tunteitaan. He toimivat demokratian pelisäännöillä.
Uskontoa voi halventaa niin monella tavalla, vaikka vahingossa. Esimerkiksi, ketä syytettäisiin tästä teoksesta:
http://scienceblogs.com/pharyngula/2008/01/inappropriate_iconography.php
Eipä siitä ole kauankaan kun meillä olivat voimassa nyt islamilaisten ym vaatimien kaltaiset lait. (vrt. Hannu Salama) Vielä 1800 luvun lopulla lain mukaan olisi voitu jumalanpilkasta tuomita Suomessa kuolemaan. Onneksi nämä ajat ovat meillä takanapäin, mutta keskiaikainen pimeys on valitettavasti näissä asioissa vielä vallalla suuressa osassa maailmaa.
Suomessa laki ei ole oikeastaan muuttunut, ainoastaa oikeuskäytäntö. Luterilainen jumalanpilkkakielto on vaihtunut modernimpaan uskonrauhanloukkaamiskieltoon.
Ezra Levant on taustaltaan juutalainen ja hänellä voi tässä mielessä olla muutakin mielessään kuin sananvapaus.
Mikäli Islamin ja länsimaiden välejä kiristetään, voisi kuvitella että Israel jotenkin hyötyisi tilanteesta. Hiukan siihen tyyliin että emme ole asioista välttämättä samaa mieltä, mutta onhan meillä yhteinen vihollinen nimeltä Islam.
Itse olen sitä mieltä että kaikkia uskontoja on lupa arvostella aivan yhtä vapaasti kuin mitä muuta tahansa. Historian roskapöntöstö löytyy runsaasti aineistoa uskonnon nimissä tehdyistä kauheuksista.
Mikäli uskontoihin suhtaudutaan niin, ettei niitä voi arvostella, ollaan pohjattomassa suossa. Tilanne alkaa muistuttaa mielentilaa, jota kuvaa parhaiten sana "suomettuminen".
http://en.wikipedia.org/wiki/Ezra_Levant
http://ezralevant.com/
Kannattaisi ehkä hieman googlata ennen kuin alkaa vetämään pitkälle meneviä johtopäätöksiä sananvapauaktiivien poliittisista motiiveista.
On tunnettua, että olisi Israelin intressissä yllyttää Yhdysvallat ilmaiskuun Iranin ydinohjelmaa vastaan vielä nykyisen republikaanihallnnon aikana, koska se oma tappionsietokyky tai F-16I:t eivät tunnu riittävän. Tätä lobataan Yhdysvalloissa, minkä vuoksi Bushin piti salamavalojen loisteessa käydä kuuntelemassa julkisesti Israelin aikaat Iranin neutraloimiseksi sotilaallisesti.
"It's politics!"
USA-vastaisuus on tylsä itsekorostusta. YLE:n keskeinen toimitalinja on aika heikko lähtökohta ajattelulle. Sehän kertoo, että on heikko minä ja helposti johdateltavissa ja petettävissä manipulaatiolla, jota suurvalta teettää pienessä Suomessa kollaboraattoreilla.
USA-vihalla voi myös ontosti diivailla, että tietää jotakin perempaa vilpittömästi paremppaa, kuin se paras järjestelmä, mitä ihmisten elämänmuoto tuntee jamikä on jokaisen vertailulla Venäjä ja USA hölmöimmänkin havaittavissa. Jokainen havitsee venäläisyyden surkeaksi ja rappetuneeksi. Jokainen tajua USA:ssa olevan kaiken valovuoden verran Venäjän edellä, vaikka USA:ssa ei ole venäläisiä ökykapitalisteja, joilla suunnaton valta ja rikkaus. Diivalija onkin muka löytänyt jotain korkeaa ja parempaa, vaikka perustelut eivät vakuuta edes 10 vuotiasta lastakaan. Diivailija esittää omasta mielestää neroa, joka tajuaa sellaista mitä muut silmiinsä luottavat eivät tajua. Eli kyseessä on "Keisarin uudet vaattet" tarinan hassu nykyaikainen muunnos. Lapsi havaitsisi myös onton diivailijan itsepetoksen. Lapsi huutaisi, että "Venäjällä oli surkean köyhää ja rumaa".
Tälle ontolle itsekorostuksen ilmiölle on naureskeltu pitkään ns. paremmissa todella ajattelevissa piireissä.
Yhdysvallat-kriittisyys voi olla maanpetosta NATO-Suomea vastaan, koska käyttäydytään yhtä huonotapaisesti Yhdysvaltain republikaanihallintoa kohtaan kuin joku yhdysvaltalainen demokraattinen oppositio.
Toisaalta, koska neuvostovastaisuustabun muistoista kukaan tolkuissaan oleva kansalainen, jolla on asema, ei uskalla mainita Yhdysvalloista mitään kriittistä, tulee Yhdysvallat-kriittisyydestä eräänlaista älyllistä donnarismia. Tehdään sitä, mistä varmasti tiedetään naapurin Archie Bunkerin saavan primitiivireaktioita.
Monet liberaalit ja vasemmistolaiset osaavat konservatiivien ja virkasosialidemokraattien ärsyttämisen taidon.
Uskoisin, että skeptinen suhtautuminen Yhdysvaltoihin on lähempänä maanpetosta kuin älyllisyyttä, koska Suomi NATO:ttuu koko ajan ja epäeurooppalainen käytös ajatuuu marginaaliin, kun sota maailmalla energiasta kovenee.
Uskoisin, että tämän vuoksi sananvapaus alkaa mennä enemmän kortille.
Pokkurointia itäänpäin nimitetään suomettumiseksi. Mitä se on nimeltään tämä pokkutointi USA:han päin?
Nykyisin tuntuu että yhdenkin USA:ta arvotelevan lauseen heitäminen nostattaa mahdottoman syytösryöpyn ja USA:n yhteiskuntarakenteen, koululaitoksen, demokratian vapauden jne. ylistyssaarnan.
Järki hoi!! Missä mennään??
Meistä jokainen tietää USA:n ylivoimaisuuden lähes joka alueella. Mutta ei se tarkoita sitä että esim. heidän sotimisensa Irakissa ja muualla pitää hyväksyä. Tai että USA:n presidentit olisivat arvoasteikon yläpuolella olevia pyhimyksiä.
Juuri siksi että USA on niin ylivoimainen heiltä voi vaatia säällistä käyttäytymistä ja oman ylivoimaisuutensa oikeaa käyttöä.
Mutta valta rappeuttaa. USA:n ulkopolitiikka on Euroopan maiden siirtomaa-aikakauden tasolla.
Ilmankos Georges Benjamin Clemenceaun kerrotaan sanoneen Yhdysvalloista: ainoa maa maailmanhistoriassa, joka on onnistunut hyppäämään suoraan kivikaudesta rappioon.
Eräät nimittelevät Venäjää rosvovaltioksi. Paljonko USA siitä poikkeaa: tuhlaa neljänneksen maailman öljytuotannosta, sitoo globaalisti suurimman osan varoista järjettömään sotaan. Sama määrä kun voitaisiin kohdentaa toisinkin. Ei vain maailmassa USA:n ulkopuolella ja vaan myös kotimaassa.
Olen parhaillaan lukemassa Dee Brownin (amerikkalainen historiankirjoittaja) teosta Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen.
Kirja on todella järkyttävä kuvaus siitä, kuinka valkoinen mies ryösti rauhaarakastavien intiaanien maat ja tuhosi kokonaisia intiaanikansoja. Myöhemmät kuvaukset intiaanien julmuuksista kertovat useimmissa tapauksessa siitä, mitä intiaanit olivat valkoisilta oppineet.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dee_Brown
Puhumattakaan orjiksi ryöstetyistä mustista ja heidän panoksestaan USA:n taloushistoriaan lähes ilmaisena tuotannontekijänä.
En ennusta, mutta alkaa näyttää siltä, että USA:n mahti alkaa hiipua. On jopa mahdollista, että sille käy vähän kuten Neuvostoliitolle - pahimmassa tapauksessa. Tai että se eristäytyy ja jättää jälkeensä savuavat rauniot. Kuvaannollisesti ja/tai kirjaimellisesti. Protektionismin pää nousee jo, sanovat jotkut paremmit tietävät tarkkailijat.
Eiköhän kannattaisi meidänkin opetella jo seisomaan selkä suorassa kumartamatta ja samalla pyllistämättä kumpaakaan ilmansuuntaan. Jos selkä ei ole jo luutunut niin, ettei se enää oikene.
Kipperille:
Israel varmasti hyötyy siitä että muun länsimaailman ja Islamin välit kiristyvät. Eivät he halua olla yksin huonoissa väleissä islamilaisen maailman kanssa.
Onko muuallakin "uskontokritiikin" takana pelkästään halu pitää ulkomaalaiset, etenkin muslimit, rajojen ulkopuolella? Saattamalla heidät näyttämään pelkiltä uskonfanaatikoilta ja pomminheittäjiltä?
Näin sekä Lähi-Idässä että Suomessa.
"Ezra Levant on taustaltaan juutalainen ja hänellä voi tässä mielessä olla muutakin mielessään kuin sananvapaus."
Kuten mikä? Oletko juutalaisvastainen? Kysymyksenasettelusi kertoo ajatusrikosasenteesta.
Minä olin osallisena Muhammad-kuvien julkaisemisessa netissä ja jouduin KRP:n kuulusteltavaksi ja Vanhanen juoksi pitkin mediaa pyytelemässä anteeksi puolestani. Tilanne oli kuin Monty Pythonista, poliisimies luki Hämeen-Anttilan sekavaa lausuntoa: "....Muhammadia ei saa kuvata myöskään takaapäin taikka aurinkolasit päässä"
Voisiko minulla olla mielessäni jokin muu kuin sananvapaus?
Onhan se hyvä, että konstaapelitkin nykyään tutustuvat maailmanlaajuisesti lainsäädäntöön. Ennen olisi vain pamputettu, jos teko olisi ollut selvästi Suomen laki I:n ja II:n vastainen.
Anglo-amerikkalainen tapaoikeus on tätä päivää. Suomessa ilmeisesti epäiltiin uskonrauhan loukkaamisesta.
Suomenkielisessä Wikipediassa ongelma ratkaistiin tyylikkäästi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jyllands-Postenin_pilapiirrokset
Sanottakoon, että suomenkielisenkin Wikipedian palvelimet ovat Yhdysvalloissa, jolloin niillä on Yhdysvaltain ydinasevarjon suoja.
Kirjoitin, että toisen uskontokunnan PERUSTEET on voitava asettaa kysymyksenalaisiksi !
Kysymyksen alaiseksi asettaminen voidaan tehdä monella tavalla. Paras tapa on avoin tuomitsemista välttävä keskustelu.Näin tulisi menetellä myös vuoropuhelussa islamistien kanssa.
Kristityllä osapuolella tulee itsellään olla selkeät perusteet oman uskonsa perusteista.
Suorasanainen tuomitseminen ei auta mitään. Pilkkaaminen ei sekään auta asiaa.
Poliittisen islamin esim. kristityitä kohtaan osoittama tuomitseva asenne omissa maissaan ei ole puolustettavissa.
Suomen tulee voida vapaasti harjoittaa mahdollisesta painostuksesta huolimatta omaa uskontunnustustaan.
Toinen tärkeä asia on se, ettei kolminaisuusoppi kestä islamilaisten teologien käsittelyä, koska islam on johdomukaisempaa monoteismia.
Ongelma on se, että fanaatikon kanssa ei voi keskustella. Hän tietää jo valmiiksi, miten asiat ovat, ei jousta missään ja uskoo Jumalan tai muun korkeamman tahon valtuuttaneen hänet. Hän ei vuoropuhele, hän sanelee.
Voisitko olavilaine ilmoittaa, mikä on se uskontunnustus, jota Suomen tulee voida vapaasti harjoittaa mahdollisesta painostuksesta huolimatta?
Main streamia edustaa lähinnä tunnollinen piispa Huovinen, joka provokaatioita kehittelemällä vainoaa vapaamielisesti ahdasmielisiä naispappeuden vastustajia. Vapaamielisyys on oikeus ahdistella ahdasmielisiä.
Minulle jäi lapsena kouluajoilta se käsitys, että meillä on seksuaalisesti yliaktiivinen perverssi, murhanhimoinen, pikkumainen, pitkävihainen, äkkipikainen ja kaiken lisäksi naurettavan turhamainen kaikkivaltias Jumala, joka on meidät kaikki luonut ja joka leikkii yhä sadomasokistisia leikkejään meidän kanssamme, milloin ei tee ihmeitä ja hieman infantiileja silmänkääntötemppuja hämmästyttääkseen meitä ja huvittaakseen kuin idiootti itseään.
Opin myös, että meidän tulee kumarassa asennossa(ei tosin ihan kyykyssä) ja nöyrästi tyytyä kyselemättä kaikkeen tässä maailmassa, joka on Jumalan luoma. Mutta jumalanpilkkaa ei pidä sietää, koska se loukkaa Jumalan turhamaisuutta.
Koulussa sain tietää, että viisas ihminen, kaikki maailman viisaat, maan ja maailman johtajia myöten, joita Jumala suojaa ja joille me rukoillaan Hänen suojelustaan, uskovat Jumalaan. Se teki minuun suurimman vaikutuksen.
Pakko oli olla uskovinaan siihen perverssiin leikkiin, että Jumala suuttui jo hyvin alussa luomiinsa ihmisiin ja antoi siitä syystä näiden, siis meidän, piiskata itseään (jopa niin hirveällä tavalla kuin Mel Gibsonia hänen elokuvassaan, josta Paavi oli tykännyt), kunnes siitä tyydyttyneenä alkoi katsella hieman lauhkeammin luomakuntaansa.
Myöhemmin me kaikki opimme (tosin enimmäkseen välitunneilla), että Allah, joka on vielä paljon perverssimpi jumala, eikä yritä sitä peittää, päihittää meidän Jumalan ja Jeesuksen siinä sivussa, lyö ne linttaan yhdellä kädellä (pitämällä toista taskussa, niin kuin eräs poika koulunpihalla minulle selitti).
Afganistanissa nykyinen akuutti pulma johtuu siitä, että muhajedilla on ollut huono oopiumvuosi, mutta uskokaa pois, kaikki päättyy onnellisesti. Saadaan välirauha, kun Paavi tarjoaa tasapeliä, YK lähettää jonkun kansakoulunopettajan solkkaamaan rauhan sanomaa (näön vuoksi) ja kristikunnassa kerätään kolehti (pannaan pystyyn gaala ja iskelmälaulajat kutsutaan apuun), vähän täytettä talibanin taskuun niin rauha on taattu taas pariksi kuukaudeksi.
Mutta muistetaan saarnata mutikulttuuria talibaneille tällä kertaa.
Allah akbar. Isä Meidän olkoon meidän kanssamme.
Halleluja!
No voi, voi. Kolumnistin pitää vierailla Afghanistanissa ymmärtääkseen, kuinka alkeellisesta yhteiskunnasta on kysymys.
Afghanistanin yhteiskunta- ja talousjärjestelmän kehittäminen vie vuosia ellei vuosikymmeniä. Maa on ollut jatkuvassa sotatilassa.
EU tukee Afghanistanin kehitystä tietoisena siitä, ettei mikään asia järjesty tässä ja nyt.
Pitäisikö Suomen valtion Ruotsin tapaan lähteä tuomitsemaan kaikkia mahdollisia ihmisoikeuksien loukkauksia maailmalla?
Saammeko siitä puhtaamman kaulan, kun tuomitsemme Afghanistanin alkeellisen oikeusjärjestelmän? Ainakaan mikään ei maassa muutu siitä, että pikkuruinen pohjoinen kansakunta puhisee ihmisoikeuksista.
Pitäisikö Suomen kenties tukea talebaneja kiukkuisena siitä, että yksi toimittaja on saanut kuolemantuomion? Löytyisikö nykyiselle hallitukselle humaanimpi vaihtoehto? Toimittajakin tietää, ettei sellaista vaihtoehtoa ole olemassa.
Jerome kirjoitti:
"Afghanistanin yhteiskunta- ja talousjärjestelmän kehittäminen vie vuosia ellei vuosikymmeniä. Maa on ollut jatkuvassa sotatilassa."
Afganistan ei ollut varsinaisessa sotatilassa 90-luvun lopulta lokakuuhun 2001. Tämän jälkeen maa on taas ollut länsimaiden aiheuttamassa sotatilassa.
"EU tukee Afghanistanin kehitystä tietoisena siitä, ettei mikään asia järjesty tässä ja nyt."
EU tuki 160 miljoonalla eurolla parlamenttivaaleja 2005. Vaalien tuloksena parlamenttiin pääsi esimerkiksi sotarikollinen Abdul Rasid Sayyaf, jolla on oma nimikkoterroristijärjestökin. Samaa linjaa noudatellen Saddamin olisi pitänyt päästä jatkamaan omaa poliittista uraansa Irakissa. Ja toukokuussa 2007 parlamentti potkaisi ulos Malalai Joyan (www.malalaijoya.com), jota EU-parlamentaarikotkin kehuivat "Uuden Afganistanin airueeksi."
"Mikään asia ei järjesty Afganistanissa tässä ja nyt"... Niinhän se taitaa olla.
"Pitäisikö Suomen kenties tukea talebaneja kiukkuisena siitä, että yksi toimittaja on saanut kuolemantuomion? Löytyisikö nykyiselle hallitukselle humaanimpi vaihtoehto?"
Nykyisessä Afganistanin hallinnossa istuu ihan tarpeeksi miehiä, joilla "luurangot kolisevat kaapeissaan" (sisällissodan aikaiset tapahtumat). Karzain hallitus on nukkehallitus, jolla ei ole Afganistanin kansan tukea takanaan.
Kun talebanit on tapettu sukupuuttoon, fundamentalisteja Afganistanissa riittää. Mutta Afganistanista löytyy myös rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat käydä näitä fundamentalisteja vastaan (esim. www.rawa.org). Näitä ihmisiä pitäisi länsimielisten tukea.
"Ainakaan mikään ei maassa muutu siitä, että pikkuruinen pohjoinen kansakunta puhisee ihmisoikeuksista."
Minä lähetin Afganistanin Korkeimmalle Oikeudelle sähköpostin, jossa pyysin, ettei kyseisen toimittajan kuolemaantuomiota pantaisi täytäntöön. Ei sillä paskankaan vaikutusta varmaankaan ole. Ihmisoikeusaktivistien Katamies ja Häkäinen viesteillä Afganistanin hallitukselle saattaisi olla jotakin vaikutusta. Tuskin he mitään kuitenkaan tekevät.
Suomesta on uskontoon liittyvä perustuslaillisuus tai laillisuus yleensä surkastunut 1944 alkaen.
On jokseenkin arvorelativistista määrittää kiintiöt sille, miten monta kuolemantuomiota sananvapauden käyttämisestä Hamid Karzai tai Pervez Musharraf saavat toimeenpanna.
"...Ongelmallista päätöslauselmassa on symmetrian puute: se mainitsee islamin suojelun tarpeen seitsemän kertaa, muita uskontoja ja maailmankatsomuksia ei kertaakaan, eikä se puutu uskontovähemmistöjen syrjintään islamilaisissa maissa..."
Tämä on taas yksi askel kohti islamilaisten tavoittelemaa maailmanvaltaa. Oikealla tavalla tulkittuna tämän voi kääntää niin, että kaikki muut uskonnot on kiellettävä, koska ne loukkaavat islamia. Eurooppaan tulkinta uppoaa heti, koska muutenhan olisimme rasisteja.
Iivi Anna Masso arvostaa sananvapautta, koska hän on elänyt valtiossa, jossa sananvapautta ei ollut. Suomessa taas sananvapauteen suhtaudutaan välinpitämättömästi, ja jotkut puhuvat jopa "vastuullisen sananvapauden" kaltaisesta oksymoronista, ikään kuin olisi mahdollista olla vain puoliksi raskaana.
Ihminen, joka ei ole joutunut taistelemaan vapaudestaan, ei osaa arvostaa vapautta, ennen kuin se otetaan häneltä pois. Länsimaissa ihmisoikeudet ovat muuttuneet irvikuvakseen ja ihmisoikeuskomissiot keskittyvät erilaisten vähemmistövaltuutettujen kanssa rankaisemaan sananvapauden väärinkäyttäjiä. Helposti ajatellaan, että eihän se ole minulta pois, jos jonkun rasistin tai islamofobin suu tukitaan. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin se oma vuoro, joten olisi parempi toimia hyvissä ajoin sitä ennen.
Ronald Reagan jossain puheessaan sanoi 1985, ettei venäjän kielessä ole sanaa "vapaus" tarkoittaen Neuvostoliittoa.
Suomenkaan kielessä ei ole sanaa "vapaus", joka tulkittaisiin siitä itsestään lähtien. Se on suomettarelaisuuden ja sosialidemokratian raskas perintö.
Vapautta on oikeastaan vain arvostella Venäjä vapaudettomuudesta, mutta jos vapauskeskustelu tuodaan omaan arkeen niin siitä seuraa uskomaton määrä primitiivireaktioita.
Yhdyn täysin Janne Kivelän kannanottoon. Suomalaiset eivät ymmärrä sananvapauden tärkeyttä, ja niinpä sitä on helppo kaventaa pienin askelin. Joka askelen kohdalla on helppo vedota askelen pienuuteen ja suhtautua huvittuneen välinpitämättömästi niihin, joita kehityskulku huolettaa.
Tähän hivutusmekanismiin viittaa pastori Martin Niemöllerin kuuluisa runo "First they came for the communists, and I didn’t speak up..."
http://en.wikipedia.org/wiki/First_they_came...
Täytyy muistaa, että Korean sota käytiin YK:n ja Korean demokraattisen kansantasavallan kesken. YK:lla on merkitystä. Se nimittäin voi tarjota sodan lailliset perustelut.
..joutunut juuri poliittiskorrektin median hampaisiin ihan asiallisista lausunnoistaan?
Mihin tämä maa on oikein menossa? Ja kenen johdolla? Onneksi kohta on vaalit.
Jumalanpilkasta olen täsmälleen samaa mieltä. Se on asianomistajarikos.
Oikeutta janoavilla tulisi olla julkisen notaarin todistama jumalan allekirjoittama valtakirja jos heppu itse ei ole henkilökohtaisesti paikalla käräjäoikeudessa.
Esimerkiksi katolisilla on vain jumalan edustaja, paavi, täällä. Onko kukaan nähnyt jumalan Paaville omakätisesti allekirjoittamaansa valtakirjaa?
Onko jumala juridinen henkilö?
Demokraattisissa maissa poliittisia puolueita, aatteita ja liikkeitä saa mollata niin paljon kuin haluaa muutta kuitenkin jumala on vielä "pyhä" meilläkin.
Valitettavasti.
Intiassa yhdessä kiinteistöasiassa perimätiedon mukaan maa-alue, jolle temppeli oli rakennettu, kuului jumalalle. Intialainen oikeusistuin lähetti kirjeen jumalalle, mutta koska postilaitos ei löytänyt asianomaista, ja kirje palautettiin niin silloin jumalaa kuulutettiin paikallisessa lehdessä.
Kyse ei ollut jumalan kunnian luokkaamisesta, vaan siitä, pitikö jumala maa-aluetta todella itselleen kuuluvana niin kuin perimätieto kertoi.
Eurooppalaiset esiintyvät yleensä maailmalla ihmisoikeuksien puolustajina arvostellen muita. Tosi asiassa esim Suomen ja Kiinan ero noissa asioissa on vain rangaistuksien kovuudessa. Meillä aloitettiin vähän aika sitten myös aivan Kiinan malliin netin sensurointi, mutta tuosta ei yksikään media viitsi täällä kirjoittaa. Samaan aikaan esim Yle kyllä lähetti dokumentin Kiinan nettisensuurista.
Kiitos jälleen hyvästä kirjoituksesta. Piristävää. Järkevää. Hyvin perusteltua. Tärkeästä aiheesta.
Uudelle-Suomelle että olette löytäneet hyviä kirjoittajia ja tarjonneet heille forumin. Iivin lisäksi ainakin Erkki Toivasen kirjoitukset ovat olleet erinomaisia.
Vaikuttaa siltä, että tänä päivänä ei ole minkäänlaista estettä sillä, mitä puhutaan ja mitä kirjoitetaan. Kuka keksii härskimmän
aiheen niin sen suurempi riemu repeää. Lapsillakaan ei ole min-
käänlaista kunnioitusta vanhempaa väestöä kohtaan, saatikka
omia vanhempiaan kohtaan. Kuka ja mikä on tällaisen opetussuun
nan saanut liikkeelle? Taitaa olla ateistien ja muiden kirkkoon kuu-
lumattomien suosiossa kyseinen suunta. Jumalan pilkkaaminen ja
vastaavien asioiden julkinen häpäisy pitäisi mielestäni olla suurim-
man rangaistuksen kohteena. Henkilökohtaisesti jokainen saa ol-la mitä mieltä haluaa, mutta raja täytyy vetää joka asialle. Jos mm
meillä maan korkein johto olisi ottanut hieman toisenlaisen kannan
tähänkin asiaan, niin kunnioitus vastaaviin asioihin olisi täysin
erilainen. Uskomukseni mukaan, Jumala ei anna itseään loput-
tomasi pilkata. Kaikella on aikansa ja kaikella on rajansa.
Seuraavissa eduskuntavaaleissa voidaan valita henkilöitä, joilla on toisenlainen tausta. Laithan laaditaa siellä. Toivotaan paran-
nusta. Toivoa ja uskoa ei saa menettää.
"Uskomukseni mukaan, Jumala ei anna itseään loput-
tomasi pilkata"
Kahteen ensimmäiseen sanaan sisältyy käsiteltävän asian oleellisin pointti.
"Jumalan pilkkaaminen ja vastaavien asioiden julkinen häpäisy pitäisi mielestäni olla suurimman rangaistuksen kohteena."
Kuolemanrangaistus on poistettu eikä jumalanpilkasta enää ristiinnaulita niin kuin Kristuksen aikaisessa Palestiinassa.
Jumalanpilkkaaminen on osa länsimaiden energia- ja puolustuspolitiikkaa. On tärkeää estää terrorin vastaisen sodan aikana, ettei länsimaihin muodostu islamilaista poliittista korrektiutta, koska se estää tehokkaan sodankäynnin öljystä- ja maakaasusta Aasiassa.
Tanska on juuri kriittinen maa. Se ei osallistu Euroopan unionin taistelujoukkotoimintaan, koska se tähtää suoraan kovaan ytimeen Yhdysvaltain kanssa. Tanskassa on myös muslimiväestö, jolla on ihmisoikeuksia ja sanottavaa.
Profeetta Muhammedin pilkkaamisella on siis syvällinen poliittinen tarkoitus.
"Uskomukseni mukaan, Jumala ei anna itseään loputtomasti
pilkata. Kaikella on aikansa ja kaikella on rajansa."
"Toivoa ja uskoa ei saa menettää."
Hyvä, heinoppaavilainen !
Eurooppalaisten, entisinä siirtomaaisäntinä, luulisi tuntevan köyhien ja kehittymättömien kansojen käytöstä ja ajattelua.
Kokemusta, jota on saatu esimerkiksi Afrikassa, kaikkein kehittymättömimmässä maanosassa, voitaisiin soveltaa Afganistanissa. Tietoa luulisi olevan jaettavaksi amerikkalaisille asti.
Sitä ei jaeta ideologisista syistä. Primitiivisen ihmisen ymmärtämys on katoamassa. Samoista syistä.
Satuin näkemään pätkän ranskalaisesta teeveeohjelmasta, jossa haastateltiin mustan Afrikan (l'Afrique noire) poliittisia johtajia, entisiä ja nykyisiä. Eräs entinen ministeri sanoi hivenen huokaisten, ettei demokratiansa lumoissa elävillä eurooppalaisilla ole enää edellytyksiä ymmärtää afrikkalaista tapaa ajatella. Kun kuvailee afrikkalaiselle länsimaista elämäntapaa, on kuin kertoisi lapselle Ihmemaasta, jossa kaikki hyvä tulee työtä tekemättä ilmaiseksi ylhäältä ja ruoka eteen kun pyyhkäisee pöytää jäniksen käpälällä. Alkukantaiselle kansalle puheet kaikkien ihmisten yhtä suuresta arvosta ovat kuin satua tai leikinlaskua, pahimmillaan pyhien arvojen rienausta. Loppujen lopuksihan kaikki on Korkeimman kädessä (kristityillä), eikä syntisen ihmisen itsensä ohjattavissa.
Jotain perverssiä on siinä, sanoi musta ministeri, etteivät sivistyneet ihmiset pysty enää ymmärtämään yksinkertaisen ihmisen ajatuksenjuoksua.
Englannissa, muinaisen brittiläisen imperiumin emämaassa, primitiivisen ihmisen tuntemusta ei tapaa enää kuin siellä missä se on pakollista eli kaupunkien maahanmuuttajakortteleissa.
Englannissa pakistanilaissukuisessa muslimiperheessä syntynyt ja kasvatuksensa saanut, menestysromaanistaan Maps for lost Lovers tunnettu, kirjailija Nadeem Aslam on hyvin tietoinen tämän tuntemuksen puutteesta, josta johtuvana hän pitää monikulttuurisuudeksi kutsuttua ja yhä yleistyvää masokismin muotoa länsimaissa. Hän mainitsee nykyisen terroristiaallon kätilöinä monikulttuurisuuden puuhamiehinä tunnetut hyväätarkoittavat lontoolaiset lehtimiehet ja kirjailijat, jotka ovat vaatimassa musliminuorille valtion rahoittamaa omakulttuurista opetusta.
Englannissa on hallitustasolla vaadittu työssäkäyville muslimeille vapaatunteja maksetulla ajalla rukoilua varten ja muun muassa rukoustiloja kouluihin ja yliopistoihin erikseen mies- ja naispuolisille rukoilijoille.
Nadeem Aslam on kirjoituksissaan kuvannut, missä synnin ja helvetin kauhussa nuoret muslimit elävät Englannissa. Suurimman osan elämäänsä, 25 vuotta, englantilaisen pikkukaupungin pakistanilaisvaltaisessa työläiskorttelissa eläneenä hän sanoo tuntevansa nuoria muslimeja, joiden nimet ja kuvat voisi odottaa milloin tahansa näkevänsä sanomalehdissä jonkin uuden terroristihyökkäyksen tekijöinä.
Kirjassaan Maps for lost Lovers hän kertoo seitsenvuotiaasta muslimipojasta, joka uskoo valkoihoisten luokkatoveriensa ja näiden vanhempien tulevan elävältä nyljetyiksi helvetissä. Tämän seitsenvuotias on kuullut vanhemmiltaan ja saarnamiehiltä moskeijassa.
Ikävä kyllä, muslimipojilla on matkaa läntiseen maailmaan tuhat vuotta ja enemmänkin, eikä väli vähene rukoilutunneilla.
Lehdissä ja televisiossa kertovat läheiset ja tuttavat päätään pyöritellen, miten hyviä poikia Lontoon pommi-iskuihin syyllistyneet olivat. Eivät juoneet alkoholia, eivät harrastaneet seksiä eivätkä esiaviollisia suhteita, yökerhoissa käyntejä, musiikkia, laulua, tanssia. Pitivät huolta siitä, että heidän sisarillaan oli huntu päässä kodin ovesta ulos astuessaan.
Syyskuun yhdennentoista massamurhaajista olivat useimmat opiskelleet yliopistoissa ja suorittaneet tutkintoja saavuttaakseen tiettyjä mekaanisia ja teknisiä valmiuksia.
Nadeem Aslam sanoo tulleensa ajatelleeksi, ettei kukaan lentokonekaappareista ollut opiskellut maailman tai uskontojen historiaa, sosiologiaa, antropologiaa tai kirjallisuutta. Hän epäilee, ettei näiden muslimien maailmankuva ollut kolmetoistavuotiaan tasoa korkeammalla.
Terrorismista, joka primitiivisistä maista on lähtenyt leviämään länteen, saavat länsimaalaiset osittain syyttää itseään.
Kristillisiin perinteisiin kuuluva itsensä alentaminen sivistyneessä maailmassa houkuttelee pahan esiin barbaareissa.
Jos kaivaa rikkaa omastaan, ei huomaa ladonhirttä lähimmäisensä silmässä.
Afganistanista meille ei tule suurta surua, mutta terrorismin korkeapainealue on ilmeisesti siirtymässä itään.
Kun se saapuu Pakistaniin, tarvitaan hyviä neuvoja.
Selvähän se on mihin tämä johtaa, ja tuleekin johtaa. Joukolla vaan anonyyminä herjaamaan mullahin-uskoa niin törkeästi kuin mihin ihmismielen luovuus pystyy, kunnes kiihkoilijat tajuavat olevansa väärässä maassa ja lähtevät takaisin islamilaiseen maailmaansa. Peelous näyttää myönteisen voimavaransa.
Ja mitä häiriön aiheuttamiseen anonyyminä tulee, kiihkoislamistit itsehän ovat näyttäneet meille edeltäkäsin mallia terrorismillaan...
Suhtautuminen islaminuskoon länsimaissa on saavuttanut todellakin suomettuneisuuden mitat. Ei uskalleta julkaista artikkeleita, mielipiteitä, pilakuvia j.n.e. ennen kuin on tarkkaan pähkäilty millä tavoin niiden sisältö saattaisi vaikuttaa muslimeihin.
Vastaavaa esiintyy myös muilla elämän osa-alueilla entistä enemmän. Esimerkiksi "rasistisia" lausuntoja ja mielipiteitä kavahdetaan niin paljon, että kaikki sellaiseksi joltain kannalta tulkittavissa oleva on pääsääntöisesti sensuurin kourissa, esimerkiksi erilaisilla nettipalstoilla moderaattoreiden toimesta. Juutalaisvitsit ja "mannevitsithän" ovat monasti hersyttävän humoristisia eivätkä niiden kertojat pääsääntöisesti kannata rasismia - ehkäpä jopa päinvastoin - vitsien kärjistetty asenne tekee rasistit jollain tavoin "naurettaviksi".
Pitäisi löytyä joku tapa pysäyttää tämä huolestuttava kehitys kaikissa länsimaissa päättäväisen nopeasti. Sananvapaus tulisi saattaa takaisin sille kuuluvaan koskemattomaan arvoonsa. Ehkäpä tuo Afganistanin hallituksen painostaminen olisi hyvä alku tässä asiassa. Länsimaat voisivat ilmoittaa sinne, että jos ette tässä suhteessa osoittaudu Talebaaneja paremmaksi, niin tuki loppuu huomenna.
Kerron erään aiemman kommentin yhteydessä kertomani omakohtaisen tositapauksen:
Taiteen keinoin on kautta historian puututtu ei sallittuihin asioihin ja oman näkökannan saamiseksi esille. Omakohtainen kokemus: elokuussa 1986 Suomessa oli suuri kansainvälinen musiikkitapahtuma, muistaakseni nimeltään Sympaatti.
Virosta oli mukana Ellerhein -kuoro maailmankuulun Heino Kaljusteen johdolla. Mukana oli myös itse Gustav Ernesaks, Viron “kansallissäveltäjä“. Meillä oli majoitettuna kaksi kuorolaista. Heillä oli pakollinen esiintyminen Neuvostoliiton Tieteellis-Teknillisessä instituutissa Nordensköldinkadulla.
Tytöt suorastaan kielsivät minua tulemasta sinne, koska siellä oli tylsä venäläinen ohjelmisto. Menin kuitenkin. Kuoro kiipesi lavalle, Kaljuste perässä. Yhtäkkiä Kaljuste sanoi jotakin kuorolaisille ja ohjelma muuttui silmänräpäyksessä virolais-suomalaiseksi Ernesaksin "Mu isamaa on minu arm" mukaan lukien.
Kuoro lauloi koko sydämellään. Syy muutokseen: ne suurimmat neuvostoliittolaiset isännät eivät olleet tulleetkaan paikalle. Osa laulavaa vallankumousta tämäkin pieni episodi. Koskettava ja liikuttava kokemus.
Mikään ei ole typerämpää kuin yrittää kahlita ihmisen henkistä vapautta. Sensuuri oikeastaan vain lisää ponnistuksia sanoa sanottavansa - vaikkapa taiteen keinoin.
Oma lukunsa, jos vielä pysytään Viron maaperällä, on esimerkiksi Friedebert Tuglaksen ja koko Viron intellektuaalin toiminta.
Vallanpitäjät eivät opi ikinä.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 61 kommenttia