Demokratiaa helsinkiläisittäin
KHO päätti, että antaessaan Sipoon lounaiset alueet pakolla Helsingille valtioneuvosto ei rikkonut kuntajakolain mukaisia oikeudellisia pykäliä.
Vaikka kuntajaon muutos onkin nyt julistettu juridisesti korrektiksi, päätös jättää jälkeensä kirpeitä kysymyksiä kansanvallan merkityksestä.
Sekä Sipoon demokraattisesti valittu johto että sen asukkaat neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä vastustivat yksiselitteisesti kuntien välisen rajan siirtoa. Mielipidekyselyjen mukaan myöskään helsinkiläisten enemmistö ei kannattanut kotikaupunginsa laajentamista Sipoon kustannuksella.
Kansalaisten mielipiteellä ei ollut päätökseen mitään vaikutusta.
Jotkut näkevät Sipoon demokraattisesti ilmaistun kannan koko pääkaupungiseudun näkökulmasta vain elitistisen vähemmistön kiukutteluna. Vähemmistön todellinen tavoite on sen “laajemman demokratiakäsityksen” mukaan omien väljien luonnonmaisemien, sekä ruotsinkielisten valta-aseman säilyttäminen.
Onko siis demokraattisempaa kunnioittaa Sipoota itsenäisenä yksikkönä, ja sen yksikön kansanvaltaisesti ilmaistua tahtoa, vai kohdella pääkaupunkiseutua yhtenäisenä alueena, jolloin kiukuttelevat sipoolaiset näyttävät vähemmistöltä, jonka mielipiteen voi rauhassa sivuttaa yhteisen hyvän nimissä?
Mikä on yleensäkin sopivan kokoinen yksikkö kansanvallan toteuttamiseksi? Tämä on valtio-oppineiden ikuisuuskysymys. Enemmistön tahto riippuu usein siitä, miltä alueelta ja kenen joukosta se enemmistö muodostuu – jokaisen enemmistön sisällä on aina oma vähemmistönsä. Sen takia vaalipiirien jaostakin on kehitetty kirjahyllyttäin teorioita.
Vallan liukuminen kansalaisten ulottuvista kaukaisempiin sfääreihin on varsinkin EU:n myötä huolestuttanut kansanvallan kannattajia muutenkin. Joidenkin asioiden osalta vallan keskittymistä voidaan toki pitää oikeutettuna – esimerkiksi EU-tason ympäristösäädökset hyödyttävät välillisesti kaikkia. Mutta joissakin asioissa valtio, se pienempi yksikkö EU:n sisällä, oikeuttaa edelleen olemassaolonsa.
Ja sitten on päätöksiä, jotka halutaan tehdä mieluiten paikallisella tasolla: mitä naapuritontille rakennetaan, mistä vedetään seuraava moottoritie, miten kehitetään julkisia palveluja juuri meidän kunnassamme – ne asiat päätetään parhaiten kuntien sisällä.
Kuuluuko kunnan koko tällaisiin päätöksiin? Kuka saa päättää, missä menevät kunnan rajat, ja ketkä ovat sen asukkaita? Kuuluuko se kuntalaisille, vai ulkopuolisille?
Vastaus riippuu paljon siitä, miten vakiintuneina ja itsenäisinä päätöksentekoyksiköinä olemassaolevia kuntia voidaan pitää. Ajatusleikissä tilannetta voisi verrata valtion välisten rajojen muokkailuun. Silloin vaikka Venäjä ja Suomi voisivat päättää yhdessä demokraattisesti, että merkittävä osa Suomen maa-alasta asukkaineen liitetään Venäjään. Onhan venäläisilläkin kasvavin määrin maanomistuksia nykyisen Suomen alueella.
Tämä kärjistetty vertailu ei ole kovin reilu, koska kunta ei ole valtioon rinnastettava yksikkö, ja kuntarajat eivät ole perustuslaillisesti määriteltyjä muuttumattomiksi. Mutta se herättää pohtimaan kysymystä, mikä kansanvallan toteuttamisen perusyksikkö on riittävän itsenäinen päättämään itselleen tärkeistä asioista ensisijaisesti itse ja mikä ei.
Sama kysymys tulee väistämättä esiin myös valtion rajoja ylittävässä päätöksenteossa. Olkoon puhe Sipoosta tai EU:n perussopimuksesta kansan enemmistön mielipiteellä ei näytä olevan paljoakaan todellista painoa.
Kuntien rajansiirtoa voidaan kuntalain mukaan pitää laillisena vain silloin, kun siihen on painavat syyt. Sellaisina pidetään toisaalta Helsingin rakennusmaan tarvetta ja toisaalta Sipoon taipumusta pantata hyvää rakennusmaata aivan Helsingin kyljessä.
Helsinkiin rakennetaan kuitenkin lähivuosina useita merenranta-asuinalueita: Jätkäsaari, Kalasatama, Kruunuvuori. Lisäksi Konepajan alue ja uusi Pasila. Kuten monet ovat huomauttaneet, peltoa ja metsää, myös ulkoilukäyttöön kelvotonta, kaupungissa riittää. Ja valtaosan vuodesta metroradan varrella tyhjillään seisovien siirtolapuutarhamökkien korvaamista ympärivuotisilla asunnoilla ei poliittisista syistä uskalleta edes ehdottaa.
Parhaassa tapauksessa Helsingin itälaajennus tuo mukaansa hienoja, vihertäviä uusia kaupunkialueita ja supistunut Sipookin pysyy hengissä.
Eri asia on, onko Helsingin hätä todellakin niin suuri, että taas yksi palanen kansanvaltaa kannatti uhrata ratkaisun löytämisen nimissä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kaikki toimet, joilla suomenruotsalaisten valtaa nakerretaan ovat tervetulleita.
Ruotsinkieli on lähes ainoa silta Helsingin ja muun suomen välillä.
Seudullista maankäyttöä koskevissa asioissa, ruotsinkieliset maanomistajat asettuvat kuitenkin puhtaasti keskustalaisen politiikan tukijoiksi, estäen näin tehokkaasti pääkaupunkiseudun demokraattisen kähittämisen.
Jään ihmettelemään missä tämä Iivi Anna Masso asuu ?
Pitkä vuodatus potaskaa ! Olen hyvin tyytyväinen tehtyyn päätökseen ja siihen että Helsinki sai lisää kaavoitettavaa maata.
Sibbon kaavoitus into alkoi vasta kun sille selvisi Helsingin aikeet !
Tiettävästi Sibbolla on vieläkin enemmän maa-aluetta kuin Helsingillä. Siis pieni Helsinki sai hieman lisämaata ruotsinkielisen väestön murenevasta reservaatista. Nyt Sibbolla saattaa olla taas mahdollisuus aloittaa kunnan muuttaminen ruotsinkieliseksi, kun näitä uudisasukkaita siirtyi suuri määrä Helsinkiin.
Aikoinaan teki kaikkensa törkeällä tavalla estääkseen kunnan muuttumista kaksikieliseksi. Se aika on elettyä aikaa, mutta muisti pelaa ! Jos vielä kauemmas mennään niin kuinka monta menetetyn Karjalan siirtolaisista sai maata Sibbosta, ei kukaan !
Nämä enemmistö tutkimukset eivät ainakaan Helsinkiläisten kohdalla ole todellisuutta. Uskoo ken tahtoo minä en alkuunkaan.
Täytynee muistaa, että virolaiset ovat vielä vuosikymmeniä sensitiivisiä pakkovallalle.
Tosin KHO ei edusta Suomessa korkeinta oikeuastetta, koska aina voi valittaa Euroopan Neuvoston ihmisoikeustuomioistuimeen, kun kansalliset muutoksenhakukeinot on käytetty.
Toinen asia on sitten se, että on jo poliittisestikin keskusteltu, ettei kuntajakolaki välttämättä sallisi Helsingille sellaista vallankäyttöä, kun mitä nyt on tehty.
Oikeastaan olisi hyvä saada tietää, mistä mieltä Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja ja tri Kimmo Kiljunen on asiasta mieltä?
Muistaakseni Vantaa tarjosi joitain omia alueitaan Helsingille luovutettavaksi hyvällä ilman minkäänlaista näkyvää kiristämistä tai uhkailua.
Mitä vantaammaksi Helsinki tulee, sitä sosialidemokraattisemmaksi ja vähemmän vihreäksi se tulee. Tässä mielessä internationalistiselta kannalta olisi tärkeää sosialidemokratisoida Helsinki, jotta päästäisiin:
* polttamaan jätteet lämpimäksi kaukolämpövedeksi niiden kärräämisen ja kaatopaikoittamisen sijasta
* rakentamaan myös kerrostaloyhteisöjä
Vihreän liiton ja Kansallisen Kokoomuksen allianssista Helsingin kaupungissa ja Espoossa seuraa monenlaisia kitkatekijöitä yhdyskuntasuunnittelulle. Espoossa jatketaan kyläpolitiikkaa ja Helsinki pyrkii asemakaavaltaan, ellei nyt aivan maalaiskyläksi niin aikana kauppalan kirkonkyläksi.
Oikea ratkaisu pääkaupunkiseudulla olisi ollut jakaa stalinistisesti kiintiöt, miten monta Itä- ja Pohjois-Suomen evakkoa pääkaupunkiseudun kunnat sitoutuvat vastaanottamaan, jolloin Sipoo olisi voinut valita suomalaistumisen (savolaistumisen, pohjalaistumisen ja karjalaistumisen) tai alueluovutusten välillä.
Ensiksi olisi pitänyt käydä puolue- ja mediapoliittisesti mahdottomaan: tutkia Helsingin tonttivarannot ja rakentaa Malmin lentokenttä.
Joihinkin asioihin pitäisi päästä käsiksi kansanäänestämällä enemmistön diktatuurilla. Tontti- ja kaavoitusrahat sekä vihreä saalistus ympäristövalituksilla on niin monimutkainen matriisi, että vain Turun mafia sen hallitsisi, eivät köyhän sosiaalisen perimän maaltamuuttajat, joita helsinkiläisistä on enemmistö.
Demokratian ongelma on siinä, että jokainen enemmistö muuttuu vähemmistöksi, kun käsiteltävä asia laitetaan yleisempään yhteyteen. Kysymys onkin siitä, onko vähemmistön mielipiteellä mitään merkitystä.
”Mikä on yleensäkin sopivan kokoinen yksikkö kansanvallan toteuttamiseksi? Tämä on valtio-oppineiden ikuisuuskysymys.”
Kuntalain mukaan se on kunta. Lain 1 ja 2 pykälissä säädetään mm, että ”Suomi jakautuu kuntiin, joiden asukkaiden itsehallinto on turvattu perustuslaissa.” (= perustuslain 121§:ssä) ja ”Kunnille ei saa antaa uusia tehtäviä tai velvollisuuksia taikka ottaa pois tehtäviä tai oikeuksia muuten kuin säätämällä siitä lailla.”
Kuntajaon perusteista säädetyssä Kuntajakolain luvussa ”Erityiset edellytykset kunnan alueen supistumisessa ja laajenemisessa” säädetään puolestaan mm., että ”Kuntajaon muutos, joka merkitsee kunnan alueen supistumista tai laajenemista, mutta ei uuden kunnan perustamista tai kuntien lukumäärän vähenemistä, voidaan tehdä: 1) jos minkään asianomaisen kunnan valtuusto ei vastusta muutosta…”
Tuntuu kummalliselta, että Helsingin ilmeisen suurilla ”kiiltonahkakengillä” pystyttiin marssimaan noiden lakien yli sipoolaisten demokraattisesta mielipiteestä huolimatta.
Perustuslaki turvaa itsehallinnon, virkamies (ministeriö) päättää kenen itsehallinnosta kulloinkin on kyse.
Valtion ei tarvitse maksaa kunnille palveluista - ainakaan täyttä hintaansa - koska kunnilla on kunnallisverotus- ja kiinteistöverotusoikeus.
Lipposen aikana maksettiin lisävaateista 1/2 ja myöhemmin 2/3 - 3/4.
”Kunnille ei saa antaa uusia tehtäviä tai velvollisuuksia taikka ottaa pois tehtäviä tai oikeuksia muuten kuin säätämällä siitä lailla.”
=> Tämä on itsestään selvyys. Kunnat maksavat "omistaan" kansanedustajien säätämät lisävelvoitteet.
Noin kaksi vuotta sitten yksi Keskustan kansanedustaja, vastasi kahteen kysymykseeni a) Olisiko EU:n perustuslaki ehdotus pantava kansanäänestykseen? Vastaus: "Meidät on valittu eduskuntaan päättämään siitä", kansahan hylkäisi sen! b) Olisiko Natoon liittyminen pantava kansanäänestykseen? Vastaus:" Me emme halua liittyä Natoon, joten se voidaan panna äänestykseen, koska kansa hylkää sen liittymisen varmasti"!Kellä valtaa on, se tulkitsee kansanvaltaa oman tahtonsa mukaisesti!
Tätä se valitettavasti on. Kansan ei voi antaa päättää, jos on vaara, että kansa päättää eliitin mielestä väärin. Kansan taas voi antaa äänestää asioista, joista se äänestää eliitin mielestä oikein.
Ja näin sinua, hyvä äänestäjä, on huijattu luulemaan, että demokratia vallitsee ja oli lottovoitto syntyä Suomeen.
Todellinen tragedia tässä on se, että asuntopolitiikkansa surkeasti hoitanut osapuoli palkitaan, sallimalla tämän viedä maata asiansa paremmin hoitaneelta.
Helsingillä on lukuisia keinoja helpottaa asuntotilannettaan, esim. lisäämällä kaavoitusta ja tiivistämällä yhdyskuntarakennetta. Helpoin - ja kaupungin suorassa päätäntävallassa oleva - tapa on kaavoittaa reippaasti lisää. Tätä Helsinki ei halua tehdä, koska se ansaitsee paljon rahaa tonttikeinottelulla. Nämä rahat tulevat viime kädessä helsinkiläisten taskusta, samalla tavalla kuin Helsingin kaupunkilaisiltaan aiemmin energian ylihinnoittelulla varastamat rahat.
Huonosta asuntopolitiikan ja talouden hoidosta ei tule palkita.
Samalla tavoin konkurssin partaalla huojuvaa Turkua ei pitäisi palkita sallimalla sen kaapata naapureitaan. Päinvastoin: naapureille tulisi sallia palojen vieminen Turusta, tai kaupungin pilkkominen kokonaan!
Miksi Sipoon demokraattinen mielipide ei halunnut kehittää Helsingin vaikutusalueella olevaa kuntaa aiemmin?
Koska valta haluttiin ehdottomasti pitää suomenruotsalaisten käsissä:muutenhan Sipoo olisi suomalaistunut. Helsingin linja, jota valtioneuvostokin kannatti, oli täsmälleen oikea. Ei kai enää eletä 1850 - luvulla, jolloin muudan Klinkowström olisi antanut Suomettarelle ilmestymisluvan vain, jos joka toisella sivulla olisi ollut detsamma på svenska?
Vaikka Sipoon todelliset motiivit alueliitoksen vastustamiseksi olisivat kielipoliittiset, ei se kuitenkaan oikeuta Helsinkiä käyttäytymään kyseenalaisesti. On perin outoa, että jopa Valtioneuvosto näkee oikeaksi linjaksi vain Helsingin kehittämisen. Mikäli Helsingillä ei ole kehitysmahdollisuuksia, pitää pyrkiä asioihin vaikuttamiseen demokratian keinoin eikä ottamalla valtaa omiin käsiinsä. Hienoa, että nykyinen pääkaupunkimme ottaa käyttöön vahvemman oikeuden näyttäen kaikille muille kaapin paikan.
"Mutta se herättää pohtimaan kysymystä, mikä kansanvallan toteuttamisen perusyksikkö on riittävän itsenäinen päättämään itselleen tärkeistä asioista ensisijaisesti itse ja mikä ei."
Silloin kun ei ole varsinaista alueellista itsenäisyyttä, sisäkkäisistä yksiköistä isompi lopulta päättää mistä pienempi saa päättää. Pienemmän - kuten EU:n sisällä Suomi tai Sipoo - itsenäisyydestä on säädettävä isomman toimesta. Jos tuo säädös on näitä fifty-fifty tyyppisiä, itsemääräämisen aikajänne ulottuu postinjakovälin päähän, huomiseen direktiiviin saakka.
Kuten kirjoitat, eri asioista tulisi voida päättää eri mittakaavoissa. Siksi "kunnan koko" ei ole oleellinen, vaan tapa jolla päätöksiä ylipäätään tehdään. Pitäytyminen puhtaan matemaattisessa 50% enemmistöpäätöksessä on omasta mielestäni keskeinen virhe.
Kansanvallan toteuttamisen pitäisi perustua sellaiseen päätöksenteon perusyksikköön, jonka "perustuslaki" on kaikkien sataprosenttisesti hyväksymä. Perustuslaissa säädetään, millä ehdoin jokainen yksikön jäsen on valmis luovuttamaan oikeuttaan yhteisen hyvän puolesta. Vasta näin syntyisivät eri tasoiset enemmistöpäätökset perustuslain mahdollistamissa asioissa.
Jos tällaiset yksiköt muodostavat samalla periaatteella yhdessä isompia päätöskokonaisuuksia, ei jouduta tilanteisiin joissa vaikkapa 5 % sopivassa vaa'ankieliasemassa olevia päättää muiden puolesta. Tiedän, että näin muodostuu laajasti inhottu liittovaltiomalli, mutta itsemääräämisnäkökulmasta se on perusteltu. Muistan esimerkkejä, joissa Suomi kuuliaisena EU:n jäsenenä on voivotellen toteuttanut jonkun direktiivin, kun liittovaltiomuotoisessa jäsenvaltiossa direktiiviä ei ole totetettu niissä liittovaltion osissa joissa sitä ei ole pidetty hyvänä.
. . .
suomalaiset tuomittaisi rasisteiksi jos entisellä Ambomaalla vain suomenkielisillä olisi oikeus omistaa maata, saada koulutusta, perustaa yrityksiä, julkaista lehtiä
. . .
vain saksalaiset työpaikat turvataan EUn tuella senvuoksi että Suomen metsät varataan sikäläisten turistien luontoreservaatiksi
. . .
saksalainen autobahnin saasteissa kasvatettu ruis ei saa boikottia Suomessa
. . .
Suomesta tehdään entisten siirtomaaherrojen ulkomuseo
. . .
Kyllä suomenruotsalaiset saavat katsoa peiliin ja monta kertaa, kun ihmettelevät sitä riemua mitä Sipoo-päätös suomalaisissa herätti! Se on suomenruotsalaisten suurin tappio aikoihin ja jo oli aikakin!
Suomenruotsalaiset ovat tottuneet saaman kaiken läpi mitä vaativat, esim. oman kanavan televisioon, pakkoruotsin säilyttäminen suomalaisten taakkana, vapaa matkustaminen eri säästökohteista jne...
Toki suomalaiset politiikot voivat katsoa peiliin, he puolueista riippumatta julistavat tätä svekomaanien mantraa: "kaksikielisyys on rikkaus!", no se on kyllä kallista!
Pakkoruotsin isähän oli kepulainen Johannes Virolainen, RKP aikanaan vakuutti hänelle että suomenkielestä tulee Ruotsissa vähemmistökieli samaan tapaan kuin ruotsinkieli oli Suomssa, mutta näinhän ei käynnyt!
Suomalaisten politiikkojen pitäisi ryhdistäytyä ja laittaa suomenruotsalaiset kuriin m.m pakkoruotsi on poistettava, ja heidän on myös alettava osallistua näihin säästötalkoisiin joita nyt käydään koko Suomessa.
RKP:n pitäisi sanoutua irti rasistisista juuristaan, katso:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Axel_Olof_Freudenthal
Myös median on herättävä ja alettava kritisoimaan suomenruotsalaisten vääristäviä etuja mm. opiskelijakiintiöt jne
Mutta suomalainen media ei uskalla esim. HS ja Yle eivät uskalla julkaista yleisönpalstoillaan mitään kritiikkiä näitä kohtaa, olen koitannut ja yhtään ei ole julkaistu! Se siitä ja sananvapaudesta!
On varsin totta, että suomenruotsalaisilla on huomattavasti etuja, mutta on muistettava, että he ovat saaneet nämä edut itselleen laillisin keinoin. Jos tämä aiheuttaa katkeruutta, on asioihin vaikuttettava äänestämällä itselleen sopivia henkilöitä, toisin sanoen demokraattisin keinoin. Ei yleinen katkeroituminen suomenruotsalaisia kohtaan oikeuta kostamaan asiaa Sipoolle.
On myös totta, että suomenruotsalaisiin kohdistettu kritiikki vaietaan kuoliaaksi lehdistössä, mutta tämä ei koske pelkästään suomenruotsalaisiin kohdistuvaa kritiikkiä, vaan myös muihin vähemmistöihin kohdistuvaan kritiikkiin. Nykyään ei asioista saa edes puhua niiden oikeilla nimillä, ettei joku herkkähipiäinen siitä loukkaannu,
Axel Olof Freudenthal-mitalista germaanisuuttaan ja tannerilaisuuttaan korostava Paavo Lipponen oli ylpeä!
Helsinkin on jo kolmattakymmenettä vuotta koettanut pyrkiä yhteistyöhön maakysymyksessä Sipoon kanssa. Sipoo on kieltäytynyt toistuvasti. Täytyy muistaa, että Sipoo tuskin olisi niin elinvoimainen kunta, mitä se on nyt, ellei sattuisi sijaitsemaan Helsingin kupeessa.
Sipoolaisille kyllä kelpaavat taatusti myös Helsingin tarjoamat työpaikat ja kulttuuripalvelut, joten Sipoon on aivan turha alkaa hurskastella tässä tilanteessa. Loppujen lopuksi kyse on ainoastaan kielipolitiikasta ja siitä, että ankkalammessa elävä bättre folk ei halua elintilaansa kavennettavan.
Mikäli katsoo Sipoon karttaa, voi huomata, että kyllä kunnalla maanluovutuksen jälkeenkin riittää lääniä enemmän kuin tarpeeksi. Vahvan metropolialueen luominen on eduksi koko maalle.
Toinen, myös hyvin tärkeä, askel on seutukunnallisen yhteistyön tiivistäminen pääkaupunkiseudun kuntien välillä ja ajan saatossa tapahtuva lopullinen yhdistyminen.
"Helsinkin on jo kolmattakymmenettä vuotta koettanut pyrkiä yhteistyöhön maakysymyksessä Sipoon kanssa. Sipoo on kieltäytynyt toistuvasti."
* Mistä yhteistyöstä Sipoo on kieltäytynyt? Helsinkihän on yrittänyt päästä niskan päälle maakuntakaavalla pyrkien lakkauttamaan Itä-Uudenmaan ja liitättämään sen Uuteenmaahan, jolloin helsinkiläisvirkamiehet määräisivät maakuntakaavasta Sipoonkin osalta. Miten monta vuotta Neuvostoliitto yritti päästä yhteistyöhön Viron, Latvian ja Liettuan sekä Suomen kanssa päätyen siihen, että kun kerran Suomi ei suostu yhteistyöhön, otetaan siltä pieni 9%:n kaistale maata.
"Täytyy muistaa, että Sipoo tuskin olisi niin elinvoimainen kunta, mitä se on nyt, ellei sattuisi sijaitsemaan Helsingin kupeessa."
Sipoolaiset ovat ruotsinkielisiä ja voivat kukoistaa Porvoonkin kanssa. Sipoossa - jos puhuu ruotsia - niin paikalliset opastavat vaikka autollaan kirjastoon.
"Sipoolaisille kyllä kelpaavat taatusti myös Helsingin tarjoamat työpaikat ja kulttuuripalvelut, joten Sipoon on aivan turha alkaa hurskastella tässä tilanteessa."
Tuo perustelu käy ylivaltapyrkimysten selitykseksi mille tahansa kaupungille, joka ryhtyy valtaamaan maaseutua. Sosialidemokraattinen kateus ja antisosialidemokraattien kokoomuslainen ahneus ovat ehtymättömiä luonnonvaroja - kuin aurinkoenergia.
"Loppujen lopuksi kyse on ainoastaan kielipolitiikasta ja siitä, että ankkalammessa elävä bättre folk ei halua elintilaansa kavennettavan."
Ruotsinkieliset ovat germaaneja slaavien (venäläisten, inkeriläisten) ja ugrien (suomalaisten) ympäröiminä. Eivät ruotsinkieliset halunneet karjalaisiakaan pilaamaan germaanista kulttuuriaan 1944, vaan kiristivät Ruotsin avulla.
Sipoolaisten ihmisoikeuksiin kuuluu karttaa helsiginsavolaisia, helginsinkarjalaisia, helsinginpohjalaisia ja helgininvarsinaissuomalaisia, jotka uhkaavat heidän vaivalla vaalimkaansa germaanista kulttuuria.
Jos kanssasotijamme Saksa olisi voittanut toisen maailmansodan, olisi ugrit palautettu heidän lajityypillisimmälle elinalueelleen Murmanskin seudulle.
Mikäli katsoo Sipoon karttaa, voi huomata, että kyllä kunnalla maanluovutuksen jälkeenkin riittää lääniä enemmän kuin tarpeeksi. Vahvan metropolialueen luominen on eduksi koko maalle.
Toinen, myös hyvin tärkeä, askel on seutukunnallisen yhteistyön tiivistäminen pääkaupunkiseudun kuntien välillä ja ajan saatossa tapahtuva lopullinen yhdistyminen.
Sipoota käytetään ennakkotapauksena sille, kun maakuntansa kehityksen uhranneet tyhjäkäyntikaupungit ryhtyvät esittämään aluevaatimuksia kehyskunnille.
Olen samaa mieltä oksanenjuha, nyt pitäisi pikkuyksiköiden jakamisen sijaan keskittyä kehittämään laajempaa metropolia! Alueen laajentumisen myötä, ja erillisten kuntayksiköiden ja niissä valtaapitävien pitäisi kyetä uudistamaan koko metropolin hallintoa.
Ehdottaisin, että tulevaan metropoliin rakennettaisiin demokraattinen, kaikkia metropolin osa-alueita tasapuolisesti kuunteleva neuvosto. Osa-alueilla siis toimisi omalta alueelta demokraattisesti valittu yksikkö, kaupunginosa valtuusto, vrt arrondissement Pariisissa. Näin myös sipoolaisten ääni tulisi varmasti kuuluviin.
Ainakin se ,että valta voi siirtyä verettömästi puolelta toiselle on hieno juttu demokratiassa. Suurmies sir Winstonin kerrotaan sanoneen, että demokratia on huono systeemi, mutten tiedä parempaakaan!
No mutta kyllähän Kokoomuslainen lähtisi jakamaan ja miksei myös omimaan vaikka lantakasaa, jos se olisi tarpeeksi iso ja vieraalla maalla.
Olen ihmetellyt eniten KHO:n päätöstä siitä, että argumentoidaan (lain kannalta) abstraktiolla "pääkaupunkiseutu". Se ei ole 'juridinen entiteetti' kuten kunta (tai valtio). Miten sen nimissä voi kävellä yli kunnille laissa taattujen oikeuksien?
Myös ihmettelen, miten Vantaa niin helposti saatiin lupaamaan osa itsestään Helsingille. Vapaaehtoisesti! Etenkin, kun ilman ko. lupausta ei koko Sipoo-operaatio olisi lain kannalta ollut mahdollinen. Olisiko mahdollista, että Vantaa ei luovuttaisikaan kaakkoiskärkeään Helsingille (jolloin Sipoo-operaatio kävisi mahdottomaksi)?
Ilmaukseen "pääkaupunkiseutu" liittyy lisäksi tämä ongelma: se näemmä kasvaa, kasvoi esim. Lahden oikoradan myötä Lahden suuntaan. KHO totesi päätöksessään jotain sellaista, että vain "pääkaupunkiseudulla" on kansallisen tärkeytensä vuoksi oikeus Sipoo-operaation kaltaiseen tekoon. Maan pikkuhiljaa "pääkaupunkiseutuun" integroituessa voivat tämän (KHO:n mukaan) poikkeusoperaation kaltaiset operaatiot yleistyä?
Kaikki "pääkaupunkiseudun" nimissä!
En hyväksy. Poistan varmistimeni.
Tosin olen vakuuttunut, että jahka EN päätöksensä antaa, niin KHO:n päätös kumoutuu.
Otsikossa olevat käsitteet ovat poliittista propagandaa, joita sanomalehtitoimittajat eivät pura käsitteikseen.
On virheellistä käyttää nimitystä pääkaupunkiseutu, koska Suomessa ei edes ole kaupunkeja, vaan ainoastaan kuntia, jotka voivat halutessaan kutsua itseään kaupungeiksi.
Kannattaa lukea kuntalaki ensiksi:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950365
Kyllä Sipoo-päätös laillisuutta koettelee. Kuntajakolaki ainakin näyttää siltä, että sillä on pyritty estämään tällainen rajojen pakkomuuttaminen. Kun se ei selvästä pyrkimyksestään huolimatta siihen nyt pystynyt, on selityksenä vain kaksi yhtä huonoa mahdollisuutta: Suomessa ei osata/haluta muotoilla lakia niin selkeästi, että siinä esille tuotu ajatus pitää kaikissa asteissa. Tai sitten KHO:lla on liian laaja tulkintaoikeus, ja se voi tehdä itsenäisiä, laista riippumattomia ratkaisuja tarkoituksenmukaisuuden perusteella.
Tästä keskustelupiiristäkin löytyy huolestuttavan suuri määrä kannanottoja, joissa päätöksen laillisuuden sijasta keskitytään tarkoituksenmukaisuuteen. Kaikki mikä saa RKP:n kärsimään on hyväksi. Kaikki mikä saa Helsingin kasvamaan on hyväksi. Kaikki mikä haittaa Helsingin rajatonta kasvua on pahaksi.
Asiaa ei ollenkaan paranna se, että jälkikäteen on voimakkaasti linjattu, että kysymyksessä on poikkeustapaus, ei ennakkotapaus - kuulostaa aivan siltä, että näin nyt tehtiin, kun isot pojat halusi, mutta jatkossa taas noudatetaan lakia. Jos asia oli kaikin puolin OK, niin sama menettelyhän olisi silloin OK aina muulloinkin. Jokainen kunta voisi ratkoa ongelmansa ottamalla lisätilaa ja lisää valmiita veronmaksajia naapurista.
Jos Sipoon alueiden valtausta perustellaan pelkällä asuntopolitiikalla, niin ei voi vain kuin ihmetellä miksei Helsinki voinut vain lainata rahaa Sipoolle alueiden rakentamiseksi. Eikö asuntopulan kannalta luulisi olevan olennasinta se, että saadaan asuntoja etelä-Suomeen, eikä se mihin kaupunkiin ne kuuluvat.
Niinpä niin. Loppujen lopuksi kyseessä taitaakin olla vain utopia kilpailla OIKEIDEN lännen metropolien kanssa. Aivan kuten itänaapurissa viime vuosituhannella.
Sipoota on pyydetty kaavoittamaan aluetta useita vuosikymmeniä, Sipoon tähän suostumatta. Vasta kun kyseisen 30 neliökilometrin pläntin liittämistä alettiin suunnitella, löytyikin Sipoolta yhtäkkiä kaavoitussuunnitelma. Se ei vaan enää tuntunut oikein uskottavalta.
Kyseessä on todellakin yksittäistapaus, josta on turha vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Menestyvä pääkaupunkiseutu on joka tapauksessa koko maan etu.
Joku Besserwisser näytti lukevan inkeriläiset, siis inkerinsuomalaiset slaaveihin kuuluviksi. Huonosti on mies historiansa lukenut, kun ei tiedä Inkerin asutuksen Stolbovan rauhan jälkeisiä vaiheita.
Silloin siirtyi sinne liikaväestöä Suomesta, Savosta heitä, joita kutsuttiin savakoiksi ja Karjalasta, Äyräpään kihlakunnasta heitä, joita kutsuttiin äyrämöisiksi.
Alueella oli myös venäläiskyliä, mutta lähinnä uskonnolliset perusteet estivät kansallisuuksien väliset avioliitot. Sananparsi sanoo: "Vellaista (venäläistä) piä veikkonais, veistä piä hihassais"; ja toinen: "Ei piä mennä vellaiselle, tulloo veren rikko; sattuu lapsi syntymään, ni tehhään inkerikko!"
Geneettisesti inkeriläiset ovat jo sekoittuneet slaavilaiseen kansojen mereen: venäläisiin, ukrainalaisiin ja valkovenäläisiin.
Jonkin verran itsekin politiikassa pyörineenä tiedän mikä on suuntaus. Meidän pääministeri Vanhanen on toimillaan antanut tuen virkamiesvallan kasvattamiseen ja etäännyttänyt kansan päätöksenteosta. Tämä on suuntaus ja ykkösvirkamies Sailas on se suurin ylikäskynhaltija, jota seurataan kuin paimenta.
Onkos tämä I.A. Masso joku naispuolinen St. Saanila, joka on svekoillut pyhän ruotsalaisen maan puolesta?
Alueliitoksia on tehtävä joskus pakolla, kun Suomen ruotsalainen hallintokielikunta ei suostu yhteistoimintaan muuten!
Pitäisikö paikkakuntien, kuten Vaasan, tyytyä ruotsalaiskunnan saartorenkaan uhrina näivettymään. RKP tietää, että paikkakunnan (minkä tahansa) kehitys tietää aina seudun lisääntyvää suomalaistumista. Siksi yleinen kasvun jarrutus niiden ainoa keino!
Mitähän Masso tarkoittaa uhkailuillaan Venäjän ja Suomen välisestä valtakunnan rajasta. Miten uhmeessä se on edes Suomen ruotsalaisen mielestä vertailukelpoinen kuntarajojen kanssa.
Valtakuntien rajoja siirrellään sodan keinoin, kuntarajoja yleisen kansallisen hyvinvoinnin tähden!
I A Masso edustaa liberaalia perustuslaillisuutta, jonka SDP unohti 1917, nuorsuomalaiset 1918 ja maalaisliittolaiset 1944. Kommunistit eivät ole ajatussuuntaa koskaan hyväksyneetkään - eivätkä suomettarelaiset.
Kyllä hän tietää tasan tarkkaan missä mennään. Aurinko nousee hesalaisille Sipoosta mutta sipoolaiset joutuu ratsastamaan länteen. Auringonlaskuun - toivoon paremmasta.
JoukoA
Helsinkilaisista suurin osa on maalta ja haluavat asuakin maalla, joka tietysti Helsingin kaltaisessa kunnassa onnistuu helposti.
Paatokset ovat sen mukaisia, ei tama Sipoo jupakka, vaan koko rakentamisidea. Maata pitkin rakentaminen jatkuu ja itketaan tonttipulaa, jota todellisuudessa ei edes ole koskaan ollutkaan.
Miksi ei rakenneta tehokkaasti ylospain? Se tuo moniin tilan kayttoon liittyviin ongelmiin ratkaisun ja vahentaa liikkumisen tarvetta, kun kaupunkirakenne saadaan tiiviimmaksi. Jos Helsinki olisi alunperin suunniteltu jarkevasti rakentamalla korkeita rakennuksia omakotitalojen sijaan, olisi se aivan toisen nakoinen ja monet logistisetkin ongelmat olisivat paremmin hallussa.
Paatoksen tekotavassa ei sinansa ole mitaan moitittavaa. Jos karhu tekee pesan muurahaispesaan, ei se kysy miljoonan muurahaisen mielipidetta, vaan toimii oman intressinsa mukaan. Tassa asiassa voimasuhteet ovat kuitenkin Helsingin puolella lasketaan se miten hyvansa.
Onhan tämä ollut hupaisa pikku episodi maamme historiassa. Onneksi tällainen ennakkotapaus on nyt luotu, sillä tulevaisuudessa Espoo voi sitten ottaa Helsingiltä maita sillä perusteella, että sen asukkaat käyvät tietyllä alueella naapurikuntaa töissä, joten on oikein, että yritykset maksavat veronsa samaan kuntaan, kuin missä sen työntekijät asuvat. Ai niin, tästähän seuraisi se, että Helsinkiä ei enää olisi.
Mutta noin vakavammin sanoen: Helsingissä ei todellakaan ole minkäänlaista tonttipulaa, maailmassa ei ole ainoatakaan yhtä väljästi rakennettua "suurta" kaupunkia. Ainoa ongelma Helsingissä on se, että maata alueella omistavat tahot ovat pedanneet kunnallispolitiikassa asemansa hyvin, varakkaita kun ovat -maallansa rikastuneet. Jos kaupunki toimisi asiassa oikeasti järkevästi, se pakkolunastaisi ne tontit, jotka ovat kaava-alueilla ja edelleen rakentamatta. Myisivät ne sitten kertarysäyksellä pois ja kas kummaa taas olisi tyhjiä asuntoja tarjolla. Tämä sama ansioton arvon lisäys tonteissa on esillä nykyisessä rakennushysteriassa kaikissa hiukankaan keskeisemmissä kunnissa ja kaikisssa mielestäni olisi tämä ratkaisu oikea - siis jos oikeasti on olemassa tonttipulaa.
Isompi kysymys kuitenkin on, onko järkevää aina vaan suurentaa yhden asutuskeskittymän kokoa näin isossa ja tyhjässä maassa, ja siihen jokainen aivoilla varustettu ihminen vastaa tietty että ei. Historia näet opettaa, että ihmiskunnan historiassa jokainen asuttavaksi kelpaava alue säilyy asuttuna, jos ei omilla niin sitten toisen maan asukkailla (toisen heimon tarkalleen sanottuna). Eli pitäisi kenties miettiä keinoja, millä suosittaisiin uusien teollisuuslaitosten ja muiden työtä tarjoavien toimialojen syntymistä minne tahansa muualle Suomea, paitsi pääkaupunkiseudulle. Tällä tavalla alueen naurettavan ylihintaiset asunnot ja aluetta riivaava työvoimapula saataisiin hellittämään paljon pienemmällä vaivalla kuin mitä edustavat nämä pikkusieluisten poliitikkojen maidenryöstöt.
Grynderit ja raharikkaat ostivat palan Sipoota rellestysalueeksi. Ostettavaan alueeseen ei tulla rakentamaan ainuttakaan vuokrakerrostaloa vaan sinne ohjataan asumaan niitä, joilla on varaa maksaa paljon asumisestaan. Nämä tulevat Sipoolaiset eivät Metroja tarvitse liikkumiseensa, he ajavat töihinsä kuten ennenkin Mersuilla, Bemareilla ja Audeillaan kuten nykyiset Karhusaarelaisetkin. Sipooseen ohjataan kovan rahan asujia ja grynderit voittavat. Tämähän on ollut nähtävissä koko ajan kun kunnallispolitiikka on alistettu suurelle rahalle. Onnittelut vain gryndereille.
Aika asenteellinen kirjoitus. Onko jossain sanottu, että asuntoja tullaan rakentamaan pelkästään raharikkaille? Tavoitteena on nimenomaan saada lisää kohtuuhintaisia asuntoja työvoimapulan riivaamalle Helsingille.
Itse ainakin toivoisin omaan kuntaani mahdollisimman paljon raharikkaita. He ovat todellä hyviä veronmaksajia ja rahoittavat paljon kunnan budjettia. Kyllä siitä hyötyvät köyhemmätkin. Kateus on sitten tietenkin eri asia. Siitä on vasemmisto jo vuosikymmeniä ammentanut voimavaransa.
Mäntsälästä - samoin kuin monesta muusta kunnasta - on muodostunut bantustan, josta käydään "Etelä-Afrikassa" töissä. Kun maan hinta päästettiin niin korkealle, että Helsingistä tuli hetkeksi muuttotappiokunta, piti tietenkin asuntokysymykselle ryhtyä tekemään jotain.
Asuntokysymykselle ratkaisuksi ei keksitty pelkästään se, että sairaanhoitajille koko maassa maksettiin Tehyn jäsenyyden perusteella jonkinlaiset palkankorotusket ja asemakaavan tehostaminen, vaan maanvaltaus, jotta saadaan "parempia" veronmaksajia, jotka nyt asuvat Porvoossa.
Pääkaupunkiseudun asuntomarkkinat tekevät Porvoosta volatiilin. Näin ollen ikään kuin Sipoo on jäänyt "valkoiseksi täpläksi" Porvoon ja Helsingin väliin.
On jokseenkin vaikeaa uskoa, että kovistakin otteistaan tunnettu kokoomuslainen Jan Vapaavuori ja liberaali Jussi Pajunen olisivat "köyhän asialla" vallatessaan Vanhasen toisen hallituksen ja KHO:n tuella maata Sipoosta jonkin Sari Sairaanhoitajan asialla.
Kyseessä on lähinnä sudeetti-Porvoon perustaminen Etelä-Sipooseen. Jos Helsingissä olisi maan tarve, olisi Malmin lentokenttä jo käytetty asuntorakentamiseen.
Hajasijoitettu omakotitaloinen ja rivitaloinen Helsinki ei ole metropoli, vaan kauppala. Pääkaupunkiseudun kunnallispolitiikasta ei seuraa kaupungistuminen, vaan se, että (Etelä-)Espoon kyläpolitiikka leviää Helsinkiinkin.
Tällainen harhakäsitys on hyvin yleinen (eikä ihme, kun HS:n propagandaa lukee):
"Sipoota on pyydetty kaavoittamaan aluetta useita vuosikymmeniä, Sipoon tähän suostumatta. "
Kertoisiko joku - näyttäisikö joku esimerkiksi pöytäkirjan kuntien (H;ki-Sipoo) välisistä neuvotteluista, joissa Helsinki olisi aktiivisesti pyytänyt saada tehdä maankäyttösopimuksen omistamilleen maille Sipoossa ja sallia näin rakentamisen siellä?
Eipä sellaista ole.
Helsinki on ollut superjarruttaja Sipoon kehityksessä. Viimeiset kolme vuotta Nikkilän kaavoituksessa on Helsinki jarruttanut ja valittanut aina KHO:ta myöten. "Ei myydä maata Sipoolle, ei saa pakkolunastaa, ei ei ja ei." Meillä Helsingissä riittää hyvinpalkattuja valittajia jarruttelemaan naapurien kehitystä.
Ainoa virhe mikä Sipoon osan liittämisessä Helsinkiin tehtiin oli se, että koko Sipoota ei liitetty Helsinkiin.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 46 kommenttia