Humanismia kaivataan
Jokelan murhien yhteydessä puhutaan koulukiusaamisesta, psykiatrisen hoidon tilasta ja yhteisöllisyyden tärkeydestä. Vähemmälle huomiolle jää se, että nuoren murhaajan jälkeensä jättämä viesti on kuin suoraan fasismin oppikirjasta.
“Verrattuna teihin jälkeenjääneisiin massoihin olen todellisesti jumalankaltainen”.
“Luonnollisen valitsijan” teksti vuodattaa halveksuntaa muita ihmistä kohtaan, ylemmyydentunnetta, joka oikeuttaa hänet ottamaan alempiarvoisilta elämän.
Pekka-Eric Auvinen ihaili kaikenlaista fasismia. Kaikkia, jotka pitävät muiden elämää niin vähäpätöisenä ja omaa aatettaan niin ylevänä, että se oikeuttaa tappamaan. Hän siis oli aatemaailmaltaan fasisti. Jälkireaktioissa ollaan kuitenkin eniten huolestuneita hänen huonovointisuudestaan. Tätä on kuultu ennenkin: Pariisin mellakoiden jälkeen, itsemurhapommi-iskujen jälkeen, Anna Lindhin murhan jälkeen. Aina puhutaan tekijöiden pahoinvoinnista.
On totta, että väkivaltaisesti käyttäytyvät ihmiset purkavat tavalla tai toisella pahaa oloaan. Kunnon mielenterveyspalvelut sekä hyvät ihmissuhteet parantaisivat epäilemättä nuorten oloja ja ehkäisisivät monenlaisia ongelmia.
Mutta väkivaltaa ei pitäisi tulkita ainoastaan avunhuutona. Väkivaltainen ihminen käyttäytyy väkivaltaisesti siksi, että hän haluaa; siksi, että hän voi; siksi, että hän uskoo väkivaltaan, ja omaan oikeuteensa käyttää sitä.
Länsimaissa väkivaltaisuudesta on tullut henkisen pahoinvoinnin mitta. Siksi myös apua ja hyväksyntää tarjotaan eniten niille, jotka viestittävät pahasta olostaan ampumalla, polttamalla ja räjäyttämällä. Emme ymmärrä väkivaltaa, ja yritämme selittää sitä oman arvomaailmamme kautta: uskomme, että äärimmäiset teot voivat johtua vain äärimmäisestä ahdistuksesta. Tästä johdetaan, että syyllinen pahuuteen on aina löydettävä ulkopuolelta, ei väkivallantekijän valinnoista, eikä opeista, joihin hän uskoo.
Näin esimerkiksi palestiinalaiset ovat saaneet sympatiaa osakseen räjäyttämällä miehittäjän lapsia toreille ja busseihin, mutta keitä kiinnostaa väkivallattomien kyproksenkreikkalaisten evakuointi turkkilaismiehityksen alta? Myös Baltian neuvostomiehitys hyväksyttiin, koska baltit eivät puolustautuneet väkivalloin.
Kuinka paljon onkaan maailmassa köyhiä ja alistettuja kansoja? Kuinka paljon on Euroopassa vähemmistöjä, joita ei hyväksytä tasavertaisina kansalaisina? Kuinka paljon on masentuneita yksilöitä, jotka kärsivällisesti jonottavat hoitoa?
Valtaosa näistä huonovointisista ihmisistä ei turvaudu väkivaltaan, koska he eivät halua. Mutta julkisuutta ja ymmärrystä saavat osaakseen ne, jotka purkavat pahan olonsa muihin. Ymmärtämisestä on lyhyt matka uhrien syyttämiseen: ranskalaislähiöiden mellakat ovat ranskalaisten syytä, juutalaiset ovat ansainneet itsemurhapommittajansa, kouluammuskelu johtui viallisesta koulujärjestelmästämme. Kaiken tämän keskellä unohtuu humanistinen moraali: väkivalta, varsinkin provosoimaton, viattomiin kohdistuva väkivalta on aina väärin, piste.
Jokelan murhaajan iskulause oli: “humanity is overrated” – ihmiskunta on yliarvioitu.
Kuinka tutulta tämä kuulostaakaan! Yliopistomaailmassa humanismista on tullut lähinnä kirosana, “ihmiskunta” on vanhanaikaiselta kalskahtava käsite, joka viittaa sokeaan edistysuskoon, patriarkaaliseen järkiajatteluun ja maapallon tuhoamiseen. Sen sijaan konferenseissa ja seminaareissa ymmärretään itsemurhapommittajia, rinnastetaan terrorismi runouteen, etsitään väkivallalle jaloja motiiveja ja syytetään uhreja. Humanismi todetaan aikansa eläneeksi aatteeksi, jonka voi unohtaa postmodernin arvomoninaisuuden nimissä.
Auvisen ihmisyyttä syvästi halveksuvat tekstit ovat täynnä nietzscheläistä yli-ihmis-euforiaa ja vallankumouksellista hurmosta. Näitä aatteita, kuten myöskään primitiividarwinismia eikä väkivaltaelokuvia, emme voi sensuroida pois maailmankatsomusten jättimäisestä supermarketista. Mutta olisiko syytä palauttaa sen valikoimiin myös vanha hyvä humanismi, oppi ihmisyyden arvosta?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Toden totta, inhimillisyyttä kaivataan tähän maailmaan.
Jokelan murhenäytelmä on vain välttämätön seuraus yhteiskunnallisesta "kehityksestä", jossa keskeisinä arvoina ovat oman itsensä halujen tyydyttäminen ja omasta menestyksestä huolen kantaminen. Heikot sortuu elon tiellä.
Yksilö- ja tuloskeskeisyys tekee hedonismista ja tarkoitus-pyhittää-keinot-asenteesta uskonnon ja arvopohjan. Siinä ei ole sijaa jakamiselle, ei lähimmäisistä huolehtimiselle, ei todelliselle kestävälle rakkaudelle, koska se ei kestä epäonnistumista.
Vastaavaan "psykoosiin" johtaa epäilemättä myös monien suomalaisten rakastama - ja kritiikittömästi lapsillensakin sallima - väkivallasta, tuskasta ja kuolemasta kertova metallinen musiikki.
Miten tästä pois? Lähdetään vaikka siitä, että tuemme perheitä ja vanhempia, jotta heillä olisi resursseja ja aikaa lapsilleen. Sitten tehdään kouluista parempia: pienemmät ja kestävämmät luokat. Ja lopulta tarjotaan aikuisuudessa tilaa myös muillekin kuin koville arvoille.
Me olemme ihmisiä, emme koneita, emme pelkkiä eläimiä. Emmekä me onnistu lähtemään pois tästä ajasta kaiken haalimamme omaisuuden ja vaikutusvallan kanssa vaan ilman sitä. Mukaan kannattaa ennemminkin haalia jotakin kestävää ja pysyvää.
Allekirjoitan Masson näkemuksen. Yli-ymmärtäminen on tullut tiensä päähän.
Oletko miettinyt, mistä tuo yli-ihmisyysoppi koululaisen kohdalla saa alkunsa? Kiusaaminen, joka aikuismaailmassa ilmoitettaisiin poliisille, mitätöidään sanalla koulukiusaaminen, joka ei enää olekaan yhtä vakavankuuloinen sana. Tätä saa kestää vuodesta toiseen ja itse kuitenkin tietää olevansa suhkoht samanlainen kuin kiusaajansakin. Olisiko tuo yli-inmisyys jonkinlainen henkinen pakoreitti kiusatulle...
Varmasti kvarttaaliyhteiskunnassa olisi pehmentämisen varaa, mutta siihen ei taida muutama ruumis Jokelassa riittää.
Jokelan tapaukseen on myös hiukan myöhäistä etsiä ennalta ehkäisevää ratkaisua kotioloista tai internetistä.
Mutta nollatoleranssi koulukiusaamisessa olisi ainakin nopea ja toimiva ratkaisu aloittaa tämän tyyppisten ongelmien hoito.
Toki se on vain seurausten hoitoa, mutta tällä keinolla saattaisi mennä pari kärpästä samalla iskulla, koska syyllinen on usein se luokan luuseri-häirikkö joka sekä kiusaa heikompiaan että terrorisoi opetusta.
Mutta mistä rohkeus ja oikeus panna häiriköitään puolustavat vanhemmat ojennukseen, jotta nämä eivät voisi vedota, nimettöminä yleisönosastoilla, humanismiin yms soopaan?
JAK ihmettelee miksi kansallissosialismia kutsutaan äärioikeistolaiseksi. Esimerkiksi siksi että kansallisosialismin päävihollinen, joka tuli tuhota, oli kommunismi eli äärivasemmisto. Tosin tässä kyllä pätee osin ajatus: kun mennään tarpeeksi pitkälle palataan lähtöpisteeseen.
Ratkaiseva ero on kuitenkin suhde nationalismiin: kommunismin tunnuslaulukin on Kansainvälinen (Marxhan kehoitti kaikkien maiden työläisiä...), kun natsisimi on *kansallis*sosialismia - luonteeltaan äärinationalistista rotuoppeineen ja tuhatvuotisine valtakuntineen.
Niinpä - Iivi Anna - - Vaikka ihan kaikessa en olekaan samaa mieltä. Nietzscheläisyyttä ei mielestäni ole edes olemassa. Ei ainakaan valtiotieteessä. Hänkin provosoitui ylilyönteihin aikansa paineissa ja papiston öykkäröintiin tympääntyneenä.
Jos Auvinen olisi lukenut Nietzschensä ymmärtäen lukemansa: "Ole itse oma jumalasi" - ei kyllä olisi yrittänyt vallankumousta pienoispistoolilla. Kun katselee ja kuuntelee millaisia jumalia ihmisillä on niin Auvinen ei olisi voinut olla pahempi ainakaan. Ja virkahan tuo viisauden.
JoukoA
Jos joku akateeminen ihminen on ihan oikeasti sitä mieltä että psykologisesti ymmärrettävillä syillä väkivallalle on mitään tekemistä sen oikeutuksen kanssa, niin täytyy kysyä missä kirjekoulussa kyseinen henkilö on opiskellut. Oikea ja ymmärrettevä, väärä ja käsittämätön ovat yksinkertaisesti kaksi eri asiaa.
Oma lukunsa on sitten ajatuksenjuoksu jossa palestiinalaisten väkivallan syy on israelilaisten väkivalta, jonka syy on saksalaisten väkivalta, jolle sillekin täytyy sitten kai löytää syyllinen, vaikka 30-vuotinen sota ja hakkapeliitat, mutta kukas niitä potki päähän? Yleensä päättymätöntä regressiota argumentissa pidetään merkkinä hölynpölystä, mutta jostain syystä väkivallan kierteestä puhuminen tuntuu olevan pikemmin merkki älyllisyydestä.
Massolla oikea näkemys asiasta. Lisäksi hän kutsuu tekoja murhiksi, mikä on aivan oikea termi. Mistä johtuu, että monessa yhteydessä asia leimataan "Jokelan ammuskeluksi" tai "surmiksi"? Ammuskelu vähättelee teon raakuutta - ammuskelu olisi oikea sana, jos uhreja ei olisi tullut. Surmaan ei liity välttämättä tahallisuutta, mutta tässähän oli kysymys pitkään harkitusta ja valmistellusta joukkomurhasta.
Tällainen hyssyttely on omiaan lieventämään tekijän raskasta syyllisyyttä, ja saattaa vaikuttaa niin, että tekijästä tulee jonkinlainen sankari, jota muut häiriintyneet alkavat jäljitellä.
Kysymyksessä oli mielenvikaisen suorittama järjetön joukkomurha, jota ei pidä yhtään sievistellä.
Kommentaattori: Massolla oikea näkemys asiasta. Lisäksi hän kutsuu tekoja murhiksi, mikä on aivan oikea termi. Mistä johtuu, että monessa yhteydessä asia leimataan "Jokelan ammuskeluksi" tai "surmiksi"? Ammuskelu vähättelee teon raakuutta - ammuskelu olisi oikea sana, jos uhreja ei olisi tullut. Surmaan ei liity välttämättä tahallisuutta, mutta tässähän oli kysymys pitkään harkitusta ja valmistellusta joukkomurhasta.
* Kyseessä ei ole murha/tappo/hätävarjelu, koska asiaa ei ole tutkittu oikeudessa eikä tuomittu lainvoimaisesti.
Tällainen hyssyttely on omiaan lieventämään tekijän raskasta syyllisyyttä, ja saattaa vaikuttaa niin, että tekijästä tulee jonkinlainen sankari, jota muut häiriintyneet alkavat jäljitellä.
* Rikoslain tunnusmerkistöön KUULUMATTOMAN sanan valinta osoittaa vain sen, että tiedotusvälineet ovat oppineet, että ne eivät ole oikeusistuimia, jotka langettavat julkisuudessa lainvoimaisen tuomion.
Kysymyksessä oli mielenvikaisen suorittama järjetön joukkomurha, jota ei pidä yhtään sievistellä.
* Tuollaisen lausunnon antaminen edellyttäisi lääkärin pätevyyttä mielenterveydellisissä kysymyksissä sekä oikeusistuimen päätöstä siitä, että epäilty olisi syyllistynyt murhaan eikä esimerkiksi tappoon jne.
Olipa hyvä kirjoitus, näytää siltä, että Uusi Suomi tulee todella tarpeeseen foorumina, jossa toimittajat uskaltavat sanoa asiat niin kuin oikeasti ajattelevat.
Kyllä, aivan samaa mieltä, hieno kirjoitus. Tätä ajattelutapaa ja kommentoinnin mallia kaivattaisi ilman muuta lisää, päivitteleminen ja taivastelu ei ole laadukasta journalismia. Kiitos tästä foorumista.
Joopa joo. Nietzsche oli siis fasisti ja natsi. Ei luulisi Massolla valtiotieteen tohtorina olevan varaa näin karkeaan virheeseen.
Ehkä Nietzschen kirjat pitäisi sitten hävittää, jos kerran - kuten N. itse kirjoitti Ecce Homossa - jokainen, joka luulee hänet ymmärtävänsä, tekee lukemastaan oman kuvansa.
Silti eräs natsi-Saksan 'virallinen filosofi' totesi kerran varsin sarkastisesti ja itseironisesti, että Nietzsche ei ollut nationalisti, ei myöskään sosialisti eikä edustanut mitään rotuoppia vaan vastusti antisemistimiä.
Muuten hänestä olisi saattanut tulla kelpo natsi, ironisoi po. filosofi.
Eiköhän edellinen kommentti jo kerro aika paljon siitä, mikä natsien motiivi Nietzschen suhteen lopulta oli. Pelkkä vääristely ja manipulointi. Hitler ei ollut lukenut ainuttakaan Nietzschen kirjaa.
*
Annan mielestäni hyvän lukumetodisen ohjeen. Kun luette Nietzscheä, yrittäkää ensin olla uskomatta sanaakaan siitä, mitä hän kirjoittaa - mutta yhdellä ehdolla: yrittäkää samalla perustella vastustava kantanne muutenkin kuin vetoamalla johonkin 'hienopersehumanistiseen', akateemiseen 'pumpulimössöön', jossa taivastelusta on tullut tiedettä.
*
Mitä Masson loppupäätelmiin tulee, en kuitenkaan ole eri mieltä. Postmodernia relativismia voi ja pitää kritisoida. Moniarvoisuudesta ja suvaitsevaisuudesta tulee liian usein piittaamattomuutta ja välinpitämätöntä kyynisyyttä.
Mutta eikö juuri humanismi ole myös suvaitsevaisuutta? Missä siis menee raja, jonka toisella puolella humanisti elää kuin postmodernin maailman nietzscheläinen 'nomadi', ja jonka ylitettyään hänestä tulee ääriholhoava yksiarvoisuuden apostoli (mikä eetos ei ollut vieras myöskään Nietzschen omalle itseymmärrykselle - olihan hän pappissukujen kasvatti)?
Pahinta ja ongelmallisinta tässä asiassa on kuitenkin se, että kummankin puolen 'humanistit' ovat kyllä hekin osanneet tappaa lähimmäisiään - aina ja joka paikassa.
Nietzsche oli siis fasisti ja natsi. Ei luulisi…
Nietzsche ei voinutkaan olla varsinaisesti fasisti eikä natsi, koska näistä aatteista muodostui poliittinen voima vasta hänen kuolemansa jälkeen. Siitä, missä määrin N:n antihumanistinen filosofia vaikutti fasististen ideologioiden syntyyn, voidaankin sitten kiistellä. Auvisen teksteissä Nietzschen vaikutus näkyy epäilemättä hyvin selvästi.
Ystävällisin terveisin Iivi Anna
Masso kirjoitti: "Pekka-Eric Auvinen ihaili kaikenlaista fasismia. Kaikkia, jotka pitävät muiden elämää niin vähäpätöisenä ja omaa aatettaan niin ylevänä, että se oikeuttaa tappamaan. Hän siis oli aatemaailmaltaan fasisti."
Tuo on väärä ja yksipuolinen tulkinta fasismin olemuksesta, vaikkakin valitettavan yleinen sellainen. Omaa aatettaan ylevämpänä pitävänä, tappamaan oikeuttavana ja muiden elämää halveksuvana ovat olleet (ja ovat) muun muassa kristinusko, islam, kommunismi ja monet, monet muut. Itse asiassa kaikki ääriliikkeet, lahkot ja äärimmäiset tulkinnat johtavat samaan lopputulokseen, oli sitten kyse ristiretkistä, muslimiterrorismista, Stalinin ajan kauhuista tai mistä tahansa.
Sitä paitsi fasismin perusajatus on - paitsi kommunismin vastustaminen - myös ajatus "voimaa yhteydestä". Eli fasistisen ajattelumallin mukaan nimenomaan yhteisöllä (=kansalla, valtiolla jne.) on voimaa, kun yksinään heikot yksilöt yhdistävät voimansa yhteisön palvelukseen. Fasistiyhteiskunnassa oman kansan eduista ja hyvinvoinnista huolehditaan, tiettyjen vapauksien ja ajatusmallien kustannuksella (toisin sanoen kaikki pyyhkii hyvin, jos et haikaile liikaa demokratiaa etkä asetu vastustamaan hallintoa). Ei tuohon malliin sovi lainkaan mikään yhteisöjä ja massoja halveksiva, narsistinen jumalkompleksi.
Ei, Auvinen ei ollut yksioikoisesti fasistinen, eikä edes varsinainen "natsi" (fasismi ja natsismihan ovat hieman eri asioita). Fasistisen yhteiskunnan mallia kaipaavat voivat kääntää katseensa historiaan ja vaikkapa Francon Espanjaan, joka oli vielä 1970-luvulle asti puhdas fasistivaltio, sotilasdiktaattorin johtama maa. Kumma kyllä espanjalaisfasismi ei haitannut suomalaisia keihäs- ja seiväsmatkailijoitakaan matkustamasta Aurinkorannikolle ja Mallorcalle rypemään possujuhliin. Sellaista on realpolitik.
Ylipäätään Auvisen "ideologioille" on annettu mielestäni nyt aivan liikaa painoa. Nämä julkaistut manifestit ovat lähinnä leikkaa-ja-liimaa-menetelmällä kokoon kursittuja, keskenäänkin ristiriitaisia mietelmiä ja filosofisia tulkintoja, jotka on kopioitu mistä sattuu. Pala sieltä, pala täältä, samalla kun maailmanmeno ahdistaa ja koulussa on ikäviä ihmisiä. Vastaavia elämäntuskaisia teiniangstipohdiskeluja käy läpi suurin osa tuonikäisistä jossain vaiheessa.
Itse näkisin Auvisen ennemminkin mielenhäiriöisenä, itsetuhoisena, tunne-elämältään ylinarsistisena ja empatiaa vailla olevana "yksittäisenä hulluna" kuin minkään varsinaisen ideologian puolesta taistelevana. Jos Auvinen olisi oikeasti halunnut tehdä poliittisen teon, hän ei olisi mennyt murhaamaan summamutikassa toisia koululaisia, vaan Auvinen olisi kohdistanut iskunsa näihin "yhteiskunnan gangstereihin", joihin hän teksteissään viittasi ja joiden hän katsoi olevan vastuussa asioista.
Kiintoisana ajatusleikkinä vielä seuraava. Nyt Auvista tai hänen tekojaan ei kukaan täysjärkinen hyväksy, ymmärrä tai myötäile, ja ontuvaa "ideologiaa" saa rauhassa tuomita. Mutta entä jos teon olisi tehnyt äärimuslimi? Äärimuslimien iskuillehan tuntuu aina löytyvän yllättävän paljon ymmärtäjiä ja myötäilijöitä, jotka kertovat tekojen motiivien johtuvan pahojen länsimaalaisten imperialismista, uskonnon velvoitteista sekä monikulttuurisen kehityksen väistämättöminä uhrauksina. Näitä tekoja ei nähdä yhtä yksiselitteisesti silkkana murhaamisena, vaikka niidenkin taustalla oleva ideologia on yhtä sekava, ihmisvihamielinen ja elämää halveksiva kuin Auvisenkin lööperi. Mutta koska Auvinen ei edustanut uskonnollista tai etnistä ääriryhmää, hänen tekonsa voidaan (oikeutetusti) tuomita jyrkästi ilman rasistiksi tai "suvaitsemattomaksi" leimaamista.
Vihreänpunaruskea fasismi aatteellisena uskonkriisinä + mielenlääkityksen epäonnistuneisuus joko reseptin tai sen noudattamatta jättämisen suhteen. Siinä on todellakin ainakin yhtä hyvä ja rehellinen arvio koulusurmien syistä.
Yhtään vähättelemättä yhteiskunnan ja lähiverkostojen välittämisen puutetta tai sen väärää laatua, olen iloinen, että blogin kirjoittaja tarttui tähän näkökulmaan. Luulin jo, että ammatikeskustelijoiden kuorolaulannan joskus muotilauseiden mantralannan täyttämän sanahelinän seassa tällainen näkökohta jää tyyten loiskiehunnan arvoiseksi ja tulee ei-kuulluksi (mikä johtaa turhautumiseen ja...)
Pidemmin kirjoitin murrosikäisen työstämien voimakkaiden uskonnollissävytteisten (netin, kodin, kirjojen ym. kautta syötettyjen) aatteiden merkityksestä tässä kommentissani Relanderin blogiin:
http://www.uusisuomi.fi/blogit/jukkarelander/sturmgeist89#comment-4291
M. Eiramaa, tutkija, KNFIJV
Esikuvilla on oma merkityksensä. Eikä niitä tarvitse etsiä kovin kaukaa. Meillä esikuvaksi, ihailluksi sellaiseksi, on nostettu Pentti Linkola. Auvinenkin häntä ihaili. Siksi kirjoitin taannoin mitä kirjoitin:
http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2007/03/10/benito-saaksmakiensis
Olin osin väärässä.
Pitää nyt huomauttaa että itsemurhapommittajia, ranskalaislähiöiden 30-vuotiaita riehuvia muslimi"nuoria" ja väkivaltaisia mielipuolia sympatiseeraa punavihervasemmisto - ei ääri- tai ylipäänsä muukaan oikeisto harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Vasemmistolaisten maailmankuvassa kaikki väkivallantekijät ovat aina uhreja kohteensa tavoin. Ongelmat ratkeavat sillä, että uhkailijoille annetaan lisää rahaa, oikeuksia ja tukea.
Loistava huomio, että rauhallisesti oikeuksiaan vaativia ihmisiä ei kuuntele kukaan. Uhkailu ja kiristys siis kannattaa. Euroopassa esimerkiksi kukaan ei uskalla enää kritisoida islamia, vaan soraäänet pakotetaan vaikenemaan joko rauhan uskonnon miesten tai sitten valtiovallan toimesta. Yhdysvaltojen, Israelin ja juutalaisten kritisoiminen sen sijaan on jonkinlainen normi.
Masson näkökulma on mielestäni oikea. Auvinen on erittäin selkeästi kirjoittanut lähtökohtansa manifestissaan ja hyökkäyksen tiedoissa.
Toimittajat lypsävät terapeuteilta ja viranomaisilta omia lempiselityksiään vaikka kaikkien käytössä ollut Auvisen teksti ei juuri tulkinnoille jätä tilaa.
Oliko Auvinen mielenvikainen on akateeminen kysymys. Selvästi hän halveksi ihmisiä ja oli valmis tappamaan ja kuolemaan tämän vuoksi. Mielestäni hänen ajatuksensa eivät olleet humaaneja.
Hämmästyttävää tässä hälinässä on ollut se, kuinka paljon on ollut spekulaatiota ja kuinka vähän on kiinnitetty huomiota Auvisen taustaan, tekstiin ja toimintaan.
"vaikka valitsinkin lukioni kohteeksi, motiivini hyökkäykselle ovat poliittiset ja paljon paljon syvällisemmät, ja siksi en halua että tätä kutsutaan vain “koululaitosammuskeluksi”" PEA 6.11.07
"Mikä tahansa joukkomurha annettaisiin heille anteeksi, jos sillä olisi merkitys ja jos sen voisi tulkita historialliseksi väkivallaksi - tällainen on hyvän väkivallan moraalinen aksiooma. Mikä tahansa väkivalta annettaisiin heille anteeksi, ellei media veisi sitä eteenpäin ('terrorismi ei ole mitään ilman mediaa'). Mutta kaikki tämä on illuusiota. Ei ole median hyvää käyttöä, vaan media on osa tapahtumaa ja terroria, ja se pelaa molempiin suuntiin."
Jean Baudrillard: Terrorismin henki. Tutkijaliitto 2006.
Auvinen kirjoitti manifestissaan suurin piirtein "taistelevansa sen puolesta, mihin uskoo". Miten tämä eroaa itsemurhapommittajista, tai vaikkapa Suomen maanpuolustuksesta?
Onko olemassa asioita, joiden puolesta väkivaltaisesti taisteleminen on oikein ja hyväksyttävää? Baudrillardia mukaillen: Onko olemassa "hyvää väkivaltaa"? Vai onko sittenkin kaikki väkivalta historiallista väkivaltaa?
Vaikka oikeaa vastausta ei ole, näitä kysymyksiä sopii silti pohtia.
avanninen: "Mikä tahansa joukkomurha annettaisiin heille anteeksi, jos sillä olisi merkitys ja jos sen voisi tulkita historialliseksi väkivallaksi - tällainen on hyvän väkivallan moraalinen aksiooma. Mikä tahansa väkivalta annettaisiin heille anteeksi, ellei media veisi sitä eteenpäin ('terrorismi ei ole mitään ilman mediaa'). Mutta kaikki tämä on illuusiota. Ei ole median hyvää käyttöä, vaan media on osa tapahtumaa ja terroria, ja se pelaa molempiin suuntiin."
Jean Baudrillard: Terrorismin henki. Tutkijaliitto 2006.
* Tiedonvälitys on logistiikkaa. Ajoittain toimittajat uskovat olevansa valtapoliitikkoja, neljäs valtiomahti niin kuin ne valtiotieteiden maisterit samoilta vuosikursseilta, joista tuli kansanedustajia, ministereitä tai eurokansanedustajia. Kuitenkin toimittaminen on postinkantamista, mielipidelogistiikkaa. Mielipiteen kantaminen on haastattelemista, painamista, postittamista ja postinkantamista. Kuitenkaan postinkantajaa ei pidetä yhtä tärkeänä logistisen ketjun osana kuin päätoimittajaa, joka kirjoittaa sanomalehden muotoisen kirjeen lukijalle. Maantie ja puhelinlankakin on logistiikkaa. Tietä pitkin voi kulkea lähikaupan seuraavan päivän ruuat tai sitä pitkin voi kulkea panssarivaunu. Puhelinlankaa pitkin voidaan onnitella syntymäpäivistä tai antaa tulikomento, joka panee puoli hehtaaria maata sileäksi yhdellä iskulla. Kuitenkaan tiehallitus tai puhelinlaitos tai viestijoukkojen kelanvetäjä ei pidä itseään neljäntenä valtiomahtina, vaan ainoastaan infrastruktuurina.
avanninen: Auvinen kirjoitti manifestissaan suurin piirtein "taistelevansa sen puolesta, mihin uskoo". Miten tämä eroaa itsemurhapommittajista, tai vaikkapa Suomen maanpuolustuksesta?
* Ei mitenkään. Asianomaisella on korkea moraali velvollisuudentuntoisuutensa kautta. Suuri osa ihmisistä ei koe päämääriään niin arvokkaina, että ryhtyisi toteuttamaan niitä - onneksi. Utilitaristinen suoritusmoraali edellyttää aikaansaamista. Jos kaikki pyrkisivät todella saamaan aikaan jotain, olisi maailma todella sietämätön. Jos esimerkiksi Venäjä, Yhdysvallat, Iran, Kiina jne. pyrkisivät saamaan vielä enemmän aikaan niin kuka silloin kestäisi?
avanninen: Onko olemassa asioita, joiden puolesta väkivaltaisesti taisteleminen on oikein ja hyväksyttävää? Baudrillardia mukaillen: Onko olemassa "hyvää väkivaltaa"? Vai onko sittenkin kaikki väkivalta historiallista väkivaltaa?
* Kaikki valta on viime kädessä väkivaltaa. On kyse sitten lapsen kurittamisesta luunapein, koivurisulla, sitomisesta, pamputtamisesta, ampumisesta eri ampumatarvikkein jne. Ihmiskunnan ensimmäinen oikeus on kosto. Kehittyneemmässä muodossaan se on verikosto. Maailman vakaus toisen maailmansodan jälkeen on perustunut valtiolliselle verikostolle, sille, että toisella on mahdollisuus tuhota tuhoaja sukellusveneestä meren alta yllättäen. Tämä tieto suojelee. Kun kerran ilman väkivaltaa ei vakautta ole, on erityinen huomio keskitettävä siihen, mitä varten ja miten väkivaltaa käytetää, jotta ei liioiteltaisi ja saataisi niin kovaa vastaiskua, että se olisi elämänmuodolle haitallinen.
avanninen: Vaikka oikeaa vastausta ei ole, näitä kysymyksiä sopii silti pohtia.
* Kannattaa pohtia. Ellei valtaa tunnusteta väkivallaksi, ajatellaan, että velvollisuutemme hyvinä on hävittää paha maailmasta keinolla millä tahansa.
"Kaikki valta on viime kädessä väkivaltaa."
Onko todellakin näin? Entä kielen valta? Mielestäni kaikkea valtaa ei voi redusoida väkivallaksi.
"Hannah Arendt on kirjoittanut antiikin poliksessa elämisen, poliittisena olentona olemisen merkinneen sitä, että yhteisistä asioista päätettiin sanojen ja vakuuttelun avulla, ei pakolla ja väkivallalla. Väkivalta, pakko ja käskeminen vakuuttelun sijasta olivat esipoliittisia tapoja käsitellä ihmisiä. Poliksessa elävät olivat keskenään tasavertaisia, vapaita eriarvoisuudesta, jaosta hallitseviin ja hallittuihin. 'Bios politikos', jota luonnehtii vapaa toiminta (praxis) ja puhe (lexis), oli kaikesta pelkästään välttämättömästä tai hyödyllisestä erillinen, puhtaasti inhimillinen alue, jonka kanssa välttämättömyyden maailmaan kuuluvalla despotialla tai tyrannialla ei ollut mitään tekemistä."
http://cc.joensuu.fi/~jnsoa/kokoelma/narhi3.htm
Amerikkalainen nihilistijärjestö ja marttyyri-Auvinen. Linkolastakin puhutaan. Yhteys gurun ja oppilaan välillä on ilmeinen. Kodin vaikutus lienee myös kiistaton. Oliko Auvisella yhteys tähän tai vastaavaan järjestöön jo aiemmin?:
http://www.anus.com/zine/articles/jokela/
Iivi Anna Masso: Vähemmälle huomiolle jää se, että nuoren murhaajan jälkeensä jättämä viesti on kuin suoraan fasismin oppikirjasta. “Verrattuna teihin jälkeenjääneisiin massoihin olen todellisesti jumalankaltainen”.
* Mikä on fasismin oppikirja? Suomessahan virallisesti viisaita ihmisiä ovat keskusammattijärjestön ekonomistit, valtiovarainminiseriön kansantalousosasto ja budjettiosasto, Suomen pankin ja EKP:n lausunnon antajat kaikunaan EK:n tiedottajat, muutama mediavalmis liikepankin ekonomisti, yleensä Nordeasta. B-ryhmän muodostavat Stakesin lausunnonantajat jne. Suomessa on liittokierroksellakin keskitetty tulopoliittinen järjestelmä, jossa on Benito Mussolinin Italian sekasortoisen talouden vakauttamiseksi kehittelemän korporavitistinen elementti, joka käyttävät monet pienet, syrjäiset ja elinkelvottomat maat pitääkseen talouden koossa ja kehittyvänä. Tänä viikonloppuna säädetään lakia, jolla työmarkkinoiden käytettävissä oleva voidaan pakottaa tiettyyn tehtävään tietylle paikalle, koska kohtaloonsa ei voi vaikuttaa eikä tulonjakoa muuttaa. Myös hyvinvoinnissa on fasistisia elementtejä tai ainakin marxilaisia.
* Miksi virkaviisauden pitää olla niin valtakunnallista? Miksei viisas voisi olla johtajaopettaja, kappalainen, vahtimestari tms.? Miten pitkälle meritokratiassa pitää mennä?
Iivi Anna Masso:“Luonnollisen valitsijan” teksti vuodattaa halveksuntaa muita ihmistä kohtaan, ylemmyydentunnetta, joka oikeuttaa hänet ottamaan alempiarvoisilta elämän.
* Tämä kuvastaa myös eutanasia-ajattelua, jossa Alankomaat lienee Euroopan unionin pisimmällä, vaikka suosiikin vapaamielisesti huumekulttuuria, joka sekin on yksi tapa eliminoida elinkelvottomimpia. Tämä siitä huolimatta, vaikka juuri Alakomaissa tarkkojen henkikirjojen vuoksi onnistuttiin tuhoamaan miltei täydellisimmin juutalaiset miehityksen aikana.
Iivi Anna Masso: Pekka-Eric Auvinen ihaili kaikenlaista fasismia. Kaikkia, jotka pitävät muiden elämää niin vähäpätöisenä ja omaa aatettaan niin ylevänä, että se oikeuttaa tappamaan. Hän siis oli aatemaailmaltaan fasisti.
* Voidaanko näin sanoa? Lukion ensimmäisellä luokalla hän oli kommunisti, joka ihaili Kim Il Sungia.
Iivi Anna Masso: Jälkireaktioissa ollaan kuitenkin eniten huolestuneita hänen huonovointisuudestaan. Tätä on kuultu ennenkin: Pariisin mellakoiden jälkeen, itsemurhapommi-iskujen jälkeen, Anna Lindhin murhan jälkeen. Aina puhutaan tekijöiden pahoinvoinnista.
* Järkevä ihminen on tosissaan huolissaan. Euroopan unionissa on nyt annettu selkeä esimerkki siitä, miten tavallinen abiturienttikin saa sanansa kuuluville koko maailmassa yhdessä hetkessä. Tekijän kaltaisia paljon helpommin heikoista kotioloista, koulumenestymättömyydestä, koulusta poissa oloista jne. ristiintaulukoituja koululaisia ja opiskelijoita on 500 miljoonan asukkaan Euroopan unionissa satojatuhansia, jopa miljoonia, joten todennäköisyys sille, että vastaavanlaista alkaa tapahtumaan, on olemassa. Yksi amerikkalainen, TheAmazingAtheist, tunnisti tekijän riskitekijäksi jo paljon aikaisemmin http://fi.meie.tv/view_video.php?viewkey=a2cba0476fff53ae7036
Iivi Anna Masso: On totta, että väkivaltaisesti käyttäytyvät ihmiset purkavat tavalla tai toisella pahaa oloaan. Kunnon mielenterveyspalvelut sekä hyvät ihmissuhteet parantaisivat epäilemättä nuorten oloja ja ehkäisisivät monenlaisia ongelmia.
* Mistään ei riitä rahaa virkapalkalla hoitaa jokaista, jolla on raskas mieli. Suomessa ilmeisesti 300 000 - 400 000 ihmistä syö mielialalääkkeitä siksi, että kemiallinen hoito on terapiaa halvempaa.
Iivi Anna Masso: Mutta väkivaltaa ei pitäisi tulkita ainoastaan avunhuutona. Väkivaltainen ihminen käyttäytyy väkivaltaisesti siksi, että hän haluaa; siksi, että hän voi; siksi, että hän uskoo väkivaltaan, ja omaan oikeuteensa käyttää sitä.
* Kuka on tai kuka ei ole väkivaltainen ihminen? Jokaisella on oikeus väkivaltaiseen itsepuolustukseen. Jos koulussa olijat olisivat karanneet ampujan kimppuun silloin, kun hän vaihtoi 10 patruunan lipasta, olisi se ollut osoitus uhrien tai potentiaalisten uhrien väkivaltaisesta luonteesta, mutta estänyt väkivaltaisuuden jatkumisen. Pieni lapsikin on väkivaltainen - sen näkee hiekkalaatikolla. Jos hänellä olisi teräslapio, puukko tai pistooli, eivät tulokset poikkeaisi aikuisten maailmasta. Valta perustuu aina viime kädessä väkivaltaan. Uutisfilmeistä se selviää. Kyse on siitä, miten väkivaltaan kasvatetaan, jotta sitä ei käytettäisi hallitsematta.
Iivi Anna Masso: Länsimaissa väkivaltaisuudesta on tullut henkisen pahoinvoinnin mitta. Siksi myös apua ja hyväksyntää tarjotaan eniten niille, jotka viestittävät pahasta olostaan ampumalla, polttamalla ja räjäyttämällä.
* Tämä on johtuu siitä, että on taloudellisinta puuttua valtiotoimin niihin, jotka ovat jo selvästi ongelma.
Iivi Anna Masso: Emme ymmärrä väkivaltaa, ja yritämme selittää sitä oman arvomaailmamme kautta: uskomme, että äärimmäiset teot voivat johtua vain äärimmäisestä ahdistuksesta.
* Kukaan järkevä ihminen ei leimaudu fasistiksi nyky-yhteiskunnassa selittämällä, että yksilö- ja pienryhmäväkivalta johtuu vain siitä, ettei valtioväkivalta ole riittävän voimakasta turvallisuuden takaamiseksi. Kukaan ei ole ehdottanut, että yläluokkien oppilaat tulisi aseistaa, opettajalle pitäisi antaa luotilivit eikä vain alistua ammuttavaksi. Jos teloitetulla rehtorilla olisi ollut luotiliivit ja isokaliiperinen pistooli, olisi ehkä lopputulos ollut toinen. Ellei valtio kykene hoitamaan väkivaltaa yhteisölliseksi hyväksi, ryhtyy yhteisö autonomiseksi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Beslanin_koulukaappaus Beslanissa koulaisten vanhemmat ottivat osaa tapahtumiin eivätkä seuranneet sivusta. Kappaajat tosin eivät saaneet tarvitsemaansa hoitoa eivätkä pitkään oikeusprosessia, vaan ilmeisesti vanhempien käsittelystä vain yksi selvisi hengissä.
Iivi Anna Masso: Tästä johdetaan, että syyllinen pahuuteen on aina löydettävä ulkopuolelta, ei väkivallantekijän valinnoista, eikä opeista, joihin hän uskoo.
* Suomessakin on opettajia, joita on uhattu suoralla väkivallalla. Miten moni opettaja ja koululainen miettii tällä hetkellä, olisiko mahdollista että teräasein tai tuliasein varustettu mieleltään häiriintynyt luokkatoveri voisi tehdä saman, mikä nyt tapahtui? Moniko tutkii koulukaverinsa filmit YouTubesta ja miettii, mitä tehdä samassa tilanteessa. Kuollako vapaaehtoisesti vai yrittää hyökätä tuolilla päälle? Järjestelmät pyrkivät ennalta ehkäisyyn. Asiasta keskustellaan varmaan paljon, vaikkakaan ei iltapäivälehdissä.
Iivi Anna Masso: Näin esimerkiksi palestiinalaiset ovat saaneet sympatiaa osakseen räjäyttämällä miehittäjän lapsia toreille ja busseihin, mutta keitä kiinnostaa väkivallattomien kyproksenkreikkalaisten evakuointi turkkilaismiehityksen alta?
* Olivatko kreikkalaiset vaarattomia pohjoiskyproslaisille turkkilaisille silloin, kun Kreikassa oli sotilasdiktatuuri ja Kyproksella kin yritettiin vallankaappausta? Turkkilaiset valmistautuivat väkivaltaisuuksiin ja kun Turkki miehitti Pohjois-Kyprokset väkivallattomat kreikkalaiset taistelivat urheasti turkkailaisylivoimaa vastaan Pohjois-Kyproksella tuliasein.
Iivi Anna Masso: Myös Baltian neuvostomiehitys hyväksyttiin, koska baltit eivät puolustautuneet väkivalloin.
* Viro, Liettua ja Latvia liittoutuivat Neuvostoliiton kanssa tarjoamalla sotilastukikohtia sille. Viron alueen lentotukikohdista pommitettiin Suomea talvisodan aikana. Kaikista Euroopan maista 1938-1939 taistelivat vain puolalaiset ja suomalaiset epätoivoisesti ylivoimaa vastaan. Itävaltalaiset, tshekit, virolaiset, latvialaiset ja liettualaiset antautuivat valtioina.
Iivi Anna Masso: Kuinka paljon onkaan maailmassa köyhiä ja alistettuja kansoja? Kuinka paljon on Euroopassa vähemmistöjä, joita ei hyväksytä tasavertaisina kansalaisina? Kuinka paljon on masentuneita yksilöitä, jotka kärsivällisesti jonottavat hoitoa?
* Niin paljon, että sotien ja terrorin jatkuminen siksi, että rakenteellista väkivaltaa on niin paljon, jatkuu. Kyse on valinnasta rauhan ja orjuuden tai sodan ja vapauden välillä.
Iivi Anna Masso: Valtaosa näistä huonovointisista ihmisistä ei turvaudu väkivaltaan, koska he eivät halua.
* Eivät juutalaisetkaan turvautuneet väkivaltaan kuin vasta holocaustin jälkeen. Ei voida sanoa, että joidenkin on kärsittävä vuosisatoja tai tuhouduttava.
Iivi Anna Masso: Mutta julkisuutta ja ymmärrystä saavat osaakseen ne, jotka purkavat pahan olonsa muihin. Ymmärtämisestä on lyhyt matka uhrien syyttämiseen: ranskalaislähiöiden mellakat ovat ranskalaisten syytä, juutalaiset ovat ansainneet itsemurhapommittajansa, kouluammuskelu johtui viallisesta koulujärjestelmästämme. Kaiken tämän keskellä unohtuu humanistinen moraali: väkivalta, varsinkin provosoimaton, viattomiin kohdistuva väkivalta on aina väärin, piste.
* Kritiikin ja siis sananvapauden kiistäminen johtaa totalitarismiin.
Iivi Anna Masso: Jokelan murhaajan iskulause oli: “humanity is overrated” – ihmiskunta on yliarvioitu.
* Iskulause on televisiosarjasta, ei itse keksitty, vaan yhdysvaltalaisen populaarikulttuurin tuote.
Iivi Anna Masso: Kuinka tutulta tämä kuulostaakaan! Yliopistomaailmassa humanismista on tullut lähinnä kirosana, “ihmiskunta” on vanhanaikaiselta kalskahtava käsite, joka viittaa sokeaan edistysuskoon, patriarkaaliseen järkiajatteluun ja maapallon tuhoamiseen.
* Humanismilla ei ole aatteena eikä tieteenä saatu paljoa aikaan. Se tyytyy vain seuraamaan katseella kutsuvieraskatsomosta, kun luonnontieteilijät, juristit ja sotilaskoulutetut toimivat.
Iivi Anna Masso: Sen sijaan konferenseissa ja seminaareissa ymmärretään itsemurhapommittajia, rinnastetaan terrorismi runouteen, etsitään väkivallalle jaloja motiiveja ja syytetään uhreja.
* Proosa ja lyriikka sekä elokuvataide ovat humanismia. Jokainen liike luo oman humanisminsa ja puheenpartensa.
Iivi Anna Masso: Humanismi todetaan aikansa eläneeksi aatteeksi, jonka voi unohtaa postmodernin arvomoninaisuuden nimissä.
* Humanismi on tiedettä. Siksi on ollakseen luonnontieteellisen pätevää tulee olla objektiivista. arvotonta ja armotonta niin kuin kemian tai fysiikan.
Iivi Anna Masso: Auvisen ihmisyyttä syvästi halveksuvat tekstit ovat täynnä nietzscheläistä yli-ihmis-euforiaa ja vallankumouksellista hurmosta. Näitä aatteita, kuten myöskään primitiividarwinismia eikä väkivaltaelokuvia, emme voi sensuroida pois maailmankatsomusten jättimäisestä supermarketista.
* Mitäpäs jos esimerkiksi koulujen oppikirjoihin kirjoitettaisiin avoimesti ja rehellisesti, että Darwinin mukaan irlantilaiset lisääntyivät liikaa ja että järkevät skotlantilaiset liian hitaasti? Olisiko uskonnon oppikirjassa aiheellista mainita, millainen kunnon saksalainen ja katolilainen antiseminitisti Martin Luther oli? Miksi syyttää aina vain Adolf Hitleriä ja Josif Stalinia maailman pahuudesta, kun kerran heidän ajattelunsa perustui filosofien aikaisempiin aikaansaannoksiin? Kuka hyväksyy Pentti Linkolan oppien toimeenpanon tässä ja nyt?
Iivi Anna Masso: Mutta olisiko syytä palauttaa sen valikoimiin myös vanha hyvä humanismi, oppi ihmisyyden arvosta?
* Luonnontieteilijän näkökulmasta rotu- ja yli-ihmisoppien ankarimmat sovellukset ovat nimenomaan humanistien aikaansaannoksia. Adolf Hitler oli taiteilija ja kasvissyöjä eikä tupakoinut eikä halunnut muidenkaan polttavan. Hän oli myös eläinsuojelija, joka kansallissosialistien tapaan halusi suojella sutta. Hän oli siis elintavoiltaan ja ammatiltaan hyvä ihminen, ehkei nyt aivan huippukuvataitelija, mutta monet hänen aikaisemmin töherryksiksi väitetyt työt ovat parempia kuin monen 15-vuotisen suomalaisen läänintaiteilijan. Jos Itävallassa olisi ollut 1920-luvulla läänintaitelijajärjestelmä, miten erilainen maailma olisi nyt. Josif Stalin oli pappisseminaarilaisena humanisti myös.
* Ihmisyyden arvon tunnustaminen tarkoittaa keskituloisille ja keskinkertaisille nimenomaan väheksyttyjen ryhmien sosiaalista tukemista, siirtolaisten tukemista, joiden pelätään jakavan valtion budjetin ja eläkerahat oman olonsa lievittämiseen.
Nuorten toivottomuus
Nuorten ja vanhempienkin pahoinvointi johtuu siitä, että he kokevat elämänsä tarkoituksettomaksi. Ei ole varsinaista tehtävää eikä päämäärää.
Sisältöähän tulee ihmiselle siitä, että saa rakastaa toisia ja tulee itsekin rakastetuksi. Rakkauden käsky ei vanhene, mutta lähimmäisenrakkaus on vähentynyt ihmisten kesken. Raha on noussut sen tilalle. Sitä ei enää haluta jakaa vähäosaisille, sairaille, köyhille jne.
Päämäärättömyys on toinen iso ongelma. Mihin me olemme matkalla? Vainko kuoppaan, mereen ja olemattomuuteen vai taivaaseen!
Kun näin on, ovat varsinkin nuoremme yhä lisääntyvän epätoivon vallassa. Meidän kaikkien, koko yhteiskunnan tulisi kertoa heille toivosta ja iankaikkisesta elämästä. Mutta sillehän vain nauretaan, vai onko nauru nyt kääntynyt itkuksi ja murheeksi.
Ei kestänyt Massolla kaun vilautta natsikorttia .Sillä selittää aina kaiken pahan...NOT
Lakimies Mike Godwinin laki natsikortista
Ehkäpä tohtori Massolle verkkoympäristö on uusi. Verkkokeskustelussa nimittäin se, joka vilauttaa natsikortin ensimmäisenä, on menettänyt pelin. Verkkokeskusteluissa nimittäin paras on se, joka ei turvaudu natsikorttiin tai vilauttaa sen jokerina vasta mahdollisimman myöhään.
Wikipedia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Godwinin_laki
Wikipediaa parodisoiva Hikipedia natsikortista
http://hikipedia.info/wiki/Natsikortti
Havaintojeni mukaan Suomen ensimmäinen natsikortin vetäjä taisi olla Ilta-Sanomat, joka veti mukaan Stalin-kortinkin, vaikka asianomainen oli ihaillut lukion ensimmäisellä luokalla vain Kim Il Sungia.
Höh, jos häiriintynyt ihailee Linkolaa tai joitakin muita ideologialtaan aggressiivisia ajattelijoita, niin eihän se tee häiriintyneestä filofisesti oppinutta. Tietysti se voi tehdä tekijän hämärässä pääkopassa päämäärästä jotenkin jalostuneemman oloisen.
Kyse on kuitenkin käsittääkseni pelkästä pintailmiöstä, jossa esikuvan voi valita oman tarkoitusperänsä mukaan: kas, ihailenpa Madonnaa, ostan tötterörintsikat! Turha filosofoida Jokelan tragediankaan ympärillä enempää, ehkä pikemminkin pitäisi muistaa, että lapset ja nuoret ovat LAPSIA ja NUORIA, ja aikuisten pitäisi olla heille AIKUISIA - niin tylsäksi kuin tämä viimeksi mainittu mainesana onkaan tullut.
Täysi-ikäisistä aikuisiksi?
vartiani: Turha filosofoida Jokelan tragediankaan ympärillä enempää, ehkä pikemminkin pitäisi muistaa, että lapset ja nuoret ovat LAPSIA ja NUORIA, ja aikuisten pitäisi olla heille AIKUISIA - niin tylsäksi kuin tämä viimeksi mainittu mainesana onkaan tullut.
Osaisitko sanoa, miten täysi-ikäisistä saataisiin aikuisia?
* Minun muistini mukaan ennen vanhaan 50 vuotta täyttäneille, ehkä osittain jo terveytensä menettäneille (elinikä silloin alle 70 vuotta) ostettiin musta keppi, jossa oli hopeinen pää.
* Ennen vanhaan myös ihmiset pysyivät pystyssä ilman sauvakävelyä. Vain hiihtäessä käytettiin sauvoja. Ylimääräinen kaiteiden käyttäminenkin koettiin paheksuttavaksi nuorilta, joiden olisi tullut pysyä pystyssä ilman kaiteitakin.
* Ennen sotaleikkejä pusikoissa leikkivät noin 8-12 vuotiaat. Nyt jopa 18 vuotta täyttäneet - ja siis paperilla täysi-ikäiset kirmaavat metsissä värikuula-aseiden kanssa. Eikö jalkaväkikoulutus ole nykyään enää riittävän raskasta? Eikö ryömitä ja syöksytä ilman polvi ja kyynärpäävahvisteita kannokossa? Ajetaanko perille vain Pasilla eikä marssita 10 kilometriä tai pyöräillä 120 kilometriä?
* Ennen vaaralla ei leikitty. Nyt joku voi mennä muka vaarallisesti kiskoille pitkittäin ja antaa höyryveturin ajaa ylitse. Tapaus filmataan televisioon. Eikö enää joukkuetta panna jäiselle tielle mahalleen, kun kevyt 15 400 kg massainen neuvostoliittolainen tiedusteluvaunu ajaa ylitse niin, että manttelikäärö ottaa matalaan pohjaan?
* Ennen vartiomiehellä oli ase, jossa oli 30 patruunaa lippaassa. Hän seisoi sateessa luonnon armoilla. Nyt on vartiokoppi ja järeimpänä aseistuksena pamppu. Ennen ammusvarastoalueellekin pantiin vartiomies aseen kanssa. Varastosta oli saattaneet ammattirikolliset hakea pankkitehtäviin esimerkiksi kylkimiinoja. Vartiomiehellä oli tieto tästä ja jännitystä koko yöksi - pariksi tunniksi kerrallaan. Nyt sen hoitaa "joku muu". Sotilasammattihenkilö, virkapätevästi ja päivärahan sijasta palkallisena.
Kun oikeastaan jokaiseen tehtävään edellytetään pätevyys ja sen hoitaa aina joku erikoishenkilö, niin johtaako se siihen, ettei mitään asiaa uskota voitavan hoitaa enää kansalaistiedoin ja -taidoin?
Helsingin Sanomat ihmetteli, että Suomessa saa aseenkantoluvan helpommin kuin auton ajokortin. Lehti ei tosin maininnut, pitäisikö aseenkantoluvan hankkiminen edellyttää kuorma-auton tai linja-autonkuljettajan tutkinnon mukaista pätevyyttä.
Voitteko muuten uskoa, että Suomessa voi ryhtyä vanhemmaksi ja kasvattajaksi jopa ehkä helpommin kuin mitä tarvitaan ajokortin hankkimiseen?
Pitäisikö vanhemmuuteen olla jokin tutkinto? Nythän kymmenet tuhannet epäpätevät ihmiset ryhtyvät vanhemmiksi, vaikkei heillä ole takanaan edes kasvatustieteen approbaturin tutkintoa!
Nykyään täysi-ikäiset ovat niin lapsellisia jo harrastuksiltaan, että pitäisikö aikuisuus erottaa jotenkin täysi-ikäisyyydestä ja edellyttää jonkin tutkinnon suorittamista.
Perjantain 9.11. Savon Sanomissa on artikkeli Linkolan ja Auvisen yhteyksistä, mm. haastateltu Linkolaa.
Iltaa taas.
Tämä iivi anna puhuu mun mielestäni puppua,täyttä puppua ja sekoittaa käsitteet ja asiat.Jokaisella ihmisellä voi tai tulee mitta täyteen toisilla ennemmin ja toisilla myöhemmin,lisäksi älykkäät ja herkät ihmiset sairastuvat helpommin depressioon joka taas voi johtaa ajattelun ja maailmankuvan vääristymiseen oman sisäisen tuskan takia."Mikään ei ole mitään".Kun on tavalla tai toisella kärsinyt kaikki sielun tuskat ja nöyryytykset, joko alistuu,alkaa juopotteleen tai tappaa itsensä,kuten suomalainen useimmin tekee tai sitten kuten tässä pohjaton viha suuntautuu ulospäin ja itseen.
Hei haloo iivi a puhut 18 vuotiaasta joka mun mielestäni on vielä lapsi,entäs jos omat lapsesi kiusataan vuositolkulla hulluuden rajamaille ja sitten monien muiden tekijöiden (mielensairaus jne) seurauksena tekevät jotain äärimmäistä...mites sitten.Älä heitä sitä ekaa kiveä ja huomaa että Pekallakin on vanhemmat jotka kärsivät kaikki helvetin tuskat ja siskot ja veljet jos heitä on ovat leimattuja koko loppuelämän ...."ai ne on niitä a...siä.
Pientä rajaa tähän viisasteluun,sillä suurin on kärsimys ampujan perheellä.
Auvisella ei ollut omia ajatuksia siita, miten han perustelee suunnittelemansa toiminnan, siksi oli tukeuduttava maarittelemaan se epamaaraisten, muualta lainattujen, kasitteiden kautta ja lahinna defenssin omaisesti oikeuttaa tekonsa omasta mielestaan ylevilla ajatuksilla, siis omaa syyllisyyden tuntoansa lievittaakseen. Poika oli pihalla kuin lumiukko.
Kysymyksessa oli joukkoteurastus, joka kohdistui viattomiin lapsiin ja pariin aikuiseen. Lehdista sai kasityksen, etta kaikkia kohtaamiaan han ei kuitenkaan ampunut, miksi han saasti heidat? Han ei ollut minkaan todellisen aatteen kannattaja riippumatta siita, mita han on kirjoittanut ja sanonut. Mielestani varsinaiset motiivit loytyvat henkilokohtaisista syista ja niista seuranneesta vainoharhaisesta psykoosikaltaisesta tilasta, jossa kuitenkin suunnitelmallisuus oli mukana.
Milloin ja missa on seuraava isku ja ketka ovat silloin uhreja? Suomen kaltaisessa maassa se on odotettavissa melkoisella varmuudella.
tapioneva unohtaa, että käsitteillä "murha", "mielenvikainen" jne. on myös yleiskielen merkitys. Kontekstin (joka on tässä tapauksessa keskustelupalsta) pitäisi osoittaa, että nyt ei olla tuomioistuimessa, eikä lääkärissä.
Kyllä muutkin kuin juristit ja lääkärit osaavat tulkita käytettävissä olevaa tietoa. Mielipiteiden vaihto jäisi sisällöltään kovin köyhäksi, jos sovellettaisiin vain jonkin erityisalan käsitteistöä. Mistä ei voida puhua, siitä olisi siis vaiettava?
Iivi Anno Masson lähestyminen on mielestäni raikas tuulahdus läpisotkuisassa mediakeskustelussa. Kiitos siitä!
Pekka- Eric Auvisen manifesti ennen Jokelan teloituksia oli looginen mutta lähtökohdiltaan minulle täysin vieras. Pekka-Ericin ajatukset nykypäivänä eivät kuitenkaan ole täysin vieraita. Vieläkin toimivassa Marxismi-Leninismin ideologisessa ajattelussa johtava etujoukko on keskeinen ihannemaailmaa muokattaessa. Maailmassa löytyy muitakin samanlaisen ajatusmaailman läpitunkemia hirviöitä, esim. Pol Pot.
Missä älykäs nuori Pekka-Eric on saanut kohtalokkaat vaikutteensa?
Hänellä on täytynyt olla yhteydessä moniin vaikuttajiin. Mieleen tulee tässä Elonkehä r.y. Elonkehän johtokunnassa toimivat mm. Pentti Linkola, Eero Paloheimo sekä rahastonhoitajana Pekka-Ericin äiti Mikaela Vuorio vain tärkeimmät mainitakseni.
avanninen: "Kaikki valta on viime kädessä väkivaltaa."
Onko todellakin näin? Entä kielen valta? Mielestäni kaikkea valtaa ei voi redusoida väkivallaksi.
* Kielen valta on lain valtaa. Laki on pykäliksi pakastettua politiikkaa. Elleivät sairaanhoitajat tottele lääninhallitusta, he saavat sakot. Elleivät he maksa sakkoa, he menevät vankilaan sakkovangeiksi. Ellei sakkorangaistuksin toimiva järjestelmä ala toimimaan, säädetään vankeus suoraan jne.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=150000000...
* Kun tulee tosi paikka, valta esittelee itsensä. Valtaa ja väkivaltaa ei pitäisi selittää poissa olevaksi, silloin kun ne kuitenkin ovat olemassa. Ellei valtio ole väkivallan monopoli, ei valtio voi pakottaa vastaanhangottelevia tahtoonsa. Näin kävi mm. Somaliassa, jossa valtio lakkautettiin.
Pahonvointi on huono selitys, mutta ainakin minua kiinnostaa kovasti tietää, mitä Auvisen, natsien, Stalinin terrorin käskyläisten ja muitten väkivaltaa käyttävien päässä tapahtuu ja miten nämä oikettavat toimintansa. Vaikka Pekka-Eric luki Mein Kampfia, vain huonosti kirjoitettu löperrys ei kenestäkään väkivaltaista, saati fasistia. Siemenen täytyy langeta ns. hyvään maahan. Miksi Hitlerin opit vuosikymmen toisensa jälkeen uppoavat toisiin ja toisiin ei? Olen minäkin lukenut Mein Kampfia ja jopa Alfred Rosenbergiä ja muita natseja, mutta ei minusta tullut ja tuskin tuleekaan natsia.
Vaikuttaa siltä että kukin valitsee arvonsa ja ideologiansa enemmän psykensä tarpeisiin kuin rationaalisin perustein. Moniarvoisuuden tuhoisuudesta olen jyrkästi toista mieltä Masson kanssa: onko jossain Kristevaa, Deleuze & Guattaria ja Derridaa tonkiva posthumanisti lähtenyt edistämään asiaansa aseella? Relativistille mikään ei ole niin pyhää, että sen takia kannattaisi lähteä tappamaan.
Väkivaltaa, niinkin hirveää tapausta kuin Jokela, voi ja pitää pystyä arvioimaan muussakin kontekstissa kuin pelkästään julistamalla tekijän syyllisyyttä. Joku kirjoittaja ylempänä ehdotti Baudrillardin herättämien kysymysten pohtimista. Kannatan. Jos Masson tarkoituksena on keskustelun ja analyysin torppaaminen, ollaan vaarallisella tiellä. Sitä samaa kulkivat natsitkin.
Kommentaattori: Kyllä muutkin kuin juristit ja lääkärit osaavat tulkita käytettävissä olevaa tietoa. Mielipiteiden vaihto jäisi sisällöltään kovin köyhäksi, jos sovellettaisiin vain jonkin erityisalan käsitteistöä. Mistä ei voida puhua, siitä olisi siis vaiettava?
* Kun kerran tiedotusvälineet ovat oppineet, että
- ei ole murhaajaa tai tappajaa ennen kuin asiasta on lainvoimainen päätös, vaan murhasta epäilty tai taposta epäilty tai vain puhekielisesti surmaaja, josta ei ole mainintaa rikoslaissa
- kukaan ei ole syyllinen, ennen kuin hänet on todettu syylliseksi oikeudessa lainvoimaisella tuomiolla, toisin sanoen tuomioistuimen päätöksellä, johon ei voi enää hakea muutosta
niin miksi tämä taso, joka on jo saavutettu, pitää vetää lokaan ja ryhtyä leimaamaan nimikkeillä, jotka eivät ole lainmukaisia ja vaatia tiedotusvälineitä epäasialliseen kielenkäyttöön siksi, että se on omasta halusta kaikkein mukavinta.
Jotkut luulevat, että mielipiteet voi täysin irrottaa todellisuudesta. Vain mielipide on kuitenkin kannanotto, josta voidaan haastaa oikeuteen vastaamaan kunnianloukkauksesta tai törkeästä kunnianloukkauksesta, kuten on huomattu esimerkiksi Pääministerin morsiamen kohdalla.
Siis jos joku julkisesti väittää, että joku on aivan varmasti jotain, se tulee pystyä myös tarvittaessa todistamaan.
Se, oliko kyseessä murha, tappo täysissä ruumiin ja sielunvoimissa vai syyntakeettomana tai rajallisesti syyntakeellisena jäänee tutkimatta, koska asianomaisesta ei ole enää vastaajaksi.
Yleensä keskustelun ylärima on toimitetussa materiaalissa. Sitten kun kansalaiskeskustelu ryöpsähtelee, mennään tästä alaspäin.
On kuitenkin mahdollista, että Uudessa Suomessa keskustelu on tasokkaampaa kuin STT:n uutisointi, joka sisältää kielellisiä virheitä, joskus 1000-kertaisia desimaalivirheitä (ehkä Yhdysvaltain talousluvut, kuten usein Kauppalehdessä) vinoa uutisvirtaa (käytetään vain Reutersia, vaikka muilla on jo tarkempia tietoja) jne.
Keskustelupalsta on juuri sen tasoinen, kuin keskustelijat sen haluavat olla.
Jos siis tiedotusvälineet ovat oppineet Julkisen sanan neuvoston monivuotisella kasvatuksella olemaan käyttämättä sanaa murhaaja ja tappaja etupainoisesti sekä oppineet olemaan julkaisematta liian aikaisin epäillyn nimeä, niin tästä ei pidä luopua, koska se on vuosien työn tulos.
Koska ei voida osoittaa, mikä teko oli kysymyksessä, siksi käytetään nimitystä surmaaja, joka ei ota rikosoikeudellisesti kantaa siihen, mikä teko oli.
Kyllä joukkotiedotuksessa voi olla myös tyylitajua ja harkintaakin. Rikosjutuissa tyyli on parantunut.
Mielipide ei ole vain mielipide, vaan se voi olla myös kannanotto.
Tämän kolumnistin maailmankuvassa Hitler ja palestiinalaiset ovat jonkinmoisesta pahuudesta siinneitä kauheuksia. Elämässä seurauksella on syy. P-E Auvisen ääriajattelun voi hyvin päätellä syntyneen kiusaamisen ja eristämisen seurauksena. Osaatko kuvitella, että pieni joukko kiusaa sinua vuosia ja loput koulukaverit eivät uskalla olla tekemisissä kanssasi etteivät kiusaajat iske heihinkin? Murrosikäinen alkaa defenssinä kehitellä monenlaisia mielikuvitusmaailmoja, joihin uskon Auvisenkin siirtyneen. Tunnen sääliä Auvista kohtaan ja myötätuntoa kaikkia uhreja kohtaan.
Masso kirjoittaa: "Näitä aatteita, kuten myöskään primitiividarwinismia eikä väkivaltaelokuvia, emme voi sensuroida pois maailmankatsomusten jättimäisestä supermarketista." Olet aivan oikeassa. (Tosin näitä aatteita ei tulisi sensuroida myöskään lehdistöstä, kuten Markku Huusko haluaa (ks. miehen blogi). Sinänsä mielenkiintoista, että väittelyä käydään parhaillaan aiheesta, joka ei Huuskon mielestä vastaa lainkaan lukijoiden tarpeita. Odottaessamme Huuskon valistusta teemasta, mitkä ovat US:n lukijoille soveliaita tarpeita, jatkakaamme kaikessa rauhassa debattia.)
Näkisin, että avoimen aatteellisen konfrontaation Auvisen edustaman ideologian kanssa tekee poikkeuksellisen vaikeaksi seuraavat tekijät:
1) Aito väittely perustuu siihen oletukseen, että keskusteluun lähdetään avoimin mielin. Tämä tarkoittaa sen myöntämistä, että itse voi olla väärässä. Näin ollen pelätään, että konfrontaatio tarkoittaisi Auvisen tekojen hypoteettista hyväksymistä (jos olen väärässä, joudun myöntämään, että teko oli OK). Tällaista pelkoa kuitenkin vähentää se, että ihmisellä on itsellään hyvin strukturoitunut aatemaailma, jolloin sen hajoamista kappaleiksi "natsin" kanssa väitellessä ei tarvitse niin paljon pelätä. Avoimen konfrontaation sijasta on kuitenkin helpompi kokea, että natsit muuttuvat sosiaalidemokraateiksi, kun kouluihin palkataan pari terveydenhoitajaa lisää. Tämän ajatuksen oivaltamisesta Massolle täydet pisteet.
2) On selvää, että Auvisen aatemaailman kanssa on huomattavan vaikea väitellä, sillä se koostuu hyvin ristiriitaisista elementeistä (yksilönvapauden puolustamista samassa virkkeessä kuin sääty-yhteiskunnallisten hierarkioiden palauttamista.) On vaikea väitellä, kun ei tiedä mihin ollaan ottamassa kantaa (eikä väitteiden esittäjäkään ole täällä selventämässä positiotaan). On kuitenkin muistettava, ettei konfrontaation ainoa kanava ole filosofisen tason väittely siitä, mikä näkökulma on parhaiten perusteltu. Enemmän kaipasimme aatehistoriallista analyysiä Auvisen aatteista ja niiden integrointia tiettyihin historiallisiin ja aatteellisiin kehityskulkuihin. Vanha totuus on, että historiallinen analyysi on tehokas keino tiettyjen ajatusmaailmojen ”auran” dekonstruointiin. Jumalat tuskin edustavat tiettyjen jo nähtyjen ajatusmaailmojen keskinkertaisia muotoja.
Kukkonen
Kommentaattori: tapioneva unohtaa, että käsitteillä "murha", "mielenvikainen" jne. on myös yleiskielen merkitys. Kontekstin (joka on tässä tapauksessa keskustelupalsta) pitäisi osoittaa, että nyt ei olla tuomioistuimessa, eikä lääkärissä.
* Henkilö, joka väittää julkisesti toisesta varmuudella, mitä hän ei todistettavasti ole, voi kyllä päästä vastaamaan sanoistaan käräjäoikeuteen kunnianloukkauksesta tai törkeästä kunnianloukkauksesta. Siksi toimittajat pyrkivät käyttämään nimikkeitä, joita ei mainita rikoslaissa: murhaaja tai tappaja, koska niiden käyttäminen merkitsisi riskin ottamista siitä, että väitetään jostain perätöntä, mitä ei ole lainvoimaisesti todistettu oikeudessa - ainakaan vielä.
Viisastelu on helppoa eikä sivistyssanat ratko ongelmia. Ja veikkaan ettei kukaan tätäkään ongelmaa kykene ratkaisemaan. Ongelmahan sinällään käsittääkseni on kuitenkin huomattavan pieni verrattuna Suomessa ihmisiä eniten tappaviin asioihin kuten liikenne, huumeet, tupakka, viina, itsemurhat ja mitä kaikkea niitä onkaan.
EI yksi kärpänen kesää tee, niinkuin ennenkään.
Yksikään aate tai arvo ei saa tehtyä tekemättömäksi. Vähän jopa hymyilyttää sellainenkin mielikuva, että koulukiusattu Auvinen olisi maailmankatsomusten hypermarketissa miettimässä: hmmm... mikähän näistä aatteista olisi kaikkein vähiten ihmisyyttä pilkkaava? Tai: millä tavalla vähiten vahingoitan muita - esim. kiusaajiani?
Teko oli järjetön, eikä sille voi mitään. Mitkään selityksetkään eivät päde. Joudumme vain kuuntelemaan pahaa oloa itsessämme tällaisen tragedian jälkeen. Veikkaisin, että osa tuosta pahan olon tunteesta on juuri sitä samaa, mitä Auvinen on itsekin kokenut.
"Teko oli järjetön, eikä sille voi mitään. "
Järjetön mistä näkökulmasta? Auvinen varmaan ajatteli toimivansa hyvinkin järkevästi.
Järjetön kenen tahansa näkökulmasta. On irrationaalinen teko tappaa ihmisiä, vaikka sitä koettaisi millä tahansa maailmankatsomuksella tai suunnitelmallisuudella perustella.
Mielestäni kyseessä on sairaan ihmisen teko, ja siinä mielessä järjetön. Kovasti tuntuu olevan ilmassa halua ymmärtää teko, mutta ei hyväksyä sitä. Jospa hyväksyisimme tapahtuneen, mutta emme edes yrittäisi ymmärtää sitä? Tietysti provosoin tässä kohtaa, mutta mieluummin hyväksyn teon kuin koetan asettua Auvisen pään sisään ja miettiä, miksi kaikki tapahtui; kukaan ei voi tietää.
Mistä on lähtenyt liikkeelle, että Auvinen oli koulukiusattu.
Oliko hän sitä?
No, ainakin HS:n sivuilla:
"Luokkakaverilla flippasi", kertoivat Jokelan keskustassa tupakoineet pojat keskiviikona. He kuvailivat Auvista omituiseksi ja yksinäiseksi. "Se oli myös tosi koulukiusattu."
Aika paljon sanottu kovilta (siis polttavilta) poljilta, eikö? Mutta eivät kaikki koulukiusatut tapa. Koetin alunperin kai ajaa takaa sitä, että lokeroinnilla ei pystytä selittämään tällaista järjetöntä tekoa, mutta se kannattaa hyväksyä osana ihmisyyttä. Sellaista olisi mielestäni aito humanismi.
Suomeen ollaan perustamassa, kuten tidämme, virastoa jonka tehtäväksi tulee luetteloida vaaralliset kemialliset aineet. Tehtävä
on rankka, sillä päivittäin kemian teollisuus syytää kulutukseen aineita, joiden myrkyllisyys on tutkimatta ja joiden suhteen luonto on "ymmällään" eikä kykene niitä sopeuttamaan kiertokulkuunsa.
Herää myös kysymys, olisiko samoin perustein kehitettävä myös vaarallisten ideoiden ja videoiden tarkistusvirasto. Uskon, että jälleen tehtävä olisi rankka.
Vaarallisten ideoiden valvontavirasto
pakista: Herää myös kysymys, olisiko samoin perustein kehitettävä myös vaarallisten ideoiden ja videoiden tarkistusvirasto. Uskon, että jälleen tehtävä olisi rankka.
* Uskoisin, että puolueet kilpailisivat vaarallisten ajatusten valvontaviraston viroista verisesti. Virasto nimittäin tarjoaisi mahdollisuuden kieltää kaikki opposition vaaralliset ajatukset ja ylläpitää vakautta ja hyvinvointia ilman sananvapautta tai vapaita vaaleja.
tapioneva
Olen samaa mieltä, että sensuuri eri muodoissaan yleensä epäonnistuu tehtävässään. Toisaalta väkivalta eri muodoissaan (perheväkivalta, nuorisoväkivalta; myöskin rattijuoppous on mielestäni eräs väkivallan muoto) on yhteiskunnassa jokapäiväinen ilmiö ja ehkä lisääntymässä.
Mielestäni suunnitellun suurtutkimuksen tulisi ottaa lähtökohdakseen kaikki väkivallan muodot ja koettaa löytää mahdolliset yhteiset tekijät väkivaltatekojen takaa.
Järkevämpää on yrittää löytää sairauden syyt ja poistaa ne, kuin jatkuvasti hoitaa seurauksia.
Mistä on lähtenyt liikkeelle, että Auvinen oli koulukiusattu.
Oliko hän sitä?
Kristillinen kirkko on tehnyt valtavan virheen ottaessaan humanismin hampaisiinsa ja pitäen sitä vihollisenaan. Ihmiskunnan karkein virhe on se, että se uskoo uskontoihin ja järjestelmiin ja niille uhrataan ihmisiä. Kenenkään hengen ei pitäisi olla niin halpa, että se pitäisi voida uhrata jonkin ihmisen luoman järjestelmän hyväksi.
Ihmisen pitäisi olla täällä maailmassa kaiken mitta. Kuinka paljon määräämätöntä tuhoa ovat erilaiset uskonnot ja ideologiat maailmassa aiheuttaneet kun ihmistä on pidetty vain näiden järjestelmien käyttövoimana. En usko minkäänlaisiin jumaliin enkä kättäni nosta minkäänlaisen systeemin puolesta, joka sortaa ihmistä.
"Kristevaa, Deleuze & Guattaria ja Derridaa tonkiva posthumanisti lähtenyt edistämään asiaansa aseella? Relativistille mikään ei ole niin pyhää, että sen takia kannattaisi lähteä tappamaan."
Nämä ihmiset harvemmin itse tarttuvat aseeseen, mutta he sallivat pahuuden tapahtua eivätkä pysäytä sitä - mikäänhän ei ole niin pyhää, että pitäisi ottaa moraalista kantaa tai puuttua toisten tekemisiin. He suhteellistavat asiat absurdiuteen saakka eivätkä välitä kärsimyksestä.
Relativismi on hyvä renki (auttaa ymmärtämään esimerkiksi vieraita kulttuureja tai poikkeavia ihmisiä), mutta huono isäntä (johtaa pelkurimaiseen moraaliseen lipevyyteen ja laiskuuteen).
Kyllä Masso on ihan oikealla asialla. En näe kirjoituksessa pyrkimystä lakata etsimästä syitä ja seurauksia. Sen kärki on moraalinen: pitäisi tunnustaa, että pahuus on todellinen asia. Pahantekijä ei automaattisesti ole uhri. Ihmiset tekevät toisinaan pahaa, koska he nauttivat siitä tai koska siitä on heille hyötyä.
On tapana sanoa: "en mitenkään puolustele XXX:n tekoja, mutta...", ja sitten lähteä puolustelemaan niitä. Auvisenkin mahdollisesta koulukiusatuksi joutumisesta on vain ristiriitaisia tietoja. Luulen, että monet kiusatuiksi joutuneet elävät tapauksen kautta läpi omia kostofantasioitaan.
harri_hyytinen: Humanismiä kaivataan mutta ei feminismiä
* Humanismia, mutta ei feminismiä. Miltä tämä tuntuu esimerkiksi irtisanoutuneesta sairaanhoitajasta?
Auvisen koulukiusaaminen; Keskisuomalainen seuraavana päivänä tapahtumasta. "Kaveri oli koulukuisattu"...
Auvinen oli koulukiusattu ainakin Keskisuomalaisen seuraavana päivänä julkaiseman jutun mukaan.
Mitähän fantisoivat äidit jotka kiljuvat lapsilleen TAPA TAPA TAPA junnuharjoituksissa kaukalon laidalla ? Kostoa ehkä ??
kemppma: Kristillinen kirkko on tehnyt valtavan virheen ottaessaan humanismin hampaisiinsa ja pitäen sitä vihollisenaan. Ihmiskunnan karkein virhe on se, että se uskoo uskontoihin ja järjestelmiin ja niille uhrataan ihmisiä. Kenenkään hengen ei pitäisi olla niin halpa, että se pitäisi voida uhrata jonkin ihmisen luoman järjestelmän hyväksi.
* Oletko sitä mieltä, että hyvinvointiyhteiskunta, tulopoliittisen kokonaisratkaisun liittokierros saa alkaa uhraamaan suomalaisia 19.11.2007 alkaen siksi, etteivät kunnat suostu Kunnallisen työmarkkinalaitoksen selän takana korottamaan kunnallisveroprosenttia yhdellä prosenttiyksilöllä, vaan vaativat valtiovarainministeriä maksamaan 400 lisämiljoonaa ja samalla luopumaan 1993 EMU-kriteereiden vuoksi määritellystä kehysbudjetoinnista? Mistä siis pitäisi luopua, jottei tule ihmisuhreja hyvinvointivaltion vuoksi?
Hoitsujen tulisi luopua tästä täysin hysteerisen ylimitoitetusta palkankorotusvaatimuksestaan joka perustuu oleelliselta osaltaan tietoiseen väärinkäsitykseen. Tässä käytetään myöskin ihmisten myötätuntokapasiteettia hoitsuja kohtaan häikäilemättä hyväkseen. Valtion ei pidä suostua kiristykseen eikä kuntien maksaa joiltakin osin täysin kunnan maksukyvyn ylittäviä hoitsujen palkkoja. Jos hoitsut eivät tule vastaan vaatimuksessaan niin pidän heitä lähinnä rahalle persoina p-seenpyörittäjinä eikä myötätuntoa enää heru.
Jos valtio suostuu maksumieheksi, koska "heillä on rahaa" niin olemme luoneet sellaisen hirviön, jota tämä maa ei kestä. Kohta kaikki palkansaajat ovat valtion pussilla, koska "heillä on rahaa".
lottaroti: On tapana sanoa: "en mitenkään puolustele XXX:n tekoja, mutta...", ja sitten lähteä puolustelemaan niitä. Auvisenkin mahdollisesta koulukiusatuksi joutumisesta on vain ristiriitaisia tietoja. Luulen, että monet kiusatuiksi joutuneet elävät tapauksen kautta läpi omia kostofantasioitaan.
* Monikaan normaali-ihmisten kirjoissa oleva ei sano, että tapaus nosti terveellä tavalla koulukiusaamisen yleiseen tietouteen ja että Jokelan koulussa pitäisi vihdoinkin useamman kuin yhden rehtorille tehdyn valituksen jälkeen puuttua tilanteeseen, ennen kuin jotain pahaa tapahtuu...
* Kyse on siitä, ettei kukaan tavallinen tai huomaavainen koulukiusaaja halua päästä julkisuuteen tai Wikipediaan siitä, että hän osallistui ensimerkiksi Auvisen ja monien muiden kiusaamiseen kouluaikanaan. Tällöin nimittäin muodostuisi tilanne, jossa joku voisi ryhtyä kiusaamaan entisiä koulukiusaajia ja karman laki toteutuisi.
* Yksi kiusattu varusmies yritti itsemurhaa lääkäriltä saamillaan rauhoittavilla lääkkeillä. Ongelmana ei ollut pelkästään se, että palvelustoverit ivasivat viimeisenä valmiina olevaa myöhästelijää, koska myöhästelystä harjoitutettiin koko tupaa etunojapunnerruksin ja ylimääräisin järjestäytymisharjoituksin, vaan se, että esimieskin otti asianomaisen huomion kohteeksi. Kaveri ei siis kestänyt ja otti lääkettä runsaasti. Samassa tuvassa asuneet kuitenkin hoitivat asianomaisen vatsahuuhteluun. Tapahtumahetkellä kaveri ei ollut enää joukkueensa viimeinen järjestäytyjä, vaan ainoastaan neljänneksi viimeinen, mutta hän oli jo leimautunut.
* Nykymaailmassa ei kaveria olisi kiusattu, koska koulutus on kehittynyt ja esimiehet pakotetaan uusasiallisuuteen. Näin ollen hän ei olisi ottanut pillereitä. Toisaalta nykyaikana ei yritettäisi lähteä hiljaa, vaan niin, että se näkyy mediassa. Tuohon aikaan vartiomiehillä oli ase, jonka lippaassa oli 30 patruunaa, samoin myös päivystäjän kaapissa oli ase, johon pystyi lipastamaan 30 patruunaa.
* Ennen ivaa ei pidetty sivistymättömyytenä, vaan eräänä häpeärangaistuksiin liittyvänä kannustimena.
Iivi Anna Masson kirjoitus oli harkitsevalla ja tasapainoisella tavalla toisenlainen. Kirjoittaja osoitti lehdistökeskustelun onttouksia ja kaipasi humanismia, suomennettuna ihmisyyttä, ihmismäisyyttä. On huomattava, että käsitteen myönteinen sisältö on peräisin ajalta ennen sosiaalidarwinismia ja Nietzscheä, jota kirjoittaja, toisin kuin tällä palstalla on väitetty, käytti aivan asianmukaisesti. (Kansalllissosialismin, fasismin ja kommunismin aatehistoria taitaa kuitenkin olla juuri nyt liian laaja aihe.)
Tuon pre-darwinilaisuuden tuntema ja opettama humanismi lähti ihmisen ehdottomasta arvosta. Se oli läheisesti yhteydessä kristinuskon ihmiskuvaan vaikka ei täydellisen yhteismitallinen. Vanhan humanismin opetukset tiivistää hyvin edesmenneen humanistin Albert Schweitzerin kirjan nimi "Elämän kunnioitus". Se, mitä Suomessa sosiaalidarwinilaisen 20. vuosisadan perillisille on tapahtunut, on elämän kunnioituksen jatkuvasti syvenevä alamäki. Se alkoi näkyä Suomen lainsäädännössä siinä, että abortista tuli ídeologinen kysymys ja se tehtiin varsin vapaaksi. Abortin suurista ongelmista on jääräpäisesti kieltäydytty asiallisella tavalla keskustelemasta edes silloin, kun viimeinkin nousi häly Ruotsin ja Suomen sterilointipolitiikasta. Varsin pian on päästy hmiselämän toiseen päähän vaatimuksilla eutanasian eufemismilla päästää eri tavalla syrjäytyneet ihmiset pois päiviltä. Suomessa hiljattain paljastuneet hoitohenkilökunnan tekemät puolustuskyvyttömien murhat ovat tällä alueella tapahtuvaa Jumalan valtuuksilla leikkimistä, koska rujo, syrjäytynyt ihmiselämä ei enää nauti minkäänlaista kunnioitusta eikä tuollaisen kunnioituksen tuomaa suojaa. Ihmisestä tulee vain jäteongelma.
Viihdemaailma on omaksunut nämä ajatukset ja levittää niitä tehokkaasti. Raiskaamisesta tulee luonnollinen miehen ja naisen välisen jännitteen purkautumistie, ampumisesta ihmisten välisten ristiriitojen ensimmäinen ratkaisumekanismi. Suuret viihdeyhtiöt toimivat etujensa valvojina yhtä vilpittömästi kuin tupakkayhtiöt, jotka hampaat irvessä viimeiseen asti yrittivät kieltää tupakoinnin ja syövän tai sydäntautien välisen yhteyden. Sanotaan, että tapojen raaistumisen ja viihteen välistä yhteyttä ei ole todistettu. Missä on talonpoikaisjärki? TV-kanavat ja viihdeyhtiöt sanovat myös aina tuntevansa vastuunsa. Niin tunsivat tupakkayhtiötkin, nimittäin tulosvastuunsa osakkeenomistajilleen. Yhtä vakavaa on viihdeyhtiöidenkin vastuunotto.
Laitavasemmisto on joukkovoimansa harharetkillä ollut marssimassa elämän kunnioitusta vastaan. Tappaminen on ymmärrettävä puhdistamistoimenpide, kun pitää päästä eroon vääristä ihmisistä. Kun on tullut kysymys henkilökohtaisesta vastuusta, sitä ei ole, koska marxilaisuuden mukaan väärä yhteiskunta luo vääriä tekoja, eivät yksilöt.
Tappaminen ei suinkaan ole vain ahdistuksen äärimmäinen raja, kuten ylipsykologisoiminen iskostaa mieliimme. Ihmiset suurin joukoin luontaisesti pitävät siitä. Se selittää kommunismin, natsisimin ja fasismin samoin islamilaisen fasismin valtavan vetovoiman: saa vihata ja tappaa täysin sydämin luvan kanssa! Bosniassa kävi sveitsiläisiä johtajia viikonloppumetsästyksellä ampumassa sisällissodan toista osapuolta, vaikka kukaan ei heitä siihen pakottanut. Muutama vuosi sitten joukko espoolaisia nuorisorikollisia surmasi aivan huvikseen kaksi liikekumppaniaan takaapäin ampuen. Kaakkois-Suomessa nuori mies tappoi raa'asti ojaan nuoren tytön, jonka eleistä hän ei pitänyt. Oli tärkeä, että Iivi Anna Masso käänsi myös kolikon tämän puolen esille. Pelkkä mielialaan tuijottaminen ei riitä. Täytyy myös avoimesti nähdä pahat teot, jotka lopulta ratkaisevat.
Pentti Linkolan karseat sosiaalidarwinistiset opetukset ovat nauttineet vuodesta toiseen tiedotusvälineiden arvostavaa huomiota, ikäänkuin ne olisivat jollakin tavalla vakavasti otettavia ajatuksia eivätkä suinkaan, niin kuin itse näen, vihakirjoittamista.
Oli elämä kuinka rankkaa tahansa, kenelläkään ei ole oikeutta tehdä pahaa toisille tappamisesta puhumattakaan. Kun elämä on puolustuskyvytöntä ja rujoa, se ei ole tarkoitettu sammutettavaksi vaan päinvastoin elettäväksi ja suojattavaksi.
Humanismia todellakin tarvitaan.
Anssi Simojoki
Nietzsche-keskusteluun ei tässä ole tilaa. Todettakoon samalla dogmaattisuudella, kuten filosofiaa hallitsemattomatkin Nietzschestä kirjoittavat, että valtio-oppineilta ei Nietzsche onnistu.
Humanismi ei ole pelkkää elämän kunnioittamista eikä ihmisen arvostamista, saati epämääräistä ihmisyyttä. Humanismin tärkeimmäksi piirteeksi minut opetettiin ajattelemaan ihmisen kaikkein keskeisimpään asemaan asettamista. Se merkitsee, ettei ihmisen yläpuolelle aseteta mitään: ei jumalia, ei abstraktioita eikä dogmaattisia ideologioita, joiden nimissä ihmisiä on joukkomurhattu kymmenin ja taas kymmenin miljoonin.
Protagoraan 'Ihminen on kaiken mitta' eli homo mensura -aatoksen mukaisesti oikea humanismi pyrkii kaikessa jokaisen ihmisyksilön täysien potentiaalien realisointiin.
Renessanssihumanismin kunnioitus Ciceron äärellä, uushumanistien kumarrus sivistysaatteen edistäjien (Herder, Humboldt ja keitä heitä olikaan) edessä - humanismin kestävä ydin on jyrkkyydessä, jolla humanismi pitää kiinni antiikin perinteen opiskelusta ja sitä kautta aukeavasta näköalasta ihmisen mahdollisuuksiin ja asemaan kaiken mittana. Nietzschestä löytyy syvällinen humanisti, jos suostuu kääntämään selkänsä politisoivalle propagandalle ja tutkiskelemaan häntä aitona filologi-filosofina. Siihen eivät nykypäivän ideologit ryhdy. Heille riittävät ennakkoluulonsa. Se ei edellytä hengen työtä.
Sanotusta huolimatta, tosiasiaksi jää, että humanismi on kiistanalainen käsite, jota useimmat ideologiat ovat pyrkineet hyödyntämään. Minusta se tekee niin humanismin käsitteestä kuin liikkeestäkin arvokkaan ja ajattoman.
"Jokelan murhien yhteydessä puhutaan koulukiusaamisesta, psykiatrisen hoidon tilasta ja yhteisöllisyyden tärkeydestä. Vähemmälle huomiolle jää se, että nuoren murhaajan jälkeensä jättämä viesti on kuin suoraan fasismin oppikirjasta," kirjoitti Masso.
Minusta on käytännön antihumanismia järkkyneen kasvuikäisen kirjoitusten asettaminen tärkeämmäksi todistuskappaleeksi kuin hänen konkreettinen kohtelunsa. Nuorilla on tarvetta kokeilla ja koetella eri ideologioita ja se heille suotakoon. Väkivallantekoja ei tietenkään voida hyväksyä, rikoksista on seurattava rangaistuksensa. Itsekin hetken aikaa lievää koulukiusaamista kokeneena voin jossain määrin ymmärtää nöyryytyksen ja voimattomuuden tunteita ja niistä kumpuavaa vastareaktiota (kostonhimo, raivo), joihin osalla kiusatuista on taipumusta. Väkivalta on joskus tarpeen, itsepuolustuksena ja pahuuden torjuntana. Mikään ei kuitenkaan oikeuta "amokia".
Humanismin vinkkelistä pääasia on, että dehumanisoiva nyky-yhteiskunta, ihmisiä esineellistävä ja riistävä talouden koneisto, meitä halventava ja vieraannuttava politiikan koneisto, on saattanut ainakin länsimaisen ihmisen uudenlaiseen henkiseen ahdinkoon. Poissa ovat mielivaltaiset yksinvaltiaat ja uskonnon pakkovalta, tilalla sananvapaus. Silti outo epäviihtyvyys on ajoittain lähes käsinkosketeltavaa. Humanistin kannalta se on tragedia, koska elämme ihmiskunnan suurimman vaurauden aikaa, jolloin voisimme ottaa opiksemme, menneestäkin, sivistyä ja kehittää siveellisyyttämme. Kuitenkin aikaamme leimaa lähinnä perinteen murtuma, "postmoderni" hybris.
Vaan nyt on aika palata dehumanisoivan oravanpyörän piiriin, sorvin äärelle.
JiiTL: Nietzsche-keskusteluun ei tässä ole tilaa. Todettakoon samalla dogmaattisuudella, kuten filosofiaa hallitsemattomatkin Nietzschestä kirjoittavat, että valtio-oppineilta ei Nietzsche onnistu.
* Miksi ei? Sillähän saa geopoliittiset rajamaat haltuunsa.
JiiTL: Humanismi ei ole pelkkää elämän kunnioittamista eikä ihmisen arvostamista, saati epämääräistä ihmisyyttä. Humanismin tärkeimmäksi piirteeksi minut opetettiin ajattelemaan ihmisen kaikkein keskeisimpään asemaan asettamista.
* Missä olet oppiut humanismia? Onko se maailmankatsomus vai akateeminen pätevyys?
JiiTL: Se merkitsee, ettei ihmisen yläpuolelle aseteta mitään: ei jumalia, ei abstraktioita eikä dogmaattisia ideologioita, joiden nimissä ihmisiä on joukkomurhattu kymmenin ja taas kymmenin miljoonin.
* Ellei ole perustuslakia, ihmisoikeuksia, jumalaa tai perustaa, voi jokainen tietenkin tulkita humanisminsa itselleen edulliseksi utilitarismiksi. Näin on käynyt valtioissa, joissa jumallinen ja jumalaton järjestys on murtunut ja on muodostunut liberaali arvotyhjiö, jota dollari ohjaaat ennen kuin järjestys palaa pätkittäin. Mieleen tulee lähinnä Venäjän federaatio ja Somalia.
JiiTL: Protagoraan 'Ihminen on kaiken mitta' eli homo mensura -aatoksen mukaisesti oikea humanismi pyrkii kaikessa jokaisen ihmisyksilön täysien potentiaalien realisointiin.
* Ihminen ei sovi arvonmitaksi, koska ihmisen arvomaailma on dynaaminen. Filosofiat etsivät invarianssia tai luonnonvakiota. Tällaisia melkein vakaita arvoja ovat kulta ja jumala.
JiiTL: Renessanssihumanismin kunnioitus Ciceron äärellä, uushumanistien kumarrus sivistysaatteen edistäjien (Herder, Humboldt ja keitä heitä olikaan) edessä - humanismin kestävä ydin on jyrkkyydessä, jolla humanismi pitää kiinni antiikin perinteen opiskelusta ja sitä kautta aukeavasta näköalasta ihmisen mahdollisuuksiin ja asemaan kaiken mittana.
* Oliko renenssanssi humanismia vai katolilaisuuden pysähtyneisyyden murtamista? Minusta ainakin Erasmus Rotterdamilaisesta tulee mieleen...
JiiTL: Nietzschestä löytyy syvällinen humanisti, jos suostuu kääntämään selkänsä politisoivalle propagandalle ja tutkiskelemaan häntä aitona filologi-filosofina.
* Miksi Nietzcheä ei käsitellä ilmiönä siinä ulottuvuudessa, kun häntä (väärin)käytetään? Pentti Linkolakin on hyvä ihminen teoriassa luonnolle globaalisti ja paha ihminen koukkuun tai verkkoon joutuneelle kalalle, jossa voi olla sielunvaelluksessa kiertävä ihmissielu.
JiiTL: Siihen eivät nykypäivän ideologit ryhdy. Heille riittävät ennakkoluulonsa. Se ei edellytä hengen työtä.
* Miksi humanismissa pitää olla niin korkeat vaatimukset, etteivät edes korkeasti oppineet ja keskinkertaisesti palkatut humanismin ammattilaiset pääse asiasta konsensukseen? Humanismi ei ole vaativimmillaan humaaniutta, vaan edellyttää jumaluustieteen tai marxilaisuuden veroista pätevyyttä, eräänlaista approbatur-tasoa ennen kuin edes ymmärtää, mistä on kyse.
JiiTL: Sanotusta huolimatta, tosiasiaksi jää, että humanismi on kiistanalainen käsite, jota useimmat ideologiat ovat pyrkineet hyödyntämään. Minusta se tekee niin humanismin käsitteestä kuin liikkeestäkin arvokkaan ja ajattoman.
* Ellei humanimista ole hyötyä, tarvitaanko sitä...
JiiTL: "Jokelan murhien yhteydessä puhutaan koulukiusaamisesta, psykiatrisen hoidon tilasta ja yhteisöllisyyden tärkeydestä. Vähemmälle huomiolle jää se, että nuoren murhaajan jälkeensä jättämä viesti on kuin suoraan fasismin oppikirjasta," kirjoitti Masso.
* Minusta tuo kommentti sopii hyvin kolumniin: oikaistaan mutkissa eikä pakoteta lukijaa liiaksi pysähtymään ajattelemaan.
JiiTL: Minusta on käytännön antihumanismia järkkyneen kasvuikäisen kirjoitusten asettaminen tärkeämmäksi todistuskappaleeksi kuin hänen konkreettinen kohtelunsa.
* Irrotat siis kirjoitukset empiriasta ja elämänkokemuksesta aivan kuin abiturientti olisi kirjoitellut teoreettista filosofiaa - ilman empiriaa...
JiiTL: Nuorilla on tarvetta kokeilla ja koetella eri ideologioita ja se heille suotakoon. Väkivallantekoja ei tietenkään voida hyväksyä, rikoksista on seurattava rangaistuksensa.
* Oletko sitä mieltä, että saa periaatteessa olla kansallistuntoinen, kunhan on aseistakieltäyjä? Toisin sanoen pitää harjoittaa vain sellaisia teorioita, joita ei voi eikä saa toimeenpanna. Mitä hyötyä ihanteista on, ellei niitä saa elää todeksi?
JiiTL: Itsekin hetken aikaa lievää koulukiusaamista kokeneena voin jossain määrin ymmärtää nöyryytyksen ja voimattomuuden tunteita ja niistä kumpuavaa vastareaktiota (kostonhimo, raivo), joihin osalla kiusatuista on taipumusta.
* Teitkö mitään asiallesi tai yrititkö tehdä mitään asiallesi?
JiiTL: Väkivalta on joskus tarpeen, itsepuolustuksena ja pahuuden torjuntana. Mikään ei kuitenkaan oikeuta "amokia".
* Kuka meistä pystyy varmasti määrittämään absoluuttisen pahan?
JiiTL: Humanismin vinkkelistä pääasia on, että dehumanisoiva nyky-yhteiskunta, ihmisiä esineellistävä ja riistävä talouden koneisto, meitä halventava ja vieraannuttava politiikan koneisto, on saattanut ainakin länsimaisen ihmisen uudenlaiseen henkiseen ahdinkoon.
* Kuningatarkuluttaja orjuuttaa ihmisen. Ei kuningatarkuluttajaa palveleva omistaja.
JiiTL: Poissa ovat mielivaltaiset yksinvaltiaat ja uskonnon pakkovalta, tilalla sananvapaus. Silti outo epäviihtyvyys on ajoittain lähes käsinkosketeltavaa.
* Tietenkin on, koska demokratiassa päättää rahvas tiedonvälityksen villitsemänä - tai luulee päättävänsä. Tosiasiassa kuluttaja päättää koko ostovoimallaan.
JiiTL: Humanistin kannalta se on tragedia, koska elämme ihmiskunnan suurimman vaurauden aikaa, jolloin voisimme ottaa opiksemme, menneestäkin, sivistyä ja kehittää siveellisyyttämme.
* Humanismi ulosmittaa siivunsa teknokratiasta - säätynsä mukaan. Ainoastaan joku maailmasta riippumaton omavarainen luostari tms. on vapaa.
JiiTL: Kuitenkin aikaamme leimaa lähinnä perinteen murtuma, "postmoderni" hybris.
* Vika on siinä, että on uutta materiaa ilman uutta henkeä.
Vaan nyt on aika palata dehumanisoivan oravanpyörän piiriin, sorvin äärelle.
* Sielun kanssa vai ilman?
Mielestäni on outoa, että Suomessa suurimmalla osalla ihmisistä on vaikeaa ja jopa mahdotonta käsittää, että ihmiset, joilla on erilainen arvomaailma päätyvät erilaisiin moraalisiin ja toiminnallisiin ratkaisuihin.
Murhat ovat hätähuuto, yhteisöllisyyden puute, äidinrakkauden puute, kodin lämmön puute, terapian puute.
Ihmiset väistävät keskustelua itse ongelmasta ja vaativat nopeasti miljoonittain rahaa milloin minkäkin puutteen korjaamiseen.
Ja Jokelan tapauksessa lienee ollut kysymys normaalia lahjakkaammasta ihmisestä, joka oli viehättynyt mm. syväekologiasta, yli-ihmisopista, oli ahdistunut puheiden ja tekojen ristiriidasta ja päättänyt toimia.
Tai, ehkä kyse oli, kuten eräs aikaisempi kirjoittaja mainitsi aatteellisesta uskonkriisistä.
Teko ei kuitenkaan ole oikeutettu, oli kyse mistä tahansa.
* Ihminen ei sovi arvonmitaksi, koska ihmisen arvomaailma on dynaaminen. Filosofiat etsivät invarianssia tai luonnonvakiota. Tällaisia melkein vakaita arvoja ovat kulta ja jumala.
Yksi lisää. Lämpöopin II lauseke vapaasti esitettynä: Epäjärjestys voittaa aina lopulta järjestyksen.
Kyllä sopii. On helppoa sanoa onko joku uskonto tai poliittinen järjestelmä ihmistä varten vai päinvastoin. Vastustan kaikkia sellaisia järjestelmiä, missä ihmisen pitää uhrautua järjestelmän vuoksi. Oli kyse vaikka koulukiusaamisesta. Tai kommunismista. Missä ihmisarvoa poljetaan siellä kohta ammutaan ihmisiä...
Tapioneva, en käsitä kaikkia kysymyksiäsi. Mistä mm. on kyse geopoliittisissa rajamaissa filosofiaan liittyen?
1. ”Missä olet oppiut humanismia? Onko se maailmankatsomus vai akateeminen pätevyys?”
Siellä, missä asioita opitaan: koulussa ja yliopistossa. Käsittääkseni moderni humanismi liittyy ’sivistykseen’ - siinä toinen kiistakapula. Maailmankatsomukseksi määriteltynä se olisi liian... hm, ideologinen, vailla praktista aspektia. Toisaalta, pelkkänä dogmaattisena normina siitä puuttuisi intellektuaalinen puoli, joka erottaa sen poliittisista ja uskonnollisista massaideologioista. Joten käsittääkseni kyse on eettisen, toimintaa koskevan käsityksen (tai asenteen?) ja yleisemmän ”maailmankatsomuksellisen asenteen” kokonaisuudesta ja niiden mukaisesta humaanista elämäntavasta ja toiminnasta.
Olen oppinut, että se ’sivistyksen’ lailla on jotain vahvasti yksilöön liittyvää - tarkoitan: jotain, mikä on vaikea operationalisoida joukon tai massan maksiimiksi, ideologiaksi tai ohjenuoraksi. Humanismi ei ole eturyhmäajattelua eikä oman edun tavoittelua, jotka ovat poliittista touhua. Ollakseen humanisti on yksilön pakko tykönään miettiä, mitä humaanisuus, ja ihmisyys käytännössä, suhteissa toisiin ihmisiin, tarkoittaa. Humanismi on myös ismi, tätä tietä ajatustapa, joka nojaa joihinkin prinsiippeihin. Nämä on tietenkin tehtävä itselle selviksi ja pohdittava, voiko ne hyväksyä.
Okei, 1900-luvulla kiistelivät, onko katolisuus tai marxismi tai eksistentialismi humanismia, joten tokihan se massaideologioihinkin liittyy, jotenkin. En tiedä.
2. ”Ellei ole perustuslakia, ihmisoikeuksia, jumalaa tai perustaa, voi jokainen tietenkin tulkita humanisminsa itselleen edulliseksi utilitarismiksi.”
En panisi perustuslakia enkä ihmisoikeuksia samaan joukkoon jumalan kanssa. Jälkimmäisen sen nimeen vannovat yleensä asettavat keskustelun yläpuolelle. Kun sen sijaan on puhe perustuslaista tai ihmisoikeuksista, niin tilanne on toinen. Olemme miettineet esim. luonnonoikeusteoriaa jo jonkin aikaa, niin sanoakseni. Perustuslakien statusta ja suojaa on ajateltu ja kokeiltu eri tavoin. Tosin englantilaiset eivät käsittääkseni vieläkään hyväksy perustuslakia, joka heidän mielestään sitoo parlamentaarisen demokratian harjoittamista?
Nähdäkseni humanismiin kuuluu vahvasti ihanteellisuus, ja siihen liittyen maailmaan jonkin sellaisen tuominen, mitä täällä ei ennen ollut tai ei ollut tarpeeksi - ei niinkään hyötyajattelu. Tälläinen ihanteellisuus puolestaan edellyttää yhtäältä maailman tuntemista (myös ihan oikeasti kokemuspohjalta), toisaalta vahvoja ja johdonmukaisia aksiologisia, eettisiä ja jopa ihmiskuvallisia käsityksiä. Teologiset ja muut metafyysiset perusteet eivät tässä riitä.
3. ”Ihminen ei sovi arvonmitaksi, koska ihmisen arvomaailma on dynaaminen.”
Konkreettinen ihmisyksilö on yksi asia, ”ihminen” ihmisyyteen ylipäänsä viittaavana näkökulmana tai periaatteena toinen juttu. Ihminen eikä mikään muu on antanut esim. kullalle sen arvon. Arvot ovat käsitteellisiä kysymyksiä. Eivät mystisten kokemusten eivätkä messiaiden antamaa.
Olen luottavainen, että ihmiskunnan piirissä humanismi tulee tällä vuosisadalla leviämään erityisesti Idässä: Intiassa ja Kiinassa erityisesti. Humanismi tulee ottamaan edistysaskeleita pimeän 1900-luvun jälkeen, mutta EUroopan ulkopuolella. Täällä voivat asiat mennä toiseen suuntaan.
4. ”Oliko renenssanssi humanismia vai katolilaisuuden pysähtyneisyyden murtamista? Minusta ainakin Erasmus Rotterdamilaisesta tulee mieleen...”
Renessanssi oli renessanssia, yleinen henkisen kulttuurin kehitysvaihe? Humanismi oli käsittääkseni vain yksi renessanssiajalla esiinnoussut katsomustapa. Mutta Erasmuksesta...?
5. ”Miksi Nietzcheä ei käsitellä ilmiönä siinä ulottuvuudessa, kun häntä (väärin)käytetään?”
Tätä kysymystä en oikein käsitä. Jos N. kirjoitti lähinnä filosofina, niin hänen ajatustensa ”kääntäminen” ei-reflektiiviselle puheelle tai ”kielelle”, kuten politiikan kielelle, on vaikeaa. Helpompi sanoa: ei, N. ei ollut edistämässä keskitysleiriajattelua, vaan pikemminkin kritisoimassa moista. Teesin todistaminen on sitten filologis-filosofinen juttu ja sellaisena jotain, mitä jokainen esim. pol.puolueen edustaja ei viitsi seurata.
6. ”Miksi humanismissa pitää olla niin korkeat vaatimukset, etteivät edes korkeasti oppineet ja keskinkertaisesti palkatut humanismin ammattilaiset pääse asiasta konsensukseen?”
Eikö kaikessa filosofis-luontoisessa keskustelussa ole sama ongelma? Selventämistä, perustelua, prinsiippikeskustelua jne.? Ja ne edellyttävät opiskelua kuten muukin ihmisten touhu. Kun näistä luovutaan, niin tulokset ovat: keskitysleirejä, terroria ja muuta mukavaa.
Miksi kaikki pitäisi saada heti, helpolla ja vaivatta? Oppia ikä kaikki.
7. ”Ellei humanimista ole hyötyä, tarvitaanko sitä...”
Humanismista on ollut ”hyötyä” ainakin minulle, muutamille tuttavilleni ja ystävilleni. Tämä hyöty ei tosin ole tulostunut finanssimielessä. Valitettavasti. Kaikkea ei kuitenkaan voi mitata rahalla. Sikäli kuin tätä tarkoitit. Luulen, että olemme jollain tavalla pystyneet auttamaan muutamaa ihmistä (muitakin kuin itseämme).
8. ”Irrotat siis kirjoitukset empiriasta ja elämänkokemuksesta aivan kuin abiturientti olisi kirjoitellut teoreettista filosofiaa - ilman empiriaa...”
Filosofia ei tietääkseni ole empiirinen tiede. On siitä joskus sellaista yritetty, mm. kielianalyysinä, luulen. Käsitteellis-filosofinen keskustelu on silti yksi asia, kokemusten erittely toinen. Kokemustieteen edustajat mielellään syyttävät filosofiaa kokemuksen hylkäämisestä, mutta kokemuksen ehtojen tarkastelu on väistämättä hieman toinen perspektiivi kuin kokemuksen sisällöistä lähteminen.
9. ”Oletko sitä mieltä, että saa periaatteessa olla kansallistuntoinen, kunhan on aseistakieltäyjä? Toisin sanoen pitää harjoittaa vain sellaisia teorioita, joita ei voi eikä saa toimeenpanna. Mitä hyötyä ihanteista on, ellei niitä saa elää todeksi?”
En käsitä. Ihanteet on perusteltava, on osoitettava niiden ”oikeellisuus” ja ”pätevyys” ihanteina, jos niitä aiotaan realisoida. Ei ole hyväksyttävää juosta tappamassa toisia ja perustella amokia joillain moneen kertaan - kuten sanotaan - problematisoiduilla väitteillä (sanottakoon niitä ihanteiksi, ideologioiksi tai ties miksi).
10. ”Teitkö mitään asiallesi tai yrititkö tehdä mitään asiallesi?”
En halua tarkemmin käsitellä asiaa (koulukiusaaminen). Joten saat tyytyä tähän: Hankkiuduin kiusaajasta /kiusaajista eroon helpoimmalla tavalla: jättäydyin luokalleni. Se oli helppoa, koska koulunkäynti (oppiminen) oli tuossa hässäkässä mennyt poskelleen. Jälkikäteen arvioiden: ei paras eikä fiksuin ratkaisu. Helppo olla jälkiviisas.
11. ”Kuka meistä pystyy varmasti määrittämään absoluuttisen pahan?”
Mielestäni aika moni ajattelee pahan olevan toimintaa, joka tähtää toisten ihmisten kärsimykseen ja tuhoon itseisarvoisena päämääränä. Tosin käsite ’absoluuttinen paha’ on aika vaikea... Ja tosin en muistaakseni kirjoittanut absoluuttisesta pahasta.
12. ”Sielun kanssa vai ilman?”
Sielulla, kiitos. Luulisin...
Auvinen teon taustalla ei ollut "psykiatrisen hoidon tila" Suomessa, ei ainakaan siinä mielessä, että hoitoa olisi liian vähän. Hän oli masennuslääkkeitten käyttäjä. Kaikki yhdysvaltalaiset kouluammuskelijat ovat niin ikään käyttäneet masennuslääkkeitä.
Masennuslääkkeiden on todettu kaventavan ihmisen tunnerekisteriä ja tuottavan irrallisuuden ja epätodellisuuden tuntemuksia. Käyttäjien omissa kuvauksissa esiintyy usein luonnehdintoja, kuten "zombiemainen" tai "etanamainen" olo. Mikään ei tunnu miltään; voi katsella vaikka kuolevaa ihmistä pystymättä reagoimaan emotionaalisesti. Monet käyttäjät kuvailevat myös suunnatonta raivon tunnetta kaikkia ihmisiä kohtaan, joka alkaa joko lääkkeiden käytön alettua tai juuri sen loputtua.
"Psykiatrisen hoidon tila" on aina ensimmäisenä kielen kärjellä, kun ihmisiltä kysytään näkemyksiä siitä, miten Jokelan kaltaisia tragedioita pääsee tapahtumaan. Sillä tarkoitetaan, että psykiatrista hoitoa pitäisi olla yhä enemmän, ei vähemmän. Milloinkahan ylittyy se kriittinen raja, jonka jälkeen aletaan etsimään syitä psykiatriasta ja medikalisaation kyllästämästä kulttuuristamme sen sijaan, että vaaditaan aina vain enemmän hoitoa?
Jos katsoo psykiatrian historiaa, voi huomata selvästi, että psykiatriset ongelmat eivät vähene sitä mukaa, kun hoitoon käytetyt varat lisääntyvät. Hoidettavien määrä sen sijaan lisääntyy eksponentiaalisesti psykiatriaan käytettyjen varojen lisääntyessä. Masennus on tästä oivallinen esimerkki. Tilaa pidettiin vielä 50-luvulla erittäin harvinaisena, mutta potilaiden määrä alkoi lisääntyä heti, kun masennusta alettiin tekemään tunnetuksi suuren yleisön keskuudessa.
Masennus siis lisääntyy sen vuoksi, että hoitoa on enemmän saatavissa? Mitään luotettavaa tilastoa ei ole olemassa 50-luvun depressioista, koska hoitoa oli vähän, ja sitä arasteltiin hakea. Sellainen tilasto ainakin on selkeä, että mitä enemmän masennuslääkeitä käytetään, sen vähemmän itsemurhia tehdään.
Lääketehtaat ovat jenkeissä hyvä rahastuslähde ja siitä syystä lääkkeitä syytetään kaikesta mahdollisesta. Masennuslääkkeet voivat laukaista maanisen psykoosin, jos synnynnäinen taipumus on olemassa. Tiettävästi Auvista ei ole kukaan väittänyt mielisairaaksi. Eiköhän hän tappanut ihmisiä omasta vapaasta tahdostaan eli syyllinen on selvillä.
"Masennus siis lisääntyy sen vuoksi, että hoitoa on enemmän saatavissa?"
Osuit itse asiassa aivan naulan kantaan. Heitä rahaa jollekin tieteenalalle, joka lupaa selvittää ongelman, ja lopputuloksena on aivan varmasti lisää samaa ongelmaa ja lisäksi vielä monta uutta. Psykiatria ei ole pelkästään rekrytoinut lisää masennuspotilaita kehittelemällä masennuksen diagnostiikkaa entistä inklusiivisemmaksi, vaan se on myös moninkertaistanut erilaisten psykiatristen diagnoosien määrän muutaman vuosikymmenien aikana.
"Mitään luotettavaa tilastoa ei ole olemassa 50-luvun depressioista, koska hoitoa oli vähän, ja sitä arasteltiin hakea."
Ei arasteltu hakea, vaan ei yksinkertaisesti osattu hakea. Masennuksen diagnoosia ei nykymuodossaan ollut edes olemassa. Masennuksen käsitteen laajentaminen on klassinen esimerkki siitä, miten lääketiede tuottaa yhä uusia potilaita merkityksellistämällä aiemmin pelkästään epämiellyttävinä pidettyjä elämän ilmiöitä uudelleen sairauksiksi ja tarjoamalla niihin sitten lääketieteellisiä ratkaisuja.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 67 kommenttia